Terrorismi Barcelonassa - mitä seuraa siitä, kun huonoja asioita tapahtuu hyville ihmisille

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Kun hyvät ihmiset joutuvat kohtaamaan terrorismin kaltaisia onnettomuuksia, elämästä tuntuu katoavan sen rytmi ja logiikka. Hyvät ihmiset eivät kuitenkaan kadota koskaan toivoaan.

Vaikka terrorismin kaltaiset onnettomuudet pyrkivät painamaan ihmisiä alas, heitä ympäröivä hyvyys nostaa heidät aina takaisin ylös. Meidän kaikkien ympärillä on eräänlainen suojaverkko, joka tekee meistä kaikista ennen pitkää voimakkaampia ja urheampia ihmisiä.

Sanotaan, että terrorismilla on toinen ase sen ohella, että se ottaa ihmishenkiä ja aiheuttaa kaaosta. Terrorismin toinen ase iskostaa ihmisiin psykologista pelkoa. Se antaa terrorismille yliotteen sen uhreihin nähden. Se varmistaa sen, että terrorismin näkymätön uhka muuttaa elämäntapojamme ja paljastaa tarpeemme tuntea olomme turvalliseksi.

“Terroristit yrittävät manipuloida meitä ja muuttaa käytöstämme luomalla pelkoa, epävarmuutta ja jakautuneisuutta yhteiskunnassa.”

– Patrick J. Kennedy –

Elokuun 17. päivänä 2017 jouduimme jälleen kerran kokemaan tuon saman tunteen.  Silloin tapahtui kaksi terrori-iskua – Barcelonassa ja Cambrilsissa, Espanjassa.

Jälleen kerran jouduimme suremaan terrorismin aiheuttamia ihmishenkien menetystä. Nuoria ja kauniita ihmisiä menehtyi. Pieniä lapsia sai surmansa. Äitiä ja isiä menetettiin. Isovanhempia, ystäviä ja 18 eri valtion kansalaista kuoli viettäessään iltapäivää kaupungin kaduilla.

Terrorismin edustama pahuus vieraili keskuudessamme jälleen kerran. Vaikka se ei olekaan uutta tai ainutlaatuista, ja vaikka kymmeniä ihmisiä kuolee joka päivä kaupunkien kaduilla eri puolilla maailmaa, on kyse paljon muustakin.

Miten meidän pitäisi reagoida terrorismiin? Terrorismiin erikoistuneilla psykologeilla on ajatuksia näistä asioista. Jeff Greenberg, Sheldon Solomon ja Tom Pyszczynski varoittavat meitä siitä, että terrorismi muuttaa meitä aivan erityisellä tavalla…

Hyvät ihmiset lähentyvät toisiaan terrorismin kaltaisissa onnettomuuksissa

Olet varmaan huomannut, että sosiaalisessa mediassa jaetaan paljon kissojen kuvia nykyään. Olet varmaankin jo ehtinyt ihmetellä tätä asiaa. Tämä johtuu siitä, että suuri joukko Twitterin käyttäjiä on liittynyt yhteen yhteisen päämäärän puolesta. Heidän tavoitteensa on lopettaa terrorismin uhrien kuvien leviäminen ja jakaa sen sijaan kuvia kissoista.

Tällä tavoin halutaan myös hidastaa tietojen leviämistä terroristien käsiin. Tämä koskee muitakin kuin näitä terrori-iskuja. Ihmiset haluavat osoittaa solidaarisuutta ja inhimillisyyttä. Barcelonan kaupungin asukkaat tarjosivat hädänalaisille ihmisille yöpymispaikkoja, julkiset kulkuvälineet olivat ilmaisia ja yritykset tekivät myös parhaansa auttaakseen monissa asioissa.

Nämä surulliset tapahtumat auttavat meitä huomaamaan jotakin muuta. Ihmisten osoittamat hyväntahtoisuuden eleet kaaoksen, tragedian ja kauhun keskellä ovat merkkejä inhimillisyydestä. Ne osoittavat meille sen, että maailmamme on parempi paikka kuin mitä olisimme voineet kuvitella ja sen, että meitä ympäröivät ihmiset ovat suurimmaksi osaksi hyviä. Myös edellä mainitsemamme asiantuntijat ovat tätä mieltä.

Tohtori Jeff Greenberg on Arizonan yliopiston psykologi. Hän selittää, että terrori-iskun jälkeen ihmiset ottavat käyttöön kulttuuriset selviytymismekanisminsa.

Hyvin harvat hetket saavat ihmiset tuntemaan itsensä niin hauraiksi ja haavoittuviksi kuin terrorismin kaltaiset tapahtumat. Mikään ei ole niin musertavaa kuin tunne, että turvallisuudentunteemme on ollut vain harhaa. Terrorismi on umpimähkäistä ja ennakoimatonta.

Havaitsemme, että terrori-iskut eivät saa suinkaan aikaan vihaa ja kostonhimoa vaan ne saavat aikaan jotain muuta hyvin kiinnostavaa ihmisten keskuudessa. Ihmiset tuntevat yhä enemmän yhteisöllisyyttä.

Ihmiset haluavat myös ennen kaikkea saada jälleen aikaan vakaat olot – ja enemmänkin kuin vain rakentaa uudelleen rapautuneen rakennuksen.

Ihmiset toivovat ennen kaikkea sitä, että heidän tunnetasapainonsa palautuisi ennalleen. He toivovat myös sitä, että heidän luottamuksensa inhimillisyyteen palaisi ennalleen. He toivovat myös sitä, että he voisivat jälleen olla osa yhteiskuntaa, joka uskoo edelleen rauhaan ja ihmisten keskinäiseen kunnioitukseen.

Vaikka ihmiset ovat haavoittuneita ja poissa tolaltaan terrorismin kaltaisen kauhean pahuuden osoituksen jälkeen, he uskovat edelleen ihmiskunnan hyvyyteen.

Meidän tulee oppia sekä minimoimaan että maksimoimaan reaktiomme terrorismiin

Psykologit ja psykiatrit, jotka ovat erikoistuneet terrorismin psykologiaan, esittävät että näissä tilanteissa meidän pitää osata hallita reaktioitamme kahdella eri tavalla. 

Sinun kannattaa jatkaa lukemista, jos haluat tietää niistä enemmän.

Meidän tulee pyrkiä minimoimaan seuraavia asioita:

• Meidän pitää pyrkiä minimoimaan altistumistamme terrorismia käsitteleville kuville, mutta meidän ei silti tulisi ummistaa silmiämme terrorismia koskeville faktoille. Suurin osa tiedotusvälineistä pyrkii rajoittamaan suuren yleisön pääsyä terrorismin aiheuttamaa verilöylyä kuvaavaan raaimpaan aineistoon. Tulemme silti väistämättä näkemään aineistoa, jolla on meihin suuri vaikutus. Tämän vuoksi meidän on parempi pyrkiä välttämään niitä. Jaamme sen vuoksi mieluummin kuvia kissoista sosiaalisessa mediassa.
• Meidän pitää myös pyrkiä minimoimaan terrorismin synnyttämät vihaiset ajatuksemme. Meidän on myös hyvä pyrkiä minimoimaan pelon tunnetta niin paljon kuin mahdollista. Emme voi antaa pelon vallata meitä.

Meidän tulee toisaalta pyrkiä maksimoimaan seuraavia asioita:

• Meidän tulee pyrkiä maksimoimaan tuen ja anteliaisuuden osoituksia, ovatpa kyseessä tekemämme lahjoitukset tai sosiaalisen median kautta osoittamamme tuki, tai osallistumisemme käytännön auttamistehtäviin (esimerkiksi tarjoamalla yösijan tai luovuttamalla verta).
• Positiivisuus. Lakkaamme olemasta uhreja, ja sen sijaan kannatamme vilpitöntä tukea, solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Valitettavasti huonoja asioita tapahtuu myös hyville ihmisille. Meidän pitää tiedostaa, että väkivalta on alistavan kielenkäytön muoto eikä meidän tule alistua sille. Meidän tulee myös ymmärtää, että hyvyys ei alistu eikä anna koskaan periksi. Nousemme näiden tapahtumien jälkeen jälleen ylös puolustamaan arvojamme ja liputtamaan rauhan puolesta.