Titian: mahtavan venetsialaismaalarin elämänkerta

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Camila Thomas

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Taidekriitikoiden ja historioitsijoiden, kuten Arnold Hauserin ja Ernst Gombrichin mukaan Titianilla oli valtavan tärkeä vaikutus taidemaailmaan. Titian tunnettiin mahtavana maalarina jo hyvin nuoresta iästä lähtien.

Titian pystyi vangitsemaan muotokuvissaan ihmissielun syvyyden. Hänen uskonnolliset maalauksensa käsittelevät ihmistunteiden koko skaalaa nuorten apokalyptisten madonnien hurmaavuudesta ristiinnaulitsemisen ja hautaamisen syvään traagisuuteen.

Hän vangitsi mytologisissa maalauksissaan pakanallisen maailman ilon ja hylkäämisen. Hänen teoksensa asettavat pohjan fyysiselle kauneudelle ja erotiikalle, jota ei ole koskaan ylitetty.

Taidekriitikot antavat aplodit hänen värien käytölleen ja luovalle työlleen, joilla on syvä vaikutus lukuisiin taiteilijasukupolviin. Suurten mestareiden, kuten Rubensin ja Nicolas Poussinin teokset ovat todiste vanhasta sanonnasta “imitointi on kehumisen aidoin muoto”.

Titianin lapsuus

Tiziano Vecellio, tunnetumpi nimellä Titian, syntyi mitä luultavimmin vuosien 1488 ja 1490 välillä Pieve di Cadoressa, Bellunon lähellä sijaitsevassa kylässä Italiassa. Hänen tarkka syntymäpäivänsä ei ole tiedossa.

Hän vietti ensimmäisen muutaman vuoden elämästään synnyinpaikassaan. Hänen vanhempansa olivat Gregorio ja Lucia Vecellio. Titian oli viidestä lapsesta vanhin.

Hänen isänsä oli erinomainen kaupunginvaltuutettu ja sotilas. Hän työskenteli Pieve di Cadoren linnanvalvojana ja hallitsi paikallisia kaivoksia.

Monet Titianin perheenjäsenistä olivat notaareja, mukaanlukien hänen isoisänsä. Ei siis ole yllätys, että maalarin perhe oli hyvin edustettuna alueella.

10 vuoden ikäisenä Titianin vanhemmat lähettivät hänet veljensä Francescon kanssa Venetsiaan elämään setänsä kanssa. Siellä hän löysi taiteellisen lahjakkuutensa. Saapumishetkestä lähtien molemmat veljekset aloittivat työharjoittelijoina kuuluisan mosaiikkitaiteilijan Sebastiano Zuccaton studiossa.

Muutamaa vuotta myöhemmin Titian liittyi Giovanni Bellinin studioon. Bellini oli arvostettu venetsialainen maalari ja hänen studionsa oli venetsialaisten maalareiden ensimmäisen sukupolven (Giovanni Palma di Serinalta, Lorenzo Lott, Sebastiano Luciani ja Giorgio da Castelfranco) synnyinsija.

Titianin ensimmäiset mestariteokset

Sanotaan, että Morosinin palatsin Hercules -fresko oli yksi Titianin ensimmäisistä maalauksista. Jotkut ihmiset sisällyttävät siihen myös maalauksen The virgin and child Wienissä sekä teoksen Visitation of Mary and Elizabeth, joka sijaitsee nyt Venetsian akatemiagalleriassa.

Titian maalasi Fondaco dei Tedeschin freskot vuonna 1508 yhteistyössä Giorgione di Castelfrancon kanssa, joka oli toinen Bellinin oppilaista. Tämä käynnisti heidän uransa. Heidän läheinen yhteistyönsä selittää sen, miksi oli niin vaikea erottaa heidän 1500-luvun alun töitään toisistaan. Nyt kyseisistä freskoista on jäljellä vain tuhoutuneet ääriviivat.

