Salvador Dalín menetelmä luovan puolen herättämiseksi

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Salvador Dalín menetelmä perustuu hypnagogiseen tilaan, jossa pyritään ylittämään maailman järjellisyys ja omaksumaan surrealismi. Sitten hän teki siitä hänen omansa ja muutti sen taiteeksi. Tämä surrealisminero loi jotain, mitä hän itse kutsui “käsinmaalattujen unelmien valokuviksi”. Oudot maailmat, pelottavat, mutta hypnoottiset panoraamat, jotka yhä kiehtovat meitä tänä päivänä.

Monet kokevat Salvador Dalín omalaatuisena, vaikeaselkoisena, usein harhaisena, toisinaan ristiriitaisena ja aina äärimmäisyyksiin menevänä miehenä. Hänessä voidaan kuitenkin nähdä myös huolellinen ja erehtymätön puoli. Se sai hänet vangitsemaan syvimmät tunteensa ja tuomaan ne valoon. Hän oli psyykkeen tutkija, “psykonautti”, joka ei koskaan tarvinnut huumeita luovan ekstaasin saavuttamiseksi. Hänen mielensä oli epäilemättä paras ärsyke.

“Todellinen taidemaalari pystyy maalaamaan poikkeuksellisia maisemia tyhjän autiomaan keskellä. Todellinen taidemaalari pystyy kärsivällisesti maalaamaan päärynän historian mellakoiden ympäröimänä.”

-Salvador Dalí-

Salvador Dalín menetelmä, jota hän käytti upottaakseen itsensä surrealismin omiin, äärettömiin meriin, kiinnostaa meitä yhä tänä päivänä. Se viehättää meitä niin paljon, että tätä menetelmää on kuvailtu “hypnagogisiksi pystysuoriksi nokosiksi”. Monet luovat ryhmät käyttävät hänen menetelmäänsä parempien ideoiden saamiseen. Niillä voidaan poistaa järkeilyn suodattimet ja kouluttaa mieltä olemaan vapaampi ja vastaanottavaisempi.

Salvador Dalín menetelmä luovuuden herättämiseksi ja vahvistamiseksi

Tarkkaillaan hetki yhtä hänen kuuluisimmista teoksistaan nimeltä “Dream caused by the flight of a bee around a pomegranate a second before waking up”. Tämä outo, mutta yksinkertainen otsikko antaa meille pienen vihjeen Dalín kuuluisasta menetelmästä, jota hän käytti teosten luomiseen. Tässä maalauksessa hän halusi kuitenkin näyttää jotakin muuta, jonka hän oli oppinut Freudin teoksia lukemalla. Freud sanoi, että monet unelmistamme ovat ulkoa tulevien äänien, hajujen tai olemuksien stimuloimia, kuten meidän nukkuessamme ympärillämme pörräävän mehiläisen äänen.

Dalín oli tapana ottaa päikkäreitä ja aina kun hän teki niin, hän otti lusikan mukaansa. Hänen menetelmänsä, taikuutensa ja rituaalinsa oli seuraavanlainen: syönnin jälkeen hänen oli tapana istuutua nojatuoliin. Toisessa kädessään hän piti lusikkaa jättäen lautasen lattialle. Hänen nokosensa kestivät vain muutaman minuutin ajan, koska hänen tarkoituksenaan ei ollut nukkua, vaan saavuttaa hypnagoginen tila. Sitä paitsi kun hän pääsi syvän unen tilaan, hän tiesi, että lusikka putoaisi hänen kädestään. Sen lautaseen osumisesta aiheutuva ääni herätti hänet välittömästi. Juuri sitä hän halusikin.

Tämä menetelmä sai hänet matkaamaan uneksumisen ja heräämisen välillä mittaamattoman suuressa meressä, jossa syntyi kaikista mahtavimpia olentoja, alitajuisen maailman oudoimpia otuksia. Se oli kummankin välissä oleva tila, jossa hän vieraili joka iltapäivä muutaman minuutin verran. Ja siellä hän hyödynsi niitä hetkiä, jolloin mieli virtaa paremmin ja se on assosiatiivisempi kuin milloinkaan muulloin.

