Sigmund Freud: Libidossa on kyse muustakin kuin seksistä

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Raquel Lemos Rodríguez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Monella meistä on hyvin pelkistetty käsitys libidosta: olemme rajanneet sen vain seksuaaliseen kontekstiin. Mutta psykoanalyysin isä Sigmund Freud käytti tätä termiä hyvin eri tavalla. Hän puhui libidosta paljon laajemmassa merkityksessä kuin mikä sillä nykyään on.

Freud määritteli libidon energiaksi, joka tulee vieteistä tai vaistoista, jotka ohjaavat käytöstämme. Hän erotti tässä kaksi erilaista viettiä: elämänvietti ja kuolemanvietti.

Elämänvietti viittaa impulsseihin, jotka liittyvät kiintymykseen ja tunteisiin – niihin, jotka houkuttelevat meidät rakastumaan ja lisääntymään sekä etsimään yhteyttä toisten ihmisen kanssa. Freudin mukaan tämä voidaan yhdistää siihen, minkä hän määrittelee termein “id” tai “ego”. Selitämme nämä termit myöhemmin.

Kuolemanvietti puolestaan on elämän vastakohta, johon kuuluu kulumista. Siihen liittyy toistuvia tapahtumia, joissa kompastumme jatkuvasti samaan “kiveen”. Näin on esimerkiksi rakastuessamme jatkuvasti samantyyppisiin, meitä satuttaviin ihmisiin.

Freudin määrittelemät kaksi eri viettiä tunnetaan “elämänviettinä” eli “eroksena” ja “kuolemanviettinä” eli “thanatoksena”.

Libido ja mielihyvä

Vaikka yhdistämmekin libidon välittömästi seksuaaliseen mielihyvään, Freudin mielestä mielihyvä yltää muuhunkin. Emmekö esimerkiksi tunne mielihyvää juodessamme vettä janon yllättäessä? Emmekö tunne mielihyvää maistaessamme herkullista jälkiruokaa? Entäpä silloin, kun lämmittelemme takan ääressä talvella?

Tämä vahvisti hänen ajatuksiaan siitä, että libido on läsnä hänen määrittelemissään termeissä id, ego ja superego. Id on se, missä mielihyvän periaate sijaitsee, mitä pidämme välittömänä mielihyvänä. Se on se osa psyykettämme, joka tiedostamattamme ohjaa meitä mielihyvään. Esimerkiksi “olen janoinen: haen kylmän oluen”.

Ego sen sijaan rajoittaa libidon energiaa. Se vastaa mielihyvän hakemisesta ottamalla kuitenkin samalla todellisuuden huomioon. Tässä ympäristöllä on oma roolinsa, kuten myös yhteiskunnan säännöillä. Edellisen esimerkin mukaisesti saatan siis haluta oluen, mutta ehkäpä valitsen jonkin alkoholittoman juoman, koska minun on ajettava autoa.

Lopuksi, superego on samankaltainen kuin ego, mutta antaa suuren merkityksen moraalille. Se on sisäistänyt yhteiskunnan normit ja arvot, ne säännöt, jotka opimme olemalla yhteydessä ja vuorovaikuttamalla toisten ihmisten kanssa. Edellisen esimerkin mukaan siis saatan tuntea syyllisyyttä oluen juomisesta, sillä alkoholin juomista muussa kuin sosiaalisessa kontekstissa paheksutaan yleisesti. Tunnen syyllisyyttä tämän sisäistetyn näkemyksen takia.

Sigmund Freud loi erityisen mielen rakenteen selittämään sitä, kuinka ihminen periaatteessa toimii. Tämä rakenne koostuu kolmesta osatekijästä: idistä, egosta ja superegosta.

Psykoseksuaalisen kehityksen vaiheet

Freudin mielestä libido on läsnä myös ihmisen kehityksen eri vaiheissa, ollen kuitenkin erilainen niissä jokaisessa. Toisin sanoen, libidoa ilmaistaan eri tavoin riippuen siitä, missä kohtaa kehitystä ihminen on.

• Oraalivaihe: mielihyvää saadaan suun kautta
• Anaalivaihe: peräsuolta ja ulostamista hallitaan, mielihyvä keskittyy niihin
• Fallinen vaihe: mielihyvää saadaan virtsatessa sen aiheuttavan miellyttävän tunteen ansiosta
• Latenssivaihe: seksuaalisuuteen liittyvä häveliäisyys ilmaantuu
• Genitaalivaihe: murrosiän ja seksuaalisen kypsyyden saapuminen

Freudin mukaan libido pysyy kuitenkin joskus paikallaan, eli se ei virtaa luonnolliseen tahtiinsa. Tämä tapahtuu silloin, kun jonkinlainen pakkomielle estää edistymistä. Esimerkiksi jos roikumme mielihyvässä, jota saamme suun kautta oraalivaiheessa, sen taakseen jättäminen ja täydellinen uppoutuminen seuraavaan vaiheeseen on vaikeaa.

“Tällöin tapahtuva objekti-libidon muuttuminen narsistiseksi libidoksi tarkoittaa luonnollisesti seksuaalisten päämäärien hylkäämistä, deseksualisaatiota – eräänlaista sublimaatiota.”

-Sigmund Freud-

Kuten näimme, tämä psykoanalyysin isä ei ajatellut libidosta samoin kuin me nykyään. Hänelle se ei ollut pelkkä halu saada seksuaalista mielihyvää, vaan tuo mielihyvä on epäsuorasti läsnä myös elämämme muilla osa-alueilla ja myös edistyy sitä mukaa kun siirrymme psykoseksuaalisessa kehityksessämme vaiheesta toiseen.