Kaksi nuorta taiteilijaa tunnettiin myös uuden “nykytaiteen” koulukunnan johtajina. Tällainen taidetyyppi yhdistettiin joustavampaan maalaustyyliin. Toisin sanoen tyyliin, joka oli vapaa symmetriasta sekä muista maalauksen virallisista yleissäännöistä, joita Bellini yhä noudatti.

Giorgionen ennenaikaisen kuoleman jälkeen vuonna 1510 Titian jatkoi jonkin aikaa perinteiseen tyyliin maalaamista. Hän kuitenkin kehitti pian oman tyylinsä, johon kuului rohkeita ja ilmauksellisia siveltimenvetoja.

Titianin ensimmäinen soolokomissio oli maalata Pyhän Antonius Padovalaisen kolmen ihmeen freskot vuonna 1511. Monien taidekriitikoiden mukaan paras niistä on The miracle of the speaking babe.

Titianin maineikas ura

Giovanni Bellini kuoli vuonna 1516 jättäen Titianin ilman kiilpailijaa. Titian oli 60 vuoden ajan venetsialaisten maalarien kiistaton mestari. Koska Titian menestyi Belliniä paremmin, hän alkoi saada eläkerahaa senaatilta.

“Välttelin tarkoituksenmukaisesti Rafaelin ja Michelangelon tyyliä, sillä pyrin kunnianhimoisesti viisasta imitoijaa suurempaan kunniaan.”

-Titian-

Tämän kauden aikana, vuosina 1516-1530 Titian muutti ja hioi tyyliään. Hän jätti taaksensa “Giorgionesque”-tyylinsä ja alkoi tekemään laajempia ja monimutkaisempia teemoja. Näiden vuosien aikana hän kokeili monumentaalista tyyliä ensimmäistä kertaa.

Vuonna 1518 hän maalasi mestariteoksensa “Assumption of the virgin” Frari-kirkon pääalttarille. Tämä poikkeuksellinen ja Italiassa väriensä vuoksi ainutlaatuinen teos ilahdutti kaikkia.

Titianista tuli melko kuuluisa. Vuonna 1521 Titian oli suosionsa huipulla. Vaikka hän olikin ollut siihen aikaan jo hyvin tunnettu taiteilija jonkun aikaa, alkoivat ostajat vasta tuolloin pitää hänen töitään kovassa huudossa.

Pyhän Pietarin marttyyrikuolema

Vuonna 1530 Titian maalasi yhden poikkeuksellisimmista teoksistaan, The death of Saint Peter Martyr. Valitettavasti tämä teos kuitenkin tuhottiin vuonna 1867. Kaikki siitä jäljellä olevat ovat alkuperäisen kopioita. Teos yhdisti äärimmäisen väkivallan ja maisemat, jotka koostuivat suuresta maiseman läpäisevästä puusta, joka vaikuttaa painottuvan eräänlaiseen barokkityyliseen draamaan.

Taiteilija työsti samaan aikaan useita pieniä madonna-teoksia, jotka sijoittuivat kauniisiin, paimenmaisiin maisemiin. Titian maalasi myös mytologisia maisemia tämän hetken aikana. Yksi hänen kuuluisimmista mytologisista teoksistaan, The Bacchanal of the Andrians, on esillä Museo del Pradon taidemuseossa. Ne ovat ehkä hienoimpia renessanssiajan pakanakulttuurin tuotoksia.

Titianin epätavallinen varakkuus

Titianin tapaaminen Pyhän Rooman Keisarin Kaarle V:n kanssa Bolognassa vuonna 1530 oli tärkeä hetki hänen elämässään. Hän maalasi luonnollista kokoa olevan muotokuvan keisarista tyylillä, joka oli äärimmäisen innovatiivinen siihen aikaan.

Titianista tuli pian hovin päämalari. Se antoi hänelle uskomattomia etuja, kunnioitusta ja nimikkeitä. Siitä hetkestä lähtien hän oli suosituin hovimaalari koko Euroopassa.