Hypnagogisen menetelmän käyttäminen on hyvin tavallista luovilla mielillä

Salvador Dalín menetelmä, joka perustui hypnagogisen tilan saavuttamiseen, ei ollut hänen keksimänsä, eikä se myöskään ollut tuntematon tieteen, psykologian ja ennen kaikkea taiteen maailmassa. Itse asiassa tiedämme, että Lewis Carroll käytti myös jotakin samankaltaista menetelmää kirjailijana. Kun luet teosta “Liisan seikkailut ihmemaassa” tai varsinkin sen jatko-osaa “Liisan seikkailut peilimaailmassa”, voit aistia välittömästi tunteen siitä, että Carroll käytti puhtaasti unenomaista kerronta- ja kuvaustyyliä.

Hän loi myös rutiinimenetelmän herättääkseen itsensä ennen syvään uneen vaipumista. Hän laittoi muistikirjan nojatuolinsa viereen. Siihen hän kuvaili jokaisen mielikuvan, jonka hän näki alitajuisessa maailmassaan.

Koska hypnagogisella tilalla on tällainen kiinnostava kyky, on hyvä tarkastella joitakin sen ominaisuuksia:

• Tämä tila ilmestyy syvän unen 1. ja 2. vaiheessa, ei REM-unen aikana.
• Hypnagoginen tila on vaihe, jota voidaan pitää “esiunena”. Siinä aivoaallot siirtyvät beetasta alfaan.
• Tässä vaiheessa esiintyy yleensä lyhyitä ja voimakkaita näkö- sekä kuulohallusinaatioita.
• Nämä mielikuvat unohtuvat heti kun heräämme.
• Hypnagoginen tila tai hallusinaatiot ovat yleisiä lapsilla ja nuorilla.

Tätä ilmiötä tutkineet kirjailijat, kuten Dorfman, Shames ja Kihlstrom kertoivat, että tällaisen tilan aikana ihminen kokee “absoluuttisen tiedon”, valaistuksen tunteen. Mieli alkaa luoda monia assosiaatioita muistin, intuition, tunteiden, ajatusten ja ulkopuolisen maailman tuomien ärsykkeiden välillä. Se muodostaa poikkeuksellisen sekavan tilan, jolla on oma todellinen tarkoitus tämän “esitietoisen” tilan sisällä.

Kun heräämme, nämä mielikuvat kuitenkin laimenevat ja hämärtyvät, ja unohdamme ne täysin, paitsi tietenkin jos seuraamme samankaltaista menetelmää kuin Dalí teki.

Dalín menetelmän kaltainen tulos voidaan saavuttaa myös meditaation avulla

On hyvin mahdollista, että tähän mennessä meitä kiehtoo Dalín nokosten aikana saavuttama hypnagoginen tila. Meidän tulee kuitenkin pitää mielessä, että tämän erikoisen univaiheen saavuuttaminen ja hyödyntäminen ei ole helppoa. Salvador Dalí oli kokenut alitajuisen, hämärän maailman “psykonavigoija”. Meidän on vaikea päästä sinne, minne hän pääsi.

Voimme kuitenkin omalla tavallamme saavuttaa myös samanlaisen vaikutuksen käyttäen meditaatiota luovan prosessin katalysointiin ja vahvistamiseen. Näin sanoo toinen alitajunta- ja surrealisminero David Lynch kirjassaan “Catching the Big Fish”. Meditointi rauhoittaa ulkoisia ääniä ja harmonisoi ajatuksia. Ja sillä tavalla, kun hallitsemme tämän menetelmän, annamme tilaa elävämmälle ja vapaammalle mielenvirtaukselle. Saavutamme ulottuvuuden, joka on melkein aina piilossa meidän kiireiseltä mieleltämme. Se on mieli, joka määrittelee meidät, mutta irrottaa meidät melkein aina sen perusolemuksesta, intuitiosta ja ihmeistä.

Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että vaikka Salvador Dalín menetelmä ei ollut uusi, hän onnistui antamaan sille erityisen ja vertaansa vailla olevan käyttötarkoituksen. Mikäli haluamme vahvistaa luovuuttamme, riittää että sallimme itsemme olla hieman vapaampia sekä jopa hieman lapsellisempia. Ei siis unohdeta katsoa ulkopuolellemme ja mielemme syvyyksiin, joissa uskomattomat ajatukset ja ideat mitä luultavimmin sijaitsevat.