Todellinen tarina John Nashista, kiusatusta nerosta

Kuulimme ensimmäisen kerran John Nashista kun hän voitti Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1994. Myöhemmin, elokuvan Kaunis mieli ansiosta (joka perustuu samannimiseen kirjaan), me opimme tämän matematiikkaneron erikoisen tarinan.

John Forbes Nash syntyi 13. kesäkuuta 1928 pienessä virginialaisessa kaupungissa. Hän oli nuoresta iästä lähtien introvertti ja hänellä oli puutteita sosiaalisissa taidoissa. Hänellä oli yksinäinen lapsuus ja nuoruus. Vaikka hän ei leikkinytkään paljon muiden lasten kanssa, oli hän hyvin kiinnostunut kirjoista. Hänen äitinsä, sen sijaan että kääntäisi hänen päänsä, päinvastoin rohkaisi häntä kehittämään älykkyyttään.

Vastoin sitä mitä saatat ajatella ja toisin kuin monet muut nerot, John Nash ei saanut hyviä arvosanoja koulussa. Hän oli niin sosiaalisesti taitamaton, että monet hänen opettajistaan epäilivät hänen älykkyyttään. Jotkut jopa ehdottivat, että hänellä oli pientä kehityksellistä viivettä. Kaikesta huolimatta, Nash rakasti tieteellisten kokeilujen tekemistä huoneensa yksityisyydessä. 

“Ihmiset ovat aina myymässä ajatusta siitä, että ihmiset jotka ovat henkisesti sairaita, kärsivät. Minä uskon, että hulluus voi olla pakokeino. Jos asiat eivät ole hyvin, haluat ehkä kuvitella jotakin parempaa.”

-John Nash-

John Nash, “outo” poika

Ollessaan teini-ikäinen John Nash alkoi näyttää mielenkiintoa matematiikkaa kohtaan, mutta hän oli erityisen kiinnostunut kemiasta. Jotkut sanovat, että hän oli sekaantunut räjähteiden tekemiseen koulussa. Ja traagisesti joku sytytti ne vahingossa ja aiheutti kuoleman.

Vuonna 1945 Nash voitti stipendin Carnegie Institute of Technology -kouluun. Hän oli menossa opiskelemaan kemiallisen tekniikan alaa, mutta John Synge, matematiikan osaston johtaja, suostutteli hänet erikoistumaan numeroihin. Vuonna 1948 hän valmistui matematiikan tutkinnolla ja sai stipendin Princetoniin jatko-opintoihin.

Vuonna 1949, valmistautuessaan tohtorin tutkintoonsa, hän kirjoitti artikkelin jolla hän ansaitsi Nobelin palkinnon melkein 50 vuotta myöhemmin peliteorian tutkimuksestaan. Sen jälkeen hän aloitti työskentelyn RAND Corporationissa, yrityksessä, joka teki kylmään sotaan liittyviä tieteellisiä tutkimuksia. Kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti työskentelyn opettajana MIT:ssä.

Skitsofrenian varjo

Aina tähän vaiheeseen asti hänen tarinansa on samankaltainen sen kanssa, mitä elokuvassa kerrotaan. Mutta tästä eteenpäin faktat eroavat siitä miten ne esiintyvät elokuvassa. John Nashilla oli avioton lapsi Eleanor Stierin kanssa, mikä aiheutti suuren skandaalin hänen perheessään. Hänen isänsä kuoli vähän tuon jälkeen. Sitten vuonna 1954 poliisi pidätti Nashin ratsiassa homoseksuaalien kiinniottamiseksi. Siitä syystä hänen työnantajansa irtisanoi hänet työstään.

Vuonna 1957 Nash meni naimisiin Alicia Larden, syntyperältään salvadorilaisen oppilaan kanssa. He saivat yhteisen pojan, mutta pian tämän syntymän jälkeen Nash erosi Aliciasta. Nash kärsi skitsofreniasta ja Alicia ei pystynyt sietämään sitä. Sen jälkeen Nash aloitti Euroopan kierroksen, missä hän yritti saada poliittisen pakolaisen aseman.

Hänellä ei koskaan ollut visuaalisia hallusinaatioita, vain auditiivisia. Hän luuli olevansa valittu ja jonkinlainen uskonnollinen hahmo. Samaan aikaan hän tunsi, että häntä vastaan oli Neuvostoliiton ja Vatikaanivaltion järjestämä salaliittoteoria. “Aloin kuulla aivoissani puhelinsoittoja ihmisiltä, jotka olivat ideoitani vastaan”, hän sanoi.

Nash, esimerkki skitsofreniasta paranemisesta

John Nash palautti mielenterveytensä tavalla, jonka monet luokittelevat ihmeeksi. Hänet vietiin eri mielenterveyskeskuksiin sairaalaan kahdeksan kertaa. Lääkärit antoivat hänelle myös suuria määriä lääkkeitä ja aggressiivisia hoitoja, kuten sähköshokkiterapiaa. Hänen oman todistajanlausuntonsa mukaan, hän vain päätti lakata kiinnittämästä huomiota kuulemiinsa ääniin. 

Yhtenä päivänä tämä matematiikan nero lakkasi ottamasta hänelle määrättyjä lääkkeitä. Hän sanoi Xavi Ayénin haastattelussa, että tulee hetki, jolloin lääkkeistä alkaa olla enemmän harmia kuin hyötyä. Hän sanoi myös, että lääkkeiden lopettaminen on hyvin hienovarainen ja mahdollisesti vaarallinen prosessi. Hän kuitenkin lopetti hoitotoimenpiteet ja muutamaa vuotta myöhemmin hän parantui. 

Sairastumisensa jälkeen Nash eli elämäänsä entisen vaimonsa Alician kanssa. Hän väitti, että Nashin tilanteessa ei ollut mitään ihmeellistä. Hän sanoi, että “kaikessa oli kyse vain rauhallisen elämän elämisestä”. 

Vuonna 1996 Felice Lieh Mak, maailman psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja, esitteli Nashin “toivon symbolina, mielen rajoittamattoman universumin tutkijana”. Hänen tarinastaan on useita rohkaisevia ja myös hämmentäviä asioita. Yksi sellainen on se, että hänen elämänsä on todiste siitä, että skitsofrenian ei tarvitse tarkoittaa elämän loppumista. Se toimii myös inspiraationa kaikille heille, jotka etsivät tehokkaampia hoitotoimenpiteitä.