Taito pysyä rauhallisena väittelyssä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Julia Marquez Arrico

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Joillain ihmisillä on taipumusta olla melko impulsiivisia, kun he ilmaisevat ajatuksiaan ja tunteitaan. Ehkä he haluavat vain välittää mielipiteensä toisille, eikä heitä kiinnosta kuinka tehdä se oikein. Tämä ei ole ollenkaan epätavallista. Voimme itse asiassa sanoa, että useimmat ihmiset menettävät malttinsa vähintään kerran väittelyn aikana. Joskus tempaudumme niin tunteidemme mukaan, ettemme voi pysyä rauhallisena väittelyn aikana ja alamme vain ankarasti arvostelemaan toista henkilöä.

Rauhallisena pysymistä useimmissa tilanteissa voitaisiin pitää taitona. Vaikka tämä ei olekaan helppoa, ei se kuitenkaan ole mahdotonta. Kommunikaation ja konfliktin hallinnan asiantuntijat ovat tutkineet useita vuosia niitä resursseja, joita voisimme käyttää pysyäksemme rauhallisina.

Mitä tieteelliset tutkimukset sanovat rauhallisena pysymisestä väittelyn aikana?

Nelda Sheldon ja Shoron Burton (2014) selittävät, että tilanteen tulkinta on kaikkein vaikuttavin tekijä kun yritämme pysyä rauhallisena. Toisin sanoen itse tilanne ei saa meitä muuttumaan tai menettämään malttiamme, vaan ajatuksemme siitä, mitä on tapahtumassa. Esimerkiksi on selvää, että rauhallisena pysyminen väittelyn aikana tulee olemaan todella vaikeaa, jos meistä tuntuu että meitä vastaan hyökätään henkilökohtaisesti.

Siksi eri tieteelliset tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan itsetunnon roolia väittelyn asiayhteydessä. Monet tutkijat ovat huomanneet, että heillä joilla on huono itsetunto ja heikko käsitys itsestään, on taipumusta menettää malttinsa helpommin (Karagözoğlu, Kahve, Koç & Adamişoğlu, 2008).

Heidän sisäiset tilansa tekevät heistä alttiimpia tuntemaan, että heitä vastaan hyökätään henkilökohtaisesti. He eivät näe väittelyä objektiivisena tapahtumana, vaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Tämä selittää sen, miksi jotkut ihmiset vastaavat törkeästi sellaiselle, joka kommentoi jostain asiasta merkityksettömästi.

Lyhyesti, muut tutkimukset päättelevät, että meidän on helpompi pysyä rauhallisena väittelyn aikana, jos kehitämme niitä puolia jotka altistavat meidät suuttumukselle. Itse asiassa persoonallisuus, selviytymistavat ja oppimismekanismit muotoilevat pitkälti tavan, jolla kohtaamme väittelyn (López-Torrecillas, Martín, de la Fuente, & Godoy, 2014).

Tehtyä ei saa tekemättömäksi

Psykologi Mark Beyeback, lyhythoidon ja ratkaisuun keskittyneen hoidon asiantuntija selittää, että menneiden tilanteiden tuominen nykyhetkeen lisää todennäköisyyttä siitä, että ihmiset tulkitsevat eri väitökset henkilökohtaisina hyökkäyksinä. Raivo ja avuttomuus tulevat esiin, sillä menneisyyttä ei voida muuttaa.

Täten nämä negatiiviset tunteet sokaisevat meidät ja voivat jopa saada meidät unohtamaan mistä koko väittely sai alkunsa. Ne voivat saada meidät myös tuntemaan, että olemme tuhlanneet paljon aikaa riidelläksemme jostain turhasta asiasta, mikä tekee meidät entistä vihaisemmaksi.

Itsetietoisuus ja itsetuntemus ovat parhaita liittolaisia

Väittelyn aikana rauhallisena pysyminen on helpompaa, jos olemme tietoisia omista vahvuuksistamme ja heikkouksistamme. Jos kiinnitämme huomiota keskustelun etenemiseen, emmekä vain omaan asemaamme, on helpompi tietää milloin antaa periksi, milloin ottaa huomioon toisen osapuolen väitteet, tai milloin perääntyä. On helpompaa olla menettämättä maltti väittelyn aikana, jos otamme vilpittömästi toisen henkilön näkemykset huomioon.

Toisaalta, väitteleminen yleisön edessä on täysin eri asia kuin sen käyminen yksityisesti. Eikä ole myöskään sama asia väitellä päivän päätteeksi, kun olemme jo valmiiksi uupuneita, kuin väitellä viikonloppuna, jolloin olemme rauhallisia ja hyvin levänneitä. Oikean hetken valitseminen väittelyn aloittamiselle tai lopettamiselle on osa sosiaalista älykkyyttä.

Ennakoimalla voimme pysyä rauhallisena

Jos aiomme väitellä, meidän on oltava siihen valmiita. Meidän on organisoitava ajatuksemme ja tunnistettava ne argumentit jotka pitävät niitä parhaiten yllä, ja tiedettävä missä järjestyksessä ne on esitettävä. Kyse on kuin käsikirjoituksesta, josta voimme saada tukea hetkenä minä hyvänä.

Lisäksi, jos kykenemme ennustamaan tämän väittelyn, olisi parasta valmistella puhettamme. Varmistakaamme, että tunnemme omat ajatuksemme. Ajatelkaamme mahdollisuuksamme, argumenttiemme syvällisyyttä ja jos mahdollista, voimme yrittää ennakoida toisen osapuolen vastaukset.

Kolme käytännöllistä strategiaa, jotka auttavat pysymään rauhallisena

• Vältetään äänensävyn korottamista ja liian nopeasti puhumista, jotta emme olisi kieli solmussa. Muistakaamme, että oma fysiologinen tilamme määrittelee puheemme nopeuden.
• Varmistetaan, että kehonkielemme heijastaa rauhaa aggressiivisuuden sijaan. Liikkeiden ja eleiden tarkkailu on tärkeää. Jos vaikutamme aggressiivisilta (vaikkei se olisikaan tavoitteemme), saamme toisen osapuolen vastaamaan puolustavasti.
• Jos alamme tuntemaan itsemme hermostuneeksi, voimme työntää keskustelunaiheen taka-alalle, kunnes saamme taas luottamusta itseemme. Tämä voi auttaa meitä välttämään virheitä, jotka kumoaisivat meidät välittömästi.

Viimeiseksi on muistettava, että rauhallisena pysyminen väittelyn aikana ei välttämättä ole kaikkein helpointa, mutta sen saavuttaminen on mahdollista. Tätä voidaan harjoitella tarkkailemalla itseämme ja olemalla itsekriittisiä. Usko tai älä, mutta tämä auttaa meitä oppimaan ne oikeat välineet, joita voimme käyttää väittelyssä.