Täysin tuntemattomat: olemmeko menettäneet yksityisyytemme?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Leah Padalino

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Mitä tapahtuisi, jos ystäväsi ja tuttavasi pääsisivät yhtäkkiä sosiaalisen median tileillesi? Mitä oikein piilotamme puhelimiimme? Perfect strangers (“Täysin tuntemattomat”) on Alex de la Iglesian ohjaama espanjalainen elokuva vuodelta 2017. Tämä elokuva käsittelee näitä kysymyksiä. Elokuva on mukaelma italialaisen Paolo Genovesen ohjaamasta elokuvasta Perfetti Sconosciutti (2016). Molemmat versiot kertovat saman tarinan. Elokuvassa ryhmä ystäviä menee keskenään mukavalle illalliselle. Helvetti pääsee kuitenkin valloilleen, kun heidän salaisuutensa tulevat päivän valoon erään pelin myötä.

Perfect Strangers on elokuva, joka on ristiriidassa tämän ohjaajan muiden elokuvien kanssa. The Bar (2017) nimisen elokuvan ensi-illan jälkeen, ja myöskin muiden elokuvien, kuten Viimeinen sirkus (2010), My Big Night (2015), Common Wealth (2000) ja The Day of the Beast (1995), saattaa vaikuttaa hieman oudolta ajatella, että hän ohjaisi sellaisen komedian, jonka tarkoitus on kritisoida nykyistä yhteiskuntaamme. De la Iglesia on saanut meidät tottumaan synkempään, epätodelliseen ja pedonkaltaiseen huumoriin ja normaaleihin tilanteisiin, jotka päätyvät olemaan hallitsemattomissa.

Tämä on varmasti syy siihen, miksi emme olleet niin suuria Perfect Strangersin kannattajia. Sen lähtökohta on todella mielenkiintoinen. Mutta tällä illallisella oli liian monta alkuruokaa ja puolestaan liian niukka pääruoka. Tällä lyhyellä illallisella oli liian monta aineosaa, joka on jo elokuvan alusta asti ilmiselvää. Tämä saa joidenkin kohdalla aikaan sen, ettei jälkiruoalle ole enää tilaa.

Tästä huolimatta tämän elokuvan lähtökohta, käsikirjoitus ja viesti ovat ehdottomasti kunnianhimoisia. Hahmot tarvitsivat vain puhelimen saadakseen aikaan tragedian. Kyseessä on moderni komedia, joka saa katsojan nauramaan ja myöskin pohtimaan sitä kuinka käytämme teknologiaa, ja josko todella tunnemme läheisemme. Perfect Strangers käsittelee näitä kysymyksiä lukuisten eri tragikoomisten tilanteiden välityksellä.

Yksityisyys älypuhelimien aikakaudella

Sosiaaliset verkostot ovat osa elämäämme ja älypuhelimistamme on tullut kätemme jatkeita. Kannamme niitä aina mukanamme. Älypuhelimissamme säilytämme keskusteluja, kuvia ja paljon erilaista informaatiota, joita emme välttämättä halua jakaa muun maailman kanssa. Se mitä teemme netissä, pitäisi olla yksityistä. Emme kuitenkaan koskaan ole täysin yksin. Internet on aina seuranamme, ja juuri tästä syystä se tietää kaikkein syvimmät ajatuksemme.

Sosiaalisen median välityksellä jaamme sen, minkä haluamme jakaa maailman kanssa, kuten esimerkiksi parhaat kuvat matkoiltamme tai ne herkulliset ruoat, joita olemme juuri syömässä. Mutta mikä tästä on oikeasti todellista? Elämme nykyään maailmassa, jossa alistamme itsemme jatkuvasti ulkoiselle arvostelulle. Tämä selittää sen, miksi useat meistä kiinnittävät aina niin paljon huomiota ulkonäköön. Meillä on taipumusta suunnata kaikki energiamme antaaksemme väärän kuvan omasta elämästämme. 

Tavallaan elämme vääristynyttä todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vääristymä itsestämme. Emme aina edes usko kaikkea sitä, mitä jaamme. Teemme sen vain nähdäksemme, mitä muut ajattelevat. Tämän lisäksi jaamme uutisia, joita emme edes lue. Elokuva Perfect Strangers tuo juuri tämän kaiken julki. Tämän komedian tarkoitus on paljastaa ryhmä ystäviä, jotka kaikki luulevat tuntevansa toisensa.

De la Iglesian elokuvassa esittämät tilanteet ovat niin naurettavia, että ne menettävät uskottavuutensa. Ne eivät vain ole mahdottomia, vaan on myös mahdotonta uskoa, että ryhmä ihmisiä, joilla on niin paljon salaisuuksia, tuntee halua paljastaa itsensä. Tämä on juuri se mitä nykyisessä maailmassamme haluamme piilottaa muulta maailmalta: intiimit ja kallisarvoiset todellisuutemme. 

