Saksikäsi Edward – tarina hyväksytyksi tulemisesta

· 1.5.2018

Saksikäsi Edward on yhdysvaltalaisen Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1990, jonka pääosissa esiintyvät hyvin nuoret Johnny Depp ja Winona Ryder. Monet pitävät tätä elokuvaa yhtenä Burtonin mestariteoksista. Elokuvan musiikki erottuu hyvin edukseen. Sen on säveltänyt Danny Elfman, josta on myös tullut yksi elokuvamaailman referensseistä.

Elokuva Saksikäsi Edward tarjoaa katsojilleen erityisiä esteettisiä elämyksiä, jotka lisäävät sen ansioita. Ne muistuttavat ohjaajan muista töistä, kuten vuonna 1993 julkaistusta elokuvasta Painajainen ennen joulua. Maagisen utuinen goottilainen kartano johdattelee katsojat elokuvan Saksikäsi Edward fantasiamaailmaan ja antaa samalla oivan näytteen Tim Burtonin elokuvien maailmasta.

Burtonin elokuvassa Saksikäsi Edward fantasiamaailma sekoittuu arkeen. Elokuva kertoo lähes sadun kaltaisen tarinan, joka välittää katsojille kaksi tärkeää viestiä: erilaisuuden hyväksymisen ja ennakkoluulojen kitkemisen tärkeyden.

Saksikäsi Edward on hyvin henkilökohtainen tarina, jossa on omaelämänkerrallinen sävy, vaikka se esitetään fantasian muodossa. Burton on usein puhunut lapsuudessaan kokemistaan ongelmista. Hän on itse asiassa aina esitellyt itsensä yksinolijaksi ja jopa ”oudoksi”. Tämän lisäksi hänen entinen vaimonsa Helena Bonham Carter tunnusti havainneensa hänessä joitakin Aspergerin oireyhtymän ominaispiirteitä.

Saksikäsi Edward – tarina, joka on täynnä vastakkainasetteluja

Burtonin elokuva Saksikäsi Edward on ikään kuin tarina, jonka vanha nainen kertoo tyttärentyttärelleen. Tämän jälkeen elokuvan katsojat tempaistaan mukaan fantasiamaailmaan. Elokuvan Saksikäsi Edward tarina alkaa naapurustosta, joka on täynnä värikkäitä omakotitaloja niitä ympäröivine puutarhoineen. Naapurustossa ei ole yhtään mustaa autoa, ovea tai vaatekappaletta. Tämän värikylläisyyden taustalla erottuu kukkulan päällä seisova vanha ja ränsistynyt kartano. Se on harmaa ja musta ja se tuo mieleen saksalaiset ekspressionistiset elokuvat.

Elokuvan Saksikäsi Edward alussa katsojat tapaavat naisen nimeltä Peg, joka on kahden lapsen äiti. Hän työskentelee Avon -kosmetiikkayrityksen tuotteiden myyjänä. Peg yrittää kovasti kaupata tuotteitaan naapurustossaan siinä onnistumatta ja päättää epätoivoisena kavuta mysteeriseen kartanoon. Perille päästyään hän päätyy puutarhaan, jossa on ihmeellisiä eläinten ja ihmisten muotoon leikattuja puita.

Vaikka kartano näyttää hyvin synkältä kaukaa katsottuna, sen ympärillä on täysin yllätyksellinen, kaunis ja värikäs puutarha. Kartanon puutarha toimii ikään kuin johdatteluna sen asukkaan erityiseen sisäiseen maailmaan. Tässä kohtaa elokuvaa musiikki on aivan erityisessä asemassa, kun Peg tulee kartanon aitojen sisäpuolelle.

Peg luulee löytävänsä kartanon aitojen sisältä jotain pelottavaa ja kauhistuttavaa. Sen sijaan hän löytääkin ihmeen ihanan ja maagisen puutarhan, jossa on herkkiä veistoksia. Kartano on täysin laiminlyöty sisältä päin. Se on aivan pölyn ja hämähäkinverkkojen peitossa. Katsojien huomio kiinnittyy kartanon seiniin kiinnitettyihin, sanomalehdistä leikattuihin artikkeleihin, jotka on otsikoitu seuraavasti: ”ilman silmiä syntynyt lapsi lukee käsillään”. Vähän myöhemmin katsojat tapaavat elokuvan päähenkilön Edwardin, joka on kartanon omituinen asukas. Odottamatonta on se, että hänellä on sakset käsien asemesta.

Saksikäsi Edwardin koti

Saksikäsi Edward saa yhteyden ulkomaailmaan ja luo suhteita sen asukkaisiin

Saksikäsi Edward esitetään elokuvan alusta alkaen itse viattomuutena. Tämä asia käy katsojille selväksi silloin kun Edward kertoo isästään, joka ei enää ”herännyt”. Tämä voidaan tulkita merkkinä siitä, että elokuvan päähenkilöllä ei ole selvää käsitystä häntä ympäröivästä maailmasta eikä siihen liittyvästä elämän ja kuoleman kiertokulusta. Peg on järkyttynyt haavoista joita sakset ovat Edwardille aiheuttaneet, ja päättää testata myynnissään olevia kosmeettisia tuotteita Edwardiin kutsuen hänet kotiinsa.

Tästä lähtien elokuvan katsojille esitetään kaikki ne vaikeudet, jotka Saksikäsi Edward joutuu kokemaan pyrkiessään elämään yhteiskunnassa. Hän joutuu erottelemaan hyvän pahasta ja oikean väärästä. Lisäksi hän joutuu kokemaan aluksi naapuriensa reaktioiden aiheuttaman, syvästi loukkaavan torjutuksi tulemisen tunteen. Sen jälkeen hän saa huomata, kuinka naapurien reaktiot muuttuvat kun he keksivät, että he voivat hyötyä Edwardin kyvyistä puutarhurina ja parturi-kampaajana.

Saksikäsi Edwardin naapurusto edustaa sitä sairaalloista tilaa, jota kollektiivinen ajattelu potee. Naapurustosta saatavat vaikutelmat toistavat uskollisesti sitä tosiasiaa, kuinka kollektiiviset ajatukset muuttuvat tilanteesta riippuen. Naapuruston Edwardista muodostama käsitys ei ole hänen naapureidensa yksilöllinen mielipide vaan hänen koko naapurustonsa kollektiivinen mielipide.

Burton osoittaa meille elokuvassaan Saksikäsi Edward, kuinka vaikea yksilön on tulla hyväksytyksi, jos hän ei ole muiden kaltainen. Edward herättää naapurustossa yhtäältä uteliaisuutta ja toisaalta pelkoa. Katsojat näkevät, kuinka naapurit kommentoivat kaikkea mitä naapurustossa tapahtuu, levittävät juoruja sekä kritisoivat Pegiä ja hänen outoa vierastaan.

Edward ja Kim

Saksikäsi Edward sopeutuu varsin hyvin Pegin perheeseen ja luo oikein hyvät suhteet Pegin nuoreen poikaan ja aviomieheen. Kun Edward tapaa Kimin, Pegin teini-ikäisen tyttären, hänessä syntyy tietynlaisia tunteita, mutta hän ei osaa ilmaista niitä.  Näiden kahden välinen suhde on aluksi vaikea Kimin ennakkoluuloista johtuen. Ajan myötä Kim tulee kuitenkin huomaamaan millainen ihminen Edward todellisuudessa on, ja erityisesti sen, miten hyvä sydän hänellä on.

– Kim: Halaa minua.

– Edward: En pysty.”

Naapurit alkavat ihailla Saksikäsi Edwardia hänen hiustenleikkaajan ja puutarhurin taidoistaan johtuen niin, että hänestä tulee suosittu. Naapurit tarjoutuvat jopa perustamaan kauneussalongin häntä varten. Edward ja Peg kutsutaan vieraiksi television keskusteluohjelmaan, jossa he saavat selostaa Edwardin tapausta samalla, kun yleisöllä on tilaisuus kommentoida ja esittää häntä koskevia kysymyksiä. On kiinnostavaa havaita, kuinka jostakin erilaisesta tulee vetonaula, joka tenhoaa yleisönsä. Saksikäsi Edward ei olekaan enää kummajainen, vaan hänestä tuleekin erityinen.

”- Yleisö: Jos sinulla olisi tavalliset kädet, olisit aivan kuin kaikki muutkin.

Edward: Kyllä, luulen niin.

Haastattelija: Varmaa on, että hän pitäisi siitä.

Yleisö: Sitten kukaan ei pitäisi sinua erityisenä. Et myöskään pääsisi televisioon tai muuta vastaavaa.

Peg: Oli asia miten hyvänsä, Edward tulee aina olemaan erityinen.”

 

Saksikäsi Edwardin linna

Erilaisuus herättää ihmisissä pelkoa

Konfliktit palaavat, kun Saksikäsi Edward suostuu auttamaan Kimiä ja hänen poikaystäväänsä tekemään rikoksen. Tämä jälkeen Edwardia aletaan halveksia hänen erilaisuutensa tähden. Saksikäsi Edwardia ympäröivä yhteiskunta alkaa pitää häntä hirviönä. Häntä aletaan pitää vaarallisena, minkä vuoksi hänestä halutaan päästä eroon. Naapurit, jotka aikaisemmin ihailivat Edwardin lahjakkuutta, ovat nyt peloissaan. He alkavat keksiä Edwardista kaikenlaisia tarinoita ja haluavat hänen mieluummin kuolevan.

Tässä kohden elokuvaa on kohtaus, pieni ele, jota haluamme korostaa. Se on kohtaus, jossa Saksikäsi Edward joutuu naapuriensa hylkimäksi ja jahtaamaksi. Edward jää aivan yksin ja naapurit haluavat vain nähdä hänen kuolleena.

Tässä kohtauksessa koira istuutuu hänen vierelleen ja Saksikäsi Edward leikkaa sen turkkