Se ei ole sattumaa, se on synkronisiteettia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Oletko joskus ollut aikeissa soittaa jollekulle, ja samassa puhelimesi soi ja se on tuo henkilö? Tai oletko törmännyt johonkuhun paikassa, jossa et olisi koskaan odottanut hänen olevan? Tai ilmestyikö kaipaamasi henkilö kuin tyhjästä juuri oikeaan aikaan? Tämä on synkronisiteettia.

Olemme kaikki kohdanneet sellaisia tapahtumia, jotka vaikuttavat niin epätodennäköisiltä, että ne tuntuvat jopa taianomaisilta. Todellakin, tuntuu kuin tapahtumien, ihmisten tai tietojen välillä olisi yhteyksiä näkymättömien säikeiden kautta, joita voimme nähdä vain tiettyinä aikoina. Sveitsiläisen psykiatrin Carl Jungin mukaan nämä eivät ole sattumia, vaan ne johtuvat synkronisiteetista. Se on yksi maailmankaikkeuden arvoituksellisimmista ja yllättävimmistä asioista.

“Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin sattuma, ja se, mikä meistä näyttää pelkkää sattumalta, kumpuaa kohtalon syvimmästä lähteestä.”

-Friedrich Schiller-

Synkronisiteetti

Synkronisiteetin käsite on ollut olemassa ainakin Veda-kirjoista lähtien, mutta Carl Jung lopulta loi tämän termin. Hän viittasi siihen näin: “… sisäisten ja ulkoisten tapahtumien yhdistäminen tavalla, jota ei voida selittää syyllä ja seurauksella, ja jolla on merkitystä tarkkailijalle”.

Jung tuli siihen tulokseen, että yksilön ja hänen ympäristönsä välillä on intiimi yhteys. Tietyillä hetkillä se osoittaa vetovoimaa, joka luo sattumanvaraisia olosuhteita. Näillä on todellista arvoa ihmisille, jotka kokevat ne. He voivat esimerkiksi nähdä niissä symbolisia merkityksiä tai niiden olevan kollektiivisen alitajunnan ulkoinen ilmentymä. Juuri tämäntyyppiset tapahtumat johtuvat yleensä uskomustemme mukaan sattumasta, onnesta tai jopa taikuudesta.

Fyysisellä tasolla synkronisiteetti edustaa mielessämme piilevää ideaa tai ratkaisua, joka koostuu yllätyksestä ja sattumasta.

Jungin tavoin fysiikan Nobel-palkinnon voittanut Wolfgang Pauli ajatteli, että synkronisiteetti on yksi niistä ilmaisuista, jotka luonnehtivat unus mundus -yhteiskuntaa, josta kaikki olemassa oleva tulee esiin ja palaa sinne. Tämä käsitys osuu yhteen kokonaisuusteorian ja amerikkalaisen fyysikon David Bohmin suunnitteleman kvanttimekaniikan implisiittisen järjestyksen kanssa.

“Olemme kuin saaria meressä, erillisiä pinnalla, mutta yhdistettynä syvällä.”

-William James-

Taianomaisia hetkiä

Synkronisiteettiset kokemukset tulevat elämäämme yleensä silloin, kun niitä vähiten odotamme. Lisäksi ne vaikuttavat ajattelutapaamme ja joskus jopa täysin muuttavat suuntaamme. Mutta jotta synkronisiteettia tapahtuisi, meidän on oltava vastaanottavaisia ja tarkkaavaisia ympäröivää maailmaa kohtaan. Meidän on luotava avoimuus synkronisiteetin mahdollisuudelle.

Siksi mitä valppaampi olet ympäristösi suhteen, sitä todennäköisemmin tulet kokemaan synkronisiteettia. Kiinnitä siis huomiota siihen, mikä saattaa vaikuttaa merkityksettömältä keskusteluissa, kuuntele kappaleita radiosta tai jopa mainoksia. Sinun täytyy vain olla valppaana, niin löydät synkronisiteetin.

Anna olosuhteidesi virrata äläkä pakota tai painosta tapahtumia. Säilytä vastaanottavainen ja avoin asenne. Anna intuitiosi ja sisäisen viisautesi viedä sinut mukanaan. Tällä tavalla avaat itsesi synkronisiteetin tarjoamalle “taialle”. Jos osaat kuunnella sitä, siitä voi tulla hyvä opas elämääsi.

Synkronisiteetti on yksi monista yleismaailmallisista laeista, jota ei voida yksiselitteisesti todistaa. Siitä huolimatta sen läsnäolo on ohjannut monien ihmisten elämää ja se on ollut läsnä läpi ihmiskunnan historian. Siksi se onkin säilyttänyt merkityksensä. Muista, että kirjailija Carlos Castaneda sanoi teoksessaan Don Juanin opetukset: Yaqui-tietäjän tie, että onni on itse asiassa voiman muoto.