Seksiaddiktin aivot

Seksiaddikti on kykenevä mihin tahansa tyydyttääkseen pakkomielteensä, huolimatta siitä millaisia seurauksia sillä saattaisi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että hän olisi tyytyväinen tilanteeseensa: hän haluaa useimmiten lopettaa pakkomielteensä mutta pitää sitä mahdottomana.

Heidän seksuaalinen käyttäytymisensä on hyvin pakonomaista, pakkomielteistä ja vaikeaa hallita. Tämä onkin kyseisen tilan suurin haaste: kyvyttömyys lopettaa on suurempi ongelma kuin halu joka on muita haluja korostuneempi.

Seksiaddiktin aivot

Seksiaddiktin aivot ovat hyvin samanlaiset kuin narkomaanilla tai alkoholistilla, vaikka tämä riippuvuus ei liitykään kemikaaliseen aineeseen.

Tapa jolla he ajattelevat ja käyttäytyvät liittyy suoraan pakko-oireiseen häiriöön joka saa heidät keskittämään kaikki yrityksensä vain seksuaalisen stimulaation saamiseen. Seksiaddiktin aivotoiminta heijastaa samaa toimintaa kuin narkomaanin.

Lääkäri Valerie Moon, osana University of Cambridgen psykiatrian osaston tutkimusryhmää, sanoo että he eivät edelleenkään voi puhua riippuvuudesta vaikka heidän tutkimuksensa, jossa tutkittiin 19 aikuista miestä, paljasti että tutkittavien  aivoissa oli lisääntynyttä aktiviteettia niillä kolmella alueella jotka ovat yhteydessä huume- ja alkoholiriippuvuuteen.

Seksiaddiktiota voidaan arvioida siinä määrin että se vaikuttaa henkilön emotionaaliseen terveyteen sekä hänen kykyynsä elää täysin normaalia elämää.

Seksiaddiktin hallitseva välittäjäaine on dopamiini, joka on liitetty motivaatioon ja palkinnoista saatuun palautteeseen. Toiset tuoreet tutkimukset osoittavat että on olemassa eroavaisuuksia sellaisen henkilön aivoissa joka on alkoholisti ja sellaisen joka nauttii alkoholin juomisesta kärsimättä minkäänlaisesta riippuvuudesta. 

Kemialliset prosessit, neurologiset toiminnot ja aivojen rakenne ovat laadullisesti ja määrällisesti erilaisia kun verrataan alkoholistia tilapäiseen juojaan. Voisiko kyseessä olla sama asia kun tarkastellaan seksiaddiktia ja ihmistä jolla on enemmän tai vähemmän terve ja aktiivinen seksielämä?

Mistä tiedämme että aivomme ovat addiktoituneet

Addikti pyrkii tyydyttämään seksuaalisen nälkänsä koska hän tarvitsee sitä, ei koska hän haluaisi sitä tai nauttisi siitä.

Muinaisessa Kreikassa miellyttävä psykoseksuaalinen teko (eros), aistillinen nauttiminen (aphrodisiac) sekä ystävälliset suhteet (agape) olivat arvostettuja. Silti vain hyperseksuaalisuus on liitetty materiaaliseen seksuaaliseen haluun, tarkoittaen fyysistä seksiä tai vain pelkkää aistillista aktiviteettia.

Tästä huolimatta henkilön, joka nauttii erittäin henkilökohtaisista kokemuksista seksuaalisuutensa puitteissa, ei tarvitse peittää seksiaddiktiotaan.

Tiedämme että aivomme ovat riippuvaisia seksistä ja meidän täytyy pyytää apua kun seuraavat kriteerit täyttyvät:

• Jokapäiväinen elämä pyörii sellaisten ajatusten, huolien ja seksuaalisten fantasioiden ympärillä joita on mahdotonta unohtaa ja jotka saavat aikaan hallitsemattomia impulsseja niiden tyydyttämiseen. Seksuaalinen halu on liiallista mutta kykenemättömyys hallitsemaan sitä on riippuvuuden selkäranka.
• Seksuaalista impulssia ei pysty hallitsemaan, estämään tai lopettamaan, vaikka sillä olisi vakavia seurauksia, se aiheuttaisi vaaraa tai fyysistä uupumusta.
• Emme etsi seksiä nauttiaksemme ja tyydyttääksemme itsemme, vaan pelkästään fysiologisen tarpeen takia vähentääksemme epämukavuuttamme joka liittyy kyvyttömyyteen hallita riippuvuuttamme.
• Noudatamme toistuvaa hyperseksuaalista menettelyä tai käytöstä yli kuusi perättäistä kuukautta, sellaista käytöstä jota ei pidetä vain pelkkänä tarpeena kokea satunnainen lyhyt romanssi kärsiessämme samalla akuutista stressistä.
• Negatiivinen vaikutus lisääntyy. Riippuvuuden kehittyessä mukaan astuu lisääntynyt syyllisyyden tai häpeän tunne joka tuhoaa itseluottamuksen ja antaa tilaa masennukselle ja itsehyljinnälle ja aiheuttaa emotionaalisia, perheen sisäisiä sekä työhön liittyviä välirikkoja.

Löydettävää on vielä paljon

Seksiaddiktio on vain purkautumiskeino ihmisille jotka eivät ole muuten pystyneet hallitsemaan olemassaoloaan koskevia haasteita.

Rory Reid, UCLA:n psykologi, vahvistaa että tekemistä on vielä paljon hyperseksuaalisuuden diagnosoimista, luokittelua ja hoitamista koskien. Hän sanoo että “heidän aivonsa vahvistavat korkean seksuaalisen halun niillä alueilla kuin he olettivatkin, mutta tutkimus ei kerro onko näillä ihmisillä seksiaddiktio.”