Tämä on riitojen ja väittelyiden perimmäinen syy

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Toinen henkilö ei koskaan kuuntele. Toinen alkaa huutamaan. Molemmat syytävät toisiaan, tarjoamatta lainkaan perusteluja. Väittelyiden ja riitojen perimmäinen syy on aina sama, etenkin silloin kun se johtaa merkityksettömään konfliktiin, joka on täynnä halveksintaa ja ylpeyttä. Puhumme nyt tietenkin empatian puutteesta.

Ajatellaanpa viime kertaa, kun olimme mukana kiivaassa väittelyssä. Useimmiten kun aloitamme väittelyt tai riidat jotka pohjautuvat erimielisyyksiin, hyökkäykseen tai kritiikkiin, pyrimme todistamaan oman totuutemme. Haluamme toisen henkilön näkevän meidän perspektiivimme ja haluamme osoittaa hänen olevan väärässä.

Lisäksi me kohtaamme usein puolustelevaa käytöstä. Meidän suojauksemme avautuu, ja pyrimme suojelemaan itseämme ja hyökkäämään. Tämä voidaan nähdä usein romanttisissa suhteissa, niissä argumenteissa joissa yksi tai molemmat osapuolet alkavat syyttelemään toisiaan, ja piileksimään ’’uhrin’’ asenteen takana.

“Mielentilasi on kohtalosi.”

–Herodotos–

Voisimme ratkaista nämä riidat paljon nopeammin, jos harjoittaisimme empatiaa taitavammin. Jos yksinkertaisesti yritämme ottaa huomioon toisen henkilön todellisuuden ja ymmärtää sitä, se voisi inhimillistää riitoja ja tehdä niistä hyödyllisempiä. Mutta teemme aina saman virheen. Tunteet tempaisevat meidät mukaansa ja ne sumentavat arvostelukykymme, sulkevat aistimme ja saavat aikaan etäisyyttä.

Väittelyiden ja riitojen perimmäinen syy: empatian ja ymmärtämisen puute

Haluamme kaikki tulla ymmärretyksi. Mutta sinä hetkenä kun joku kyseenalaistaa meitä, tai kun joku kritisoi tai väittelee ‘’totuuksiamme’’ vastaan, me näemme sen uhkana. Hieman myöhemmin me suutumme. Ei kestä kauan, kunnes alamme riitelemään.

Jos vilkaisemme vähemmän tieteellistä mutta yleistä kirjallisuutta konflikteista, huomaamme että klassinen otsikko on Kuinka voittaa väittely. Lähestymme erimielisyyksiä ja väittelyitä aivan kuin ne olisivat taistelukenttiä. Ajattelemme, että näissä on aina oltava voittaja ja häviäjä. On aika korjata tämä lähestymistapa.

Kaikkein yleisimmät riitojen ja väittelyjen alkuperät eivät ole siinä, että maailma olisi täynnä narsisteja. Tällaisten ihmisten kanssa ei voida järkeillä, ja he ovat aina valmiina riitelemään. Vaikka narsisteja on kyllä olemassa, emme me kaikki ole sellaisia. Perimmäinen syy erimielisyyksiimme on muiden ymmärtämisen puute ja oikean, käytännöllisen ja hyödyllisen empatian poissaolo.

Siitä hetkestä lähtien kun ymmärrämme toista henkilöä ja oivallamme hänen todellisuutensa, olemme halukkaampia antaa periksi ja antaudumme sille vastavuoroisuudelle, joka johtaa rikastuttaviin sovintoihin.

On todella mahdollista ajatella, että tämä on rajoittunut vain riitoihin ja hyviin tarkoituksiin. Asia saattaa olla näin, sillä elämässä on olemassa usein taisteluja, jotka saavat alkunsa epäreiluudesta tai todellisesta loukkauksesta. Mutta jopa näissäkin tilanteissa on parempi asettaa itsemme toisen henkilön saappaisiin oivaltaaksemme, ettei se ehkä ole taistelemisen arvoista. Se saattaa olla vain ajan hukkaa.

Empatia on paras alku missä tahansa tilanteessa. Ensiksi parasta olisi toisen henkilön näkeminen, tunteminen ja selvittäminen, ja sitten vasta toimiminen.

Kuinka olla ymmärtäväisempi

Tiedämme jo, että väittelyjen ja riitojen perimmäiset syyt ovat empatian puutteessa. Kuinka voimme harjoittaa empatiaamme pelastaaksemme itsemme epämiellyttäviltä tilanteilta ja näin saavuttaa yhteisymmärrys? Voimme kokeilla näitä strategioita:

• Kun olemme eri mieltä jonkun kanssa, meidän on kysyttävä itseltämme, miksi tunnemme niin. Meidän on kaivauduttava syvemmälle siihen, miksi tuo huomautus häiritsee meitä. Onko kyseessä epäreilu hyökkäys meitä kohtaan vai onko tuossa kritiikissä perää, mutta emme suostu hyväksymään sitä?
• Sitten kun määrittelemme oman todellisuutemme ja syyn siihen miksi olemme vaivaantuneita, on aika tehdä tämä sama toisen henkilön kanssa. Meidän on nähtävä vaivaa päästäksemme hänen ihon alle tunteaksemme, ymmärtääksemme ja oivaltaaksemme. Onko kyseessä epävarma henkilö, joka tästä syystä hyökkäsi meitä kohtaan? Onko tämä henkilö vihainen jostain menneisyydessä tekemästämme asiasta, ja siksi hän kantaa kaunaa? Sanoiko hän jotain siitä pelosta että hän menettäisi meidät, vai koska hän haluaa meidän ’’heräävän’’?
• Kolmas vaihe on kompromissi. Sen sijaan että antaisimme tunteidemme temmata meidät mukaansa, meidän on hallittava niitä. Ohjatkaamme kompromissimme ymmärtäväisyyteen ja älkäämme syytelkö tai puhuko menneistä riidoista. Meidän on myös vältettävä tekoja tai sanoja, jotka voivat pahentaa asioita.

Meidän on kyettävä rauhoittamaan itsemme. Meidän on myös opittava näyttämään toiselle henkilölle, että olemme empaattisia ja haluamme saavuttaa yhteisymmärryksen.

Tämä ei ole tietenkään helppoa. Tämä vaatii aikaa ja kovaa ’’sisäistä’’ työtä, mutta se saa meidät nauttimaan suhteistamme enemmän.