Savanni-onnellisuusteoria: parempi yksin kuin huonossa seurassa
Savanni-onnellisuusteoria tuli ensimmäisen kerran esiin British Journal of Psychology -lehdessä julkaistussa tieteellisessä tutkimuksessa. Vaikka sitä ei olekaan riittävästi käsitteellistetty, se edustaa kuitenkin mielenkiintoista lähestymistapaa.
Tämä kaikki alkoi siitä, kun eräs tutkijoiden ryhmä suoritti laajamittaisen tutkimuksen koskien onnellisuutta. He halusivat ottaa selvää siitä, oliko onnellisuudella tekemistä sen ympäristön kanssa, missä ihmiset asuivat. Sen tarkoituksena oli verrata maalaisympäristössä elävien koettua onnellisuutta kaupungeissa asuvien ihmisten onnellisuuteen.
Tutkimuksessa kerättiin myöskin demografisia tietoja ja haastateltavien ÄO-tietoja. Tutkimuksessa tutkittiin 15 000 18-28 -vuotiasta aikuista. Yksi tutkimuksen tuloksista oli savanni-onnellisuusteoria.
Savanni-onnellisuusteorian ensimmäinen lopputulos
Yhdellä ensimmäisistä lopputuloksista, myöskin kaikkein yllättävimmällä, oli tekemistä ÄO:n ja ensisijaisen elinympäristön välisen suhteen kanssa. Tutkimuksen mukaan älykkäämmät ihmiset suosivat urbaanissa ympäristössä elämistä. Kun taas he, joiden älykkyyysosamäärä oli alhaisempi, suosivat maalaisympäristössä elämistä.
Tämä on savanni-onnellisuusteorian yksi tärkeimmistä puolista. Tutkijat ihmettelivät, miksi korkeamman ÄO:n omaavat ihmiset suosivat urbaanissa ympäristössä asumista, joka on paljon stressaavampi ja vaikeampi paikka elää ja selviytyä.
Heidän löytämänsä vastaus selitti, että aivomme perivät jotain esi-isiltämme. Tämä saa meidät etsimään maalaisympäristöjä – tai savanneja – sillä ne ovat helpommin käsiteltävissä.
Mutta meidän aivomme kehittyivät, ja ne alkoivat sopeutua tiheästi asuttuihin paikkoihin, siitä huolimatta että ne saavat aikaan enemmän stressiä. Korkeamman älykkyysosamäärän omaavat ihmiset selviytyvät paremmin näissä olosuhteissa. Oikeastaan he löytävät näistä olosuhteista monia mahdollisuuksia.
Yksinäisyys – avaintekijä
Tutkimuksessa kysyttiin myöskin osallistujien ihmissuhteiden laatua ja määrää. Tiedoista kävi myös ilmi eräs toinen mielenkiintoinen kuvio. Tämän mukaan korkeamman ÄO:n omaavat ihmiset ovat onnellisempia harvemmilla sosiaalisilla suhteilla. Mutta alhaisemman ÄO:n omaavilla ihmisillä tämä on päinvastaista: mitä enemmän heillä on sosiaalisia suhteita, sitä onnellisempia he ovat.
Tutkijat selittivät, että ne joilla on korkeampi älykkyysosamäärä, käyttävät yksinoloa apunaan käsitellä urbaania stressiä onnistuneemmin. Eräs tapa rajoittaa ärsykkeiden määrää on rajoittaa ihmissuhteita muihin. Tämä auttaa heitä välttämään stressiä ja tarjoaa heille enemmän aikaa investoida pitkäkestoisiin projekteihin.
Toisaalta ne joilla on alhainen älykkyysosamäärä, ovat onnellisempia kun he voivat olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa usein. Tämä tekijä laskee heidän stressiään ja vähentää heidän huolenaiheitaan, ja he kuluttavat suuren määrän produktiivista aikaansa sosiaalisiin kanssakäymisiin. Voimme taas nähdä savanni-onnellisuusteorian vaikutuksen.
Savanni-onnellisuusteorian validiteetti
Tiivistettynä, savanni-onnellisuusteoria ehdottaa sitä, että kaikkein älykkäimmät suosivat urbaaneja ympäristöjä ja he ovat enemmän yksin. Ja he, joilla on alhaisempi ÄO, ovat sosiaalisempia ja seurallisempia, ja he suosivat maaseutua. Ensimmäinen on siis mielummin yksin kuin huonossa seurassa, ja tämä jälkimmäinen saa todella vähän tyydytystä yksinolosta.
Voi olla kuitenkin hieman hätäistä luottaa täysin tähän teoriaan. Vaikka se perustuukin todella laajamittaiseen tutkimukseen ja se tarjoaa uusia ideoita, se tarvitsee lisätutkimuksia. Mikään vedenkestävä teoria ei voi perustua yhteen tutkimukseen, huolimatta siitä kuinka ekstensiivinen tai tekninen se on.
Myöskään se, että tutkijat asettavat niin paljon painoa älykkyysosamäärälle, ei vaikuta kovin kestävältä. Totuus on, että älykkyyden mittaaminen on edelleen kyseenalainen ongelma. Voimme esimerkiksi läpi historian nähdä sekä ’’sosiaalisia älykköjä’’ ja ’’yksinäisiä älykköjä.’’ Mozart kuului tähän ensimmäiseen, ja Beethoven jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta tämä tutkimus on siitä huolimatta mielenkiintoinen ja voimme olla varmoja, että sen pohjalta syntyy uusia kehityksiä ja teorioita.