Titian tiesi kuinka rikkailta ja valtaa pitäviltä ihmisiltä saatiin ihailua sekä kunnioitusta. Hän oli tietenkin äärimmäisen lahjakas ja hänen maalauksissaan oli käsitteellistä hienoutta sekä vertaansa vailla olevaa kauneutta. Titian oli myös suosittu hänen hurmaavan luonteensa ansiosta.

Rikkaiden ja kuuluisten muotokuvat

Suuri määrä Titianin tekemistä muotokuvista, joita valtaa pitävillä ihmisillä oli kokoelmissaan, toimivat todisteina hänen kuuluisuudestaan. Kukaan hänen aikansa maalareista ei maalannut yhtä monia muotokuvia kuin Titian, vaikka jotkut ihmiset uskovatkin, että hänen oppilaansa maalasivat oikeasti kyseiset muotokuvat.

“Hahmot tekee kauniiksi hyvä piirtäminen, eivät kirkkaat värit.”

-Titian-

D’Avalos, Vaston markiisi, maksoi Titianille hyvän eläkkeen. Kaarle V maksoi hänelle myös merkittävän vuosittaisen summan. Toinen tulonlähde oli vuoden 1542 sopimus, jossa hän toimitti viljaa synnyinpaikkaansa Cadoreen. Hän vieraili siellä melkein joka vuosi ja ihmiset pitivät häntä anteliaana ja vaikutusvaltaisena.

Titianilla oli suosikkiloma-asunto läheisillä Manzan kukkuloilla. Siellä hän havaitsi maiseman muodon ja vaikutuksen maalauksiinsa. Titianin mylly, joka voidaan nähdä monissa hänen maalauksissaan, sijaitsi Collontolassa, lähellä Bellunoa.

Yksityiselämä

Vuonna 1525 Titian meni naimisiin Cecilia-nimisen naisen kanssa, joka oli parturin tytär. Liitosta syntyi hänen ensimmäinen poikansa, Pomponio, sekä kaksi muuta sen jälkeen. Titianin poika Orazio oli hänen suosikkinsa ja hänestä tuli myöhemmin hänen avustajansa.

Noin vuonna 1526 Titian tapasi ja muodosti intiimin ystävyyssuhteen Pietro Aretinon kanssa. Pietro oli vaikutusvaltainen ja liioitteleva hahmo, jolla oli mielenkiintoinen rooli sen ajan kulttuurin ja politiikan kannalta. Titian maalasi hänen muotokuvansa ainakin kolme kertaa ja lähetti yhden Gonzagaan, Mantuan herttualle.

Cecilian kuoleman jälkeen vuonna 1530 Titian meni taas naimisiin ja sai tyttären nimeltä Lavinia. Valitettavasti Titianin toinen vaimo kuoli myös. Hänen siskonsa Orsa muutti Cadoresta hänen luokseen auttamaan häntä kodinhoidossa ja lapsesta huolehtimisessa.

Titianin kuolema

Titian oli noin 90-vuotias, kun rutto saapui Venetsiaan. Hän kuoli ruttoon 27. elokuuta vuonna 1576. Hän eli hyvin pitkän elämän ja oli Venetsian ainoa ruttouhri, joka sai kirkkohautauksen. Hänet haudattiin Santa Maria Gloriosa dei Frarin kirkkoon.

Hänen hautansa oli lähellä hänen kuuluista maalaustaan, Pesaro Madonnaa. Hänen hautaansa ei merkattu millään tavalla, kunnes vasta paljon myöhemmin Venetsian itävaltalaiset johtajat pyysivät Canovaa rakentamaan suuren monumentin, joka on haudalla yhä tänä päivänä.

Titianin uskonnolliset maalaukset olivat hartaan maalaamiseen todellisia paradigmoja. Ne pystyivät liikuttamaan uskollisten sydämiä tavalla, jolla harvat muut maalaukset koskaan pystyvät. Samaan aikaan hänen mytologiset aiheensa tekivät hänestä vertaansa vailla olevan eroottisen maalarin. Nämä maalaukset liikuttivat ihmisiä hyvin eri tavalla kuin hänen uskonnolliset maalauksensa.