Susan Lee Smalley ja geenimuutokset meditaation välityksellä

Tohtori Susan Lee Smalley on väittänyt, että geenimuutokset ovat mahdollisia meditaation välityksellä. Hän ei itse asiassa ole ainut, joka on tehnyt samanlaisen väitteen. Smalley on kuitenkin yksi tärkeimmistä puolestapuhujista, sillä hänellä on laaja tietous aiheesta.

Susan Lee Smalley on antropologi, jolla on filosofian tohtorin tutkinto lääketieteellisestä genetiikasta. Hän on tietoisuustaitoja tutkivan MARC-tutkimuskeskuksen johtaja ja yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka puhui meditaation välityksellä tapahtuvista geenimuutoksista. Hän väittää, että tutkimukset osoittavat geenimuutoksia tapahtuvan meditaatiota harrastavilla ihmisillä ainakin 15 geeneissä.

Smalley on väittänyt, että neuroplastisuus, eli aivojen kyky muuttua uusien kokemusten myötä, voisi myös vaikuttaa geneettisellä tasolla. Hän totesi, että mielenkiintoisinta meditaation välityksellä tapahtuvissa geenimuutoksissa on se, että kyseessä on tapa saada itse aikaan perusteellisia muutoksia vapaaehtoisen kokeilun välityksellä. 

Alustava tutkimus

Jonkin aikaa sitten tutkijat uskoivat, että jokaisen ihmisen syntyessä hänen saamansa geneettiset tiedot ovat muuttumattomia. He uskoivat, että se oli eräänlainen lopullinen syntymässä määritelty ohjelmointi. Ajan kuluessa he ovat kuitenkin arvioineet tätä uudelleen. Tiedämme nykyään, että geneettinen tieto on oikeastaan erittäin joustavaa ja että se koskee kaikkia ikäryhmiä.

Montrealin McGill -yliopiston Michael Meaney suoritti yhden tutkimusprojekteista, joka todisti tämän joustavuuden ja antoi myöhemmin alun tutkimukselle, jonka avulla meditaation välityksellä tapahtuvat geenimuutokset ilmenivät. Michael ja hänen tiiminsä tarkkailivat jyrsijöiden aivoissa tapahtuvia epigeneettisiä muutoksia, kun jyrsijät eivät olleet saaneet riittävästi äidin huolenpitoa ensimmäisten elinviikkojensa aikana.

Tämä johti eläinten krooniseen stressiin varhaisesta iästä lähtien. Tämän epigeneettisen muutoksen läpi käyneet naaraat käyttäytyivät myös huolettomammin omien jälkeläistensä kanssa.

Jos nämä naaraat taas korvattiin rakastavilla ja hoivaavilla sijaisemoilla, kasvoivat nuoret jyrsijät normaaliin tapaan. Tämä osoitti, että genetiikka on joustavaa ja että henkiset kokemukset saattavat aiheuttaa muutoksia geeneissä.

Meditaation välityksellä tapahtuneet geenimuutokset paljastava tutkimus

Wisconsin-Madisonin yliopiston tekemä meditaatioon liittyvä tutkimus sai aikaan häkellyttäviä tuloksia. Tämä on yksi uraauurtavista ja arvokkaista tutkimuksista aiheesta, jossa geenimuutokset tapahtuivat meditaation välityksellä.

Tutkijat analysoivat kahden ihmisryhmän kohdalla esiintyviä muutoksia kehossa. Toinen ryhmä meditoi, kun taas toinen teki rauhallisia aktiviteetteja ilman meditaatiota.

Lopussa he huomasivat, että meditaatiota harrastaneilla ihmisillä oli tapahtunut muutoksia RIPK2- ja COX2-geeneissä. Ne liittyvät tulehdusprosesseihin.

Nämä geenimuutokset mahdollistaneet molekyylit analysoitiin Barcelonan biolääketieteellisessä tutkimuskeskuksessa (IIBB-CSIC-IDIBAPS). Artikkelin pääkirjoittaja Perla Kaliman huomautti, että he olivat havainneet meditaation aiheuttamia epigeneettisiä muutoksia perimässä. Hän kuitenkin selvensi, että on yhä liian varhaista vetää lopullisia johtopäätöksiä.

Stressi ja meditaatio

Krooninen stressi on yksi tekijöistä, jonka asiantuntijat ovat yhdistäneet suureen määrään kroonisia sairauksia sekä niiden vaikutukseen lukuisten mielenhäiriöiden ja mielisairauksien kohdalla. Se yhdistetään myös ikääntymiseen – sekä aivojen että yleisesti ottaen kehon ikääntymiseen. Stressin väheneminen on yksi meditaation eniten vahvistetuista vaikutuksista. 

Tutkimuksiin perustuen on nyt mahdollista olettaa, että stressi aiheuttaa epigeneettisiä muutoksia ja että meditaatio voi peruuttaa ne.

Susan Lee Smalley väittää myös, että niin kutsutun “täyden valaistumisen” tilan saavuttaneet ihmiset kokevat enemmän aktiivisuutta etuaivokuoressa, mikä vaikuttaa tyyneyden tunteeseen. Jos tätä jatketaan jonkin aikaa, muuttuvat stressin geneettiset mallit.

On tärkeää huomata, että epigeneettiset muutokset ovat muutoksia, jotka voivat “hiljentää” joitakin geneettisiä tekijöitä. Asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että se on syy siihen, miksi DNA ei määrittele meidän “kohtaloamme”.

Ihminen voi esimerkiksi syntyä sellaisen geenin kanssa, joka altistaa hänet syövälle, mutta epigeneettinen muutos voi “hiljentää” tämän geenin. Tästä syystä nämä kaikki tutkimukset ja niiden mahdolliset johtopäätelmät ovat äärimmäisen tärkeitä.