Surun vaiheet, kesto ja selviytymisstrategiat

Suru on syvä tunnereaktio, jonka kaikki ihmiset kokevat ennemmin tai myöhemmin. Tärkeän ihmisen tai asian menettäminen elämässämme sattuu ja jättää sieluun jäljen, jota voi olla vaikea unohtaa. Vaikka suru saattaa aluksi tuntua sietämättömältä, aika on paras lääke kipuun.

Ymmärtääksemme paremmin, mitkä ovat surun vaiheet ja miten ne käydään läpi, keskustelimme perhe- ja yhteisölääketieteeseen erikoistuneen lääkärin Marta Caninon kanssa. Hänellä on laaja kokemus ikäihmisten ja heidän perheidensä tukemisesta suruprosessin läpi. Hän kutsuu meitä suhtautumaan suruun suuremmalla myötätunnolla, inhimillisyydellä ja tietoisuudella.

Surun vaiheet: kokevatko kaikki ne samalla tavalla?

Surun vaiheet ovat tunnetusti nämä viisi: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen, mutta ne voidaan kokea eri tavoin ja eri järjestyksessä. Caninon mukaan: “Vaiheet ovat listattu yleisimmässä järjestyksessään, mutta todellisuudessa ihminen voi ohittaa vaiheita tai muuttaa järjestystä, eikä sitä pidetä kummallisena tai patologisena.”

Suru ei ole vain täynnä ikävää, kuten lääkäri huomauttaa, “se on psykologista kipua, joka aktivoi samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu, minkä vuoksi se kirjaimellisesti sattuu”. Ja vaikka usein haluaisimmekin välttää tätä kärsimystä, on välttämätöntä käydä se läpi omaan tahtiimme ja elää läpi surun vaiheet sen voittamiseksi.

1. Kieltäminen

Kun menetys tapahtuu, kieltäminen on eräänlainen emotionaalinen kilpi vaikutusta vastaan. “Se tulee yleensä sen tunteen kanssa, että menetetty henkilö tulee ovesta sisään minä hetkenä hyvänsä tai että tapahtunut oli pahaa unta eikä totta”, Canino selittää.

“Vaikka olemme tietoisia tapahtuneesta, emme ole vielä käsitelleet sitä emotionaalisesti, ja tämä voi johtaa meidät ajattelemaan, että kaikki palaa ennalleen.”

2. Viha

Tässä vaiheessa surun synnyttämä suru ja syyllisyys saavat meidät usein syyttämään itseämme menneisyyden asioista ja suuttumaan siitä, mitä ei koskaan tapahtunut. “Miksi en tehnyt enemmän?”, “Miksi en soittanut hänelle aiemmin?” tai ” Miksi jätit minut?”, ovat kysymyksiä, jotka auttavat kanavoimaan kipua, mutta ne voivat saada meidät tuntemaan suurta vihaa itseämme tai muita kohtaan.

Caninon mukaan vihan vaihe “yleensä kätkee alleen jotain muuta, yleensä menetyksen tuskan, ja se ilmestyy melko alussa, koska sitä on helpompi hallita kuin muita, ankarampia tunteita, tai surua itsessään”.

3. Kaupankäynti tai neuvottelu

Canino ehdottaa, että tässä vaiheessa “harkitsemme hypoteettisia skenaarioita, joissa menetystä ei olisi ehkä tapahtunutkaan, jotta voimme tilapäisesti vähentää kärsimystä ja omaksua tapahtuneen”, hän selittää. On normaalia kysyä esimerkiksi: “Entä jos olisimme menneet sairaalaan aikaisemmin?” tai “Entä jos olisin mennyt hänen kanssaan ulos viime viikolla?”.

4. Masennus

Tämä on syvin ja tuskallisin vaihe, jossa todellisuus iskee lujaa. Välinpitämättömyys, itku ja tyhjyys ilmaantuvat. Tohtori tiivistää asian näin: “Tunnemme tuskan kaikessa voimakkuudessaan: on kyyneleitä, apatiaa ja erittäin syvää surua, joka syvällä sisimmässään kunnioittaa jonkun elämäämme kuuluneen ihmisen tai asian menetystä.”

