Tiedän kuka olen, eikä minulla ole mitään todistettavaa

Kun tiedämme selvästi keitä olemme, emme tarvitse muiden hyviä mielipiteitä. Sillä ei ole olemassa montaakaan yhtä vapauttavaa tunnetta kuin se, että voimme elää ilman tarvetta todistaa muille jotain. Todellisuuden tunne ja se, että olemme omien päätöstemme herroja, että olemme karttojemme suunnittelijoita, joissa arvokkuus ja viisaus ovat vapaita ja värikkäitä.

Ei ole helppoa päästä tähän pisteeseen tänä aikana, jona itseilmaisu ja tunteellinen kirkkaus kantavat meidät kohti itsemme löytämistä, ilman ennakkoluuloja, ja ilman ahdistusta siitä, että tulisimme tuomituksi tai torjutuksi. Tämä ilmeisesti vapauttaa sisäisen vallankumouksen, johon kaikki eivät ole valmistautuneet. Syy tähän löytyy psyykkisestä rakenteestamme, joka keskittyy aina muiden mielipiteisiin, sen sijaan että se keskittyisi itsehyväksyntään.

Elämme yhteiskunnassa, joka on suunnattu leveilyyn. Maailma on kuin teatteriesitys, jossa joku säätää normit siitä mikä on odotettua ja mikä on oikein. Loput meistä tanssivat noiden normien mukaan. Päivästä päivään, ilman että edes huomaamme, meistä tulee tekaistujen tarinoiden tukinäyttelijöitä: heitä, joilla ei ole mitään tekemistä identiteettimme, arvojemme tai periaatteidemme kanssa.

Emme saa unohtaa, että sitä kuvaa joka meillä on itsestämme ei ole siirretty meihin kulttuurin kautta, emmekä ole perineet sitä geeniemme kautta: se on rakennettu meihin. Aivan kuten jokainen meistä laatii sisäisen kuvan ympärillämme olevasta maailmasta, rakennamme myös teorioita ja käsityksiä itsestämme. Nämä kaaviot voivat saada meidät vihaamaan itseämme, tai ne voivat saada meidät rakastamaan itseämme täydemmin.

Älä enää yritä todistella mitään, vaan aloita eläminen

Jokainen meistä on oppinut lukemaan, kävelemään ja elämään terveellisesti. Kun sairastumme, menemme lääkärin luo, ja lääkäri taas antaa meille reseptin parantaaksemme sairautemme. Mutta harvemmin meitä on opetettu pitämään itsestämme huolta psykologisesti, tai vielä pahempaa, meitä ei ole opetettu rakastamaan itseämme.

Monet menevät psykologin puheille sillä synkällä vakaumuksella, että heitä ei ole luotu onnellisiksi. Ilmaisuissa, kuten ”kaikki kääntyvät minua vastaan,” ”kaikki jättävät minut,” tai ”kaikki aloittamani parisuhteet päätyvät roskiin” on perimmäinen syy, kuin sisäinen tatuointi, joka voitaisiin tiivistää seuraavasti: ”Olen unohtanut rakastaa itseäni.”

Toisaalta on mielenkiintoista, että kun on aika määritellä itseämme tai selittää parisuhteitamme, olemme paljon keskittyneempiä muihin. Olemme ihmisiä täynnä tunteita, jotka ymmärtävät elämää huolenpidon ja muille omistautumisen kautta. Ajattelemme, että tuo yksinkertainen rakkauden tarjoaminen sekä epäitsekkään rakkauden osoittaminen tuovat saman lahjan vastineeksi, saman kolikon, saman määrän energiaa.

Aivan tämän dynaamisuuden keskellä, sen keskellä mitä annamme ja mitä haluamme vaihdossa, henkilö unohtaa jotain todella yksinkertaista: elää. Meidän olemassaolomme ei perustu ajatukseen siitä, että rakkaus jota annan, olisi minun saatava takaisin. Tuossa epäterveessä kiintymyksessä muihin on meidän aito itsemme, se joka odottaa ymmärretyksi tulemista, vapautusta ja tunnistusta siitä, keitä me olemme.

Emme saa unohtaa, että voimme saavuttaa immuniteetin surullisuuden ja toivottomuuden ruoskaa vastaan vain oppimalla rakastamaan itseämme. Vain siten voimme juhlia itseämme ilman minkäänlaista pelkoa tai varauksellisuutta.

Aloita putsaamaan mielesi ullakkoa

Tietääksemme keitä olemme, minkä arvoisia olemme, ja voidaksemme todella elää, ei ole mitään parempaa kuin oman mielen ullakon siivoaminen.  Miksi? Vaikka tuo voi olla vaikeaa uskoa, tuossa etuoikeutetussa tilassa on useita hyödyttömiä asioita, ”vanhoja huonekaluja,” joita muut ovat antaneet meille. Siellä on myös paljon pölyä, josta on välttämätöntä päästä eroon avaamalla uusia ikkunoita.

Seuraavaksi selitämme miten toteuttaa tämä. Olemme varmoja siitä, että nämä strategiat ovat hyödyllisiä henkiselle kasvullesi.

Avaimet sen muistamiseen, kuka todella olet

Siivoamisen pitäisi alkaa jostain todella yksinkertaisesta: kaikesta siitä, mitä itse emme ole laittaneet sinne.  Mitä me emme ole valinneet. Monet noista asioista päätyivät sinne lapsuutemme aikana. Silloin, kun aivomme eivät olleet vielä kehittäneet kunnollisia suodattimia, jotka ovat tarpeen tuomitaksemme ja arvostaaksemme sitä, mikä meihin oli siirretty.

• Pohdi arvoja tai valtuuksia, joita vanhempasi syövyttivät sinuun. Arvoja tai valtuuksia, jotka eivät ole harmoniassa sen kanssa mitä tunnet, mitä tarvitset tai mitä pidät tärkeänä.
• Seuraava askel sisäisessä siivouksessa on pyyhkiä pimeistä nurkista pölyt, pyyhkiä pois nuo negatiiviset kaaviot, joita meihin on rakentunut. Ne tulevat usein lauseiden muodossa, kuten: ”En ole kykeneväinen…”, ”tässä vaiheessa elämääni ei ole sen arvoista..” ,”minua ei ole tehty tätä varten..”.
• Lisäksi, on aika luututa pois nuo tunkeilijat, jotka asustavat mielemme ullakolla. Niillä on tapana naamioitua ja ottaa pelon, päättämättömyyden, ennakkoluulojen, sekä jatkuvan hyväksytyksi tulemisen tarpeen muodot. Tunnista ne, ja pyydä niitä ystävällisesti poistumaan, samalla tavalla kuin ne tulivatkin.

Viimeiseksi tässä siivousprosessissa saapuu aika, jolloin olennaiset perushuonekalut on tarpeellista tuoda sisään. Ne, jotka tekevät henkisestä ullakostamme rauhallisen ja kauniin paikan, joka on myös ainutlaatuinen ja terveellinen. Puhumme nyt itsetunnon sohvasta ja hyvän minäkuvan pöydästä, tuolista jossa arvomme istuvat, matosta jonka monet voimakkaat värit luovat arvokkuutemme. Tämän maton päälle kukaan ei saa astua.

Aloittakaamme rakentamaan elämää, jonka haluamme. Aloittakaamme olemaan ylpeitä siitä mitä olemme. Sekä aloittakaamme olemaan onnellisia vahvasta mielestämme sekä persoonallisuudesta, joka uskaltaa olla oman tarinansa päähenkilö.