Sinä et ole kokemuksesi, vaan mitä niistä opit

· 18.7.2016

Yksi merkittävä syy ihmisten ahdingolle on usein seuraava: me samaistumme niin kovin tiettyihin kokemuksiin, että lopulta koittaa aika jolloin me emme enää tiedä miten erottaa toisistaan katsoja ja itse peli.

Sattumoisin tuskalliset kokemukset ovat niitä, jotka ovat kaikkein silmiinpistävimpiä ja joilla on suurin psykologinen ja fyysinen vaikutus meihin.

Meidän pitää purkaa tuo uskomus mikäli me haluamme pystyä olemaan kaikkea sitä mitä me haluamme olla. Ymmärrä, että sinä et ole mitä sinulle tapahtuu, vaan ennemminkin se perusta, joka säilöö kaiken sen mitä sinä koet. Sinä et ole yhtä kuin se mitä koet, vaan se mitä opit siitä.

Selitys löytyy evoluutiosta

Ihminen oli jatkuvasti vaaran uhan alla ja tuo ylijännittyneisyyden ja pelon jälki on uinuvana meidän moderneissa mielissämme, vaikka se ei aina tuokaan itseään ilmi.

Näin ollen, yksilölliseltä tasolta käsin me kohtelemme kipua jonakin sellaisena, joka on tullut tuhoamaan meidät. Tämä uskomus tekee meistä heikkoja ja vältteleviä yksilöinä ja epäileväisiä sosiaalisesti.

Tämä sairaalloinen kierre ei paranna ainuttakaan haavaa: sinun täytyy lakata kärsimästä alkaaksesi virtaamaan elämän mukana ja tämän tehdäksesi sinun pitää selventää kaksi käsitettä: Sinun täytyy erottaa sinun ”asiayhteytesi” sinun ”sisällöstäsi”.
Sinä et ole kokemuksesi, vaan mitä opit niistä2

Purkki ja ainekset

Kuvittele lasinen purkki. Sillä on johdonmukainen ja vahva ulkomuoto, mutta me tiedämme, että tietyt ympäristölliset tekijät voivat saada sen putoamaan ja hajoamaan tuhansiksi sirpaleiksi, joko jonkin vahingon seurauksena tai ehdoin tahdoin.

Tällä purkilla on pitkään ollut tärkeä paikka erään talon olohuoneessa. Siinä on jotakin erityistä; joku päätti aikoinaan koristella sen kannen tehdäkseen siitä houkuttelevamman näköisen ja kirjoittaa sanat: “Purkki aivan kaikelle”, kun sisällä alkujaan ollut hillo loppui.

Vuosien saatossa talon asukkaat, siellä leikkivät lapset ja jopa vieraat, ovat laittaneet erilaisia aineksia ja esineitä sinne.

He laittoivat sisään kolikoita ja muistilappuja ulkopuolelle. Sitä on käytetty leikeissä, se on toiminut majatalona tulitikuille, häälahjoille, nauloille, neuloille, on pesty valkaisuaineella, se on käynyt läpi suitsutuksen ja jos se unohtui pitkäksi aikaa, niin se keräsi paljon likaa ja pölyä.

Mutta purkkia pidettiin aina vaan hyllyllä. Jos menisit tuohon taloon ja sinulta kysyttäisiin mitä näet kun katsot sitä… Mitä vastaisit? Varmastikin toteaisit selkeästi, että se on lasinen purkki.

Nyt kysytkin itseltäsi mikä tämän tarinan ydin on. No, tämän verran voimme paljastaa: se ei ole tarina lasisesta purkista, vaan metafora sinun elämällesi.

Sinä et ole kokemuksesi, vaan mitä opit niistä3

Minä olen kokenut paljon, mutta jokin pysyy aina samana: MINÄ ITSE

Aivan kuten tuolla lasipurkilla, on sinullakin muuttumaton ja sisäsyntyinen perusolemus. Olet kokenut pettymystä ja laiminlyöntiä, olet kärsinyt välinpitämättömyydestä, petoksista ja tullut satutetuksi toisten pahoilla aikeilla. Suuri osa tästä vahingosta pysyy kanssasi ja näin ollen sinusta on tullut joku hieman epäluuloisempi ja jopa erakkomainen.

Erittäin negatiiviset asiat lisäävät osansa siihen kuka olet sisältä käsin, mutta tällä kertaa sitä ei laittanut sinne kukaan muu kuin sinä. Sinä olet tallettanut pelkoa, mielenkiinnon puutetta, haitallisia muistoja ja loputtomia kyyneleitä. Jos jatkat tuon purkin sullomista täyteen, saatat lopulta todella hajota, joten lakkaa kuormittamasta itseäsi tuollaisilla pitkään kestävillä kielteisillä asioilla.

Palaa sinun perusolemuksesi ja todellisen itsesi äärelle olemalla tietoinen siitä, että kaikesta huolimatta ja niin kauan kuin elät, tulevat kokemukset aina jatkumaan, sekä sinulle tulee tapahtumaan hyviä asioita ja huonoja asioita. Mutta joka tapauksessa sinä tulet edelleen olemaan täällä ja maailma tulee tunnistamaan sinut.

Tartu sarvista sitä, mitä sinulle tapahtui ja palaa olemaan oma itsesi

Sen ymmärtäminen ja tietäminen, että sinä yksin olet vastuussa siitä polusta jonka omassa elämässäsi valitset on varsin äärimmäinen velvollisuus, mutta tämän vastuun kautta sinä saavutat vapauden.

Sinä et ole kokemukset vaan mitä opit niistä4

“Minä en usko sattumaan tai välttämättömyyteen; minun tahtoni on minun kohtaloni.”
-John Milton-

Joten käytä kaikkea minkä olet kokenut oppiaksesi ja saadaksesi oppitunteja elämästä pohjautuen ainoastaan sinun omaan kokemukseesi. Unohda jotkin ja muuta toiset ja naura lopuille. Uudista tai kuole.

Palaa olemaan se ihminen, joka toivottaa erilaiset ja moninaiset värikkäät kokemukset tervetulleiksi. Tai salli itsesi uppoutua kaikkeen mitä sinulle tapahtuu, niin että sinun perusolemuksesi pääsee kosketuksiin myönteisen kanssa ja voit päästä lähemmäksi ja lähemmäksi sitä minne haluat päästä. Jättäen huomiotta kaiken sen mikä ei ole jatkuvan ajattelun arvoista, koska sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi siinäkään tapauksessa, että olet käynyt sen läpi.

Tämä on viisautta, mutta se on lisäksi sen ymmärtämistä miten vakuuttaa itsesi uudelleen maailman edessä sanomalla avoimesti, että olet kohdannut niin hyvän kuin pahankin ja palannut takaisin olemaan harmonisessa yhteydessä perusolemuksesi kanssa. Koska sinä olet oppinut, että sinä et ole mitä koet, vaan se perusolemus joka toivottaa kokemukset tervetulleeksi ja päästää ne myös soljumaan ohi.