Surullisuudesta voi tulla pakkomielle

Surullisuus on aivan yhtä tarpeellista kuin onnellisuus. Muutaman viime vuosikymmenen aikana länsimainen yhteiskunta on kuitenkin saanut meidät tuntemaan valheellista onnellisuuden tunnetta, joka estää meitä kokemasta kasvumme kannalta välttämättömiä terveitä tunteita. Ilmeisesti on ainoastaan hyväksyttyä näyttää iloista naamaa, aivan kuin emme olisi oikeutettuja tuntemaan tai näyttämään tunteita, jotka eivät sovi aina niin iloiseen kaavaan.

Suru on tarpeellinen tunne. Sen muuttuminen toistuvaksi tai pakkomielteeksi on kuitenkin aina merkki siitä, että sinun tulisi kehittää tunteidesi hallintaa. Jopa aikoina, jolloin suru on luonnollista, kuten rakkaan kuoleman, diagnosoidun sairauden tai työn menetyksen jälkeen, se voi muuttua epäterveelliseksi tunteeksi, joka jatkuvasti kasvattaa intensiteettiään tai kestää aivan liian pitkään.

Toinen kuluttava surun muoto kumpuaa itsensä rakastamisen puutteesta. Tämä on seurausta siitä, että katsot jatkuvasti itseäsi alas, eikä se ole yhteydessä toisten ihmisten antaman hellyyden puutteeseen. Ihmiset ovat surullisia eivätkä tunne haluavansa tehdä mitään havaitessaan etteivät toiset ymmärrä mitä he tuntevat sisimmässään.

Elämä ei välitä siitä mitä sinä haluat. Sen tarkoitus on antaa sinulle se, mitä tarvitset kaiken aikaa.

Milloin surullisuudesta tulee kuluttavaa?

Surullisuus luokitellaan yhdeksi normaaleista tunteista, sillä se on luontainen affektiivinen reaktio, joka on läsnä kaikissa ihmisissä ja joka on välttämätöntä asianmukaisen emotionaalisen säätelyn kannalta negatiivisissa tilanteissa.

Tunteiden, kuten surun, esiintyminen elämässämme on normaalia. Se auttaa meitä sopeutumaan todellisuuteen kun koemme fyysistä tai psykologista erossaoloa, menetystä, epäonnistumista, pettymystä, tiettyjen aktiviteettien puutetta, kroonista kipua jne.

Tunne muuttuu epämukavaksi, kun se alkaa synnyttämään muita oireita. Näitä oireita voivat olla muun muassa nukahtamisvaikeudet, liika nukkuminen, apatia, toivon menetys, negatiiviset ajatukset itsestä tai muut häiriöt elämässä. Sitten voidaan jo puhua ongelmasta.

Negatiivisten, vääristyneiden ajatusten ja tunteiden läsnäolo johtaa suruun ja toivottomuuteen. Surulliset ihmiset näkevät itsensä arvottomina ja joutuvat näiden tunteiden vietäviksi, mikä saa heidät luopumaan tavallisista toiminnoistaan. Niinpä he eivät vain tunne itseään arvottomiksi, vaan myös luopuvat toimista, jotka voisivat laskea ihmisarvoa ennestään.

Noidankehä on valmis. Rutiinit ja hauskat aktiviteetit alkavat tuntua ainoastaan negatiivisilta ja kuormittavat liikaa mieltä. Todellisuudessa nämä aktiviteetit auttaisivat kuitenkin parantamaan tilannetta ja ehkäisemään huonon mielialan voimistumista. Tämä luo dynamiikkaa, jos epäaktiivisuus kasvattaa toimettomuutta entisestään.

Itsetunto voi taistella surua vastaan

Pahinta surussa ei ole tunne siitä, ettei kukaan rakasta sinua, vaan se ettet itse rakasta enää itseäsi. Surun alkuperä ei ole toisten viha, vaan oma halveksuntamme, joka ilmenee murheellisissa ajatuksissamme.

Joissakin tapauksissa surun alkuperä voi olla lähtöisin elämämme ensimmäisinä vuosina koetusta huolen ja rakkauden puutteesta. Jo lapsuudessa alkaneen tunteiden huono hallinta on todettu olevan yhteydessä edellä mainitun kaltaiseen suruun.

Itsetunto on tärkeä, sillä se koskee itseäsi ja tapaasi olla. Lisäksi itsetunnolla on oleellinen osa henkilökohtaisen arvon määrittelyssä. Siksi se voi vaikuttaa tapaan jolla olet vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tavassasi ajatella, tuntea, päättää ja toimia ei ole mitään, mikä pystyisi pakenemaan itsetunnon vaikutusta.

Hyvin säädelty itsetunto auttaa hallitsemaan negatiivisia ajatuksia. Lisäksi se auttaa säätelemään tunteita, joita koet itseäsi ja muita kohtaan ja jotka oletettavastikin ruokkivat surua. Omanarvon tunne työntää pois toivottomuuden tunteita, melankoliaa ja surua, jotka johtavat laiminlyönteihin ja epämiellyttävästä toiminnasta luopumiseen.

Todellisella turvallisuudella ei ole mitään tekemistä ulkoisten olosuhteiden kanssa, joita ohjaavat yleiset, hallitsemattomat lait. Se on enemmänkin sisäinen psyykkinen tila, joka sallii sinun elää itsevarmuudella, urheudella ja rohkeudella.