5. Hyväksyntä

Ajan kuluessa sydän ei unohda tai lakkaa tuntemasta, mutta se oppii elämään poissaolon kanssa. Kuten tohtori Canino sanoo: “Osa kivusta pysyy meissä ja käy luonamme aika ajoin, mutta voimme palata normaaliin elämäämme ja toimintatapoihin ja jopa nauttia elämästä uudelleen.”

Kuinka kauan suru kestää?

Ei ole olemassa tiettyä aikarajaa, jolloin ihmisen tulisi käsitellä menetyksensä aiheuttamaa tuskaa. Joillekin se voi olla kuukausien kysymys, kun taas toisilta se voi viedä vuosia, ja se on ihan okei. Canino kuitenkin huomauttaa, että “normaali surun kesto on noin 1–2 vuotta”.

Jokainen tapaus on erilainen, eikä lapsen kuoleman käsittely ole sama asia kuin parisuhteen päättymisen käsittely. Kaikki riippuu menetyksen luonteesta ja surevan henkilön persoonallisuudesta. Mutta jos ihminen jää jumiin kärsimykseen ja kipuun kykenemättä jatkamaan eteenpäin, mielenterveysalan ammattilaisen tuen hakeminen voi olla suureksi avuksi.

Missä vaiheessa surusta tulee patologista?

Kaikki suruprosessit eivät etene luonnollisesti. Lääkärin sanoin: “patologista surua esiintyy ensisijaisesti ihmisillä, jotka kärsivät äkillisistä ja traumaattisista menetyksistä, jotka välttävät tunteiden kokemista omaan tahtiinsa tai joilta puuttuu tuki.”

Samoin, jos henkilö on aiemmin kärsinyt masennuksesta, hänellä on suurempi todennäköisyys sairastua uudelleen. Varsinkin jos ei ole kunnollista tukiverkostoa. Kun surun aiheuttama kärsimys jatkuu ja tuntuu loputtomalta, on tärkeää hakea ammattiapua paranemiseksi.

Mitä terveellisiä strategioita surun käsittelyyn on olemassa?

Surun läpikäyminen, luonteesta riippumatta, on usein tuskallista, mutta se ei tarkoita, että se pitäisi tehdä yksin tai hiljaisuudessa. Vaikka jokainen prosessi on ainutlaatuinen, on olemassa erilaisia tapoja purkaa ristiriitaisia tunteita ja parantaa sydän rakkaudella ja ymmärryksellä.

• Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka kuuntelevat sinua tuomitsematta: Tohtori Caninon mukaan yksi surun voittamisen peruspilareista on sosiaalinen tuki. Luotettavan henkilön kanssa puhuminen helpottaa tuskaa ja antaa sinulle mahdollisuuden jakaa tunteidesi painoa.
• Etsi symbolisia tiloja hyvästien jättämiseen: Hyvästien jättäminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Rituaalit, kuten hautajaiset tai pienet henkilökohtaiset eleet (kynttilä, kirje tai valokuva), auttavat meitä ymmärtämään menetystä ja alkamaan päästää irti.
• Anna itsellesi lupa tuntea ja ilmaista, mitä sisälläsi on: Älä pidättele tunteitasi surun pelossa. Itkeminen, kirjeen kirjoittaminen, ystävälle puhuminen tai kuvan maalaaminen voivat olla tapoja ilmaista, mikä meitä satuttaa, ja parantaa.
• Yhdisty hengellisyyteesi: Tohtori Hahn korostaa, että hengellisyys voi olla suuri lohdun lähde, olipa se sitten uskon, meditaation tai “jokaisen ihmisen omien uskomusten kautta siitä, mitä elämän jälkeen tulee”.
• Pysy erossa alkoholista ja huumeista: Tällaiset aineet voivat syöstä surevan ihmisen tuskan kierteeseen. Ne eivät lievitä surua, vaan ne “pahentavat tilannetta ja johtavat masennukseen”, ammattilainen varoittaa.

Uuden merkityksen löytäminen elämälle surun jälkeen on mahdollista

Vaikka sitä voi olla aluksi vaikea kuvitella, monet ihmiset huomaavat, että aika on paras lääke menetyksen jälkeiseen toipumiseen. Tohtori Marta Canino päättelee surusta:

“Se voi auttaa meitä uskomaan enemmän sisäiseen voimaamme, nauttimaan nykyhetkestä enemmän ja pitämään mielessä, että elämä jatkuu, vaikka osa meistä tulee aina kaipaamaan niitä, jotka eivät enää ole läsnä.”