Sternbergin triarkkinen teoria älykkyydestä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Marián Carrero Puerto

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Sternbergin triarkkinen teoria älykkyydestä koostuu analyyttisesta, luovasta ja kontekstuaalisesta älykkyydestä. Jokaisella älykkyyden tyypillä on läheinen suhde konkreettisiin ajatuksiin ja taitoihin.

Vaikka useimmilla ihmisillä on melko selkeä ajatus siitä mitä älykkyys on, se on silti määritelty monella eri tavalla historian aikana. Myös monet asiantuntijat, kuten Binet, Weschler, Spearman, Catell ja Sternberg ovat kehittäneet teorioita älykkyydestä.

Tänään aiomme keskittyä vain Robert Sternbergin, Cornellin yliopiston psykologin ja professorin töihin. Sternberg määrittelee älykkyyden kognitiivisen psykologian näkökulmasta. Hänelle älykkyys on ”henkistä aktiivisuutta, joka on suunnattu kohti määrätietoista mukautumista reaalimaailman ympäristön valinnoille ja muovaamiselle, joka on relevanttia henkilön elämälle.” 

Toisin sanoen Sternberg uskoi älykkyydellä olevan suhde, joka yksilöllä on kontekstinsa kanssa kognitiivisella tasolla, mukautumisen tavoitteen kanssa ja/tai muuttuvan edellä mainitun kontekstin kanssa.

Sternberg ei pysähtynyt tähän. Hän kehitti myöskin teorian nimeltä triarkkinen teoria älykkyydestä, ja tässä hän kuvailee kolmea älykkyyden tyyppiä:

• Analyyttinen älykkyys
• Luova älykkyys
• Kontekstuaalinen älykkyys

“Älykkyys on kykyä sopeutua muutokseen.”

-Stephen Hawking-

Triarkkisen älykkyysteorian perusperiaatteet

Kuten mainitsimme aikaisemmin, Sternberg laati kolme älykkyyden tyyppiä: analyyttinen, luova ja kontekstuaalinen. Jokainen älykkyyden tyyppi on osa kolmea osittaista alateoriaa, jotka täydentävät toisiaan: komponentaalinen, kokeellinen ja käytännöllinen.

“Viisas mies luo enemmän tilaisuuksia kuin hän löytää.”

-Francis Bacon-

Lainaamme J. R. Elizabethin ja P. Gregorion kuvauksia vuodelta 2008 selittääksemme Sternbergin teoriaa. Käykäämme asiaan!

Älykkyyden ja yksilön sisäisen elämän välinen suhde: älykkyyden komponentit

Triarkkinen teoria älykkyydestä kuvailee älykkyyden ja yksilön sisäisen elämän välisen suhteen henkisen prosessin komponenttien avulla, jotka ovat mukana ajattelussa:

• Toimeenpaneva prosessi, jota käytämme suunnittelemiseen, hallitsemiseen ja ratkaisujen arvioimiseen ongelmiin tai tehtäviin.
• Toimeenpanevat komponentit. Kaikki niiden alemman tason prosessin, jotka suorittavat metakomponentin käskyjä.
• Tiedonhankintakomponentit. Näitä ovat prosessit, joita käytämme ensisijaisesti ongelmanratkaisuun.

Nämä komponentit ovat itsenäisiä ja yhdessä ne muodostavat sen, mitä kirjailija kutsuu analyyttiseksi älykkyydeksi.

Älykkyyden ja yksilöllisen kokemuksen välinen suhde

Kolme tietojenkäsittelykomponenttien tyyppiä soveltaa tehtäviä ja tilanteita, jotka vaihtelevat yksilön kokemusten mukaisesti. Kun teemme jotain ensimmäistä kertaa, se on uutta. Mutta jos jatkamme sen tekemistä, siitä tulee automaattista.

Tämän tyyppistä älykkyyttä Sternberg kutsui luovaksi älykkyydeksi.

Älykkyyden konteksti: henkisen itseohjaamisen toiminnat

Sternbergin teoria määrittää päivittäisen älykkyyden reaalimaailman ympäristön valintana ja muuntamisena, joka on relevanttia omassa elämässämme ja taidoissamme, ja tällä on aina adaptiivinen tavoite mielessä.

Ensiksi aivot valitsevat mukautumisen. Jos tämä ei toimi, se jatkaa valintaan tai muutokseen. Tämä johdattaa meidät Sternbergin viimeiseen älykkyyden tyyppiin, joka kontekstuaalinen älykkyys.

“Onko olemassa niin viisasta, joka oppisi muiden kokemuksista?”

-Voltaire-

Älykkäät ihmiset etsivät kokemuksia, joita he haluavat

Tämä Aldous Huxleyn sitaatti on täydellinen, sillä se yhdistää älykkyyden jokaisen yksilön henkilökohtaisiin haluihin. Tämä on etenkin relevanttia koulutusympäristöissä. Itse asiassa yksi ensisijaisista koulutuksellisista tavoitteista olisi kehittää moninkertaista älykkyyttä, tunneälyä ja triarkkista älykkyyttä.

Nämä kolme älykkyyden tyyppiä auttavat jokaista henkilöä kehittämään emotionaalisia, kognitiivisia ja muita taitoja heidän päivittäisessä elämässään.

Pääsy moniin älykkyyden teorioihin voi olla todella hyödyllistä, sillä ne sallivat meidän nähdä älykkyys monella eri tavalla. Näiden teorioiden ymmärtäminen saattaa olla eritoten hyödyllistä kouluttajille, sillä he voivat soveltaa tällaista tietoa luokkahuoneessa, parantaen oppimisympäristöä ja motivoidakseen oppilaitaan.