Elokuvan hahmot riisuvat naamionsa ja paljastavat synkimmät salaisuutensa, jopa sillä riskillä, että he menettävät kaiken omistamansa. Elokuvan hahmojen tragediat ja kurjuus tekevät tästä hauskan. Nauramme, kun näemme heille tapahtuvan eri asioita. Asioita, jotka saattavat päättää heidän ystävyytensä ja rakkautensa toisiaan kohtaan.

Meillä on älypuhelimissamme suuri osa omasta yksityisyydestämme. Otamme tämän laitteen mukaamme menimme minne tahansa, ja tämä tekee meistä tavallaan haavoittuvaisia. Mitä jos jättäisimme sen pöydällemme niin, että kaikki läheisemme voivat katsoa sitä? Vaikka ajattelisimme, ettei siellä ole mitään salattavaa, totuus kuitenkin on, että kaikkein pieninkin salaisuus saattaa tulla julki. Yksityisyytemme ei ole enää vain meidän, varastoimme sen, ja jätämme sen meitä ympäröivien ihmisten saataville, ei väliä kuinka monta salasanaa tätä laitetta suojaisi.

Täysin tuntemattomat: Kuvaus samanaikaisuudesta

Olemmeko menettäneet yksityisyytemme? Ehkä emme paljasta todellista itseämme, ja näytämme vain kuvan kaukana sellaisesta, mitä todella olemme. Tavallaan yksityisyyttä ei ole enää olemassa. Paljastamme niin paljon itsestämme, että haluamme pitää joitain salaisuuksia puhelimissamme. Tämä elokuva esittää täydellisesti sen, kuinka ihmiset pelkäävät omaa kuvaansa. Nykyään monet ihmiset pelkäävät näyttää oman todellisuutensa maailmalle.

Jotkut elokuvan hahmot eivät ole niin halukkaita ottamaan tähän osaa. Ryhmän sisällä on kuitenkin niin paljon ryhmäpainetta, että kaikki päätyvät näyttämään intiimimmät puolensa. Etenkin kaksi elokuvan hahmoa ovat erityisen pelokkaita, ja tämä johtaa hulvattomiin tapahtumien kulkuun.

Tällainen yksityisyyden suojeleminen saa nämä kaksi hahmoa olemaan haluttomia paljastamaan, että he ovat vaihtaneet puhelimia, jopa silloin kun tilanne on äärimmäisen jännittynyt. He eivät halua kertoa totuutta edes silloin kun he tietävät, että jos he selittäisivät tilanteen, asiat voisivat palata normaaliksi. Molemmat heistä päättävät pitää kiinni salaisuuksistaan.

Eräs asia, mitä emme voi nykyään sietää, on tylsyys. Tämä on asia, jonka voimme havaita elokuvan yhdestä hahmosta, Evasta, sillä hän on odottanut illallisen alusta asti, että jotain tapahtuisi.

Tämä koko elokuva on sidoksissa outoon ilmiöön, joka kulkee yhdessä useiden olosuhteiden kanssa: punainen kuu. Aina muinaisista ajoista asti ihmiset ovat nähneet kuun maailman kapellimestarina, etenkin nestemäisten elementtien suhteen. Vuorovedet vaihtelevat kuun myötä, mutta myös aivomme ovat nestemäistä, ja tästä syystä jotkut kirjailijat, kuten Aristoteles, ovat nähneet vastaavuussuhteen kuun kierron ja ihmisen käyttäytymisen välillä.

Meillä on seuranamme voimakas kuu, jota vastaan eivät edes älypuhelimet voi taistella. Kuu voi tehdä tilanteista väkivaltaisia ja osallistujista voi tulla irrationaalisia.

Perfect Strangers osoittaa meille mahdolliset seuraukset maailmasta, jossa elämme. Tämä elokuva saa meidät pohtimaan tekopyhyyttä, valheita ja hämäyksiä. Tunnemmeko oikeasti ne ihmiset, joita eniten rakastamme? Vai tunnemmeko vain sen imagon, jota he pitävät yllä? Kaunistelemmeko päivittäistä elämäämme sosiaalisen median avulla?

Alex de la Iglesia tarjoaa meille komediaelokuvan uudelleenfilmatisoinnin, joka eroaa kaikesta, mitä olemme aikaisemmin nähneet. Tämä elokuva tulee ehdottomasta viihdyttämään katsojaansa. Sen katsominen tarjoaa hyviä hetkiä ja se saa katsojan pohtimaan monia sen käsittelemiä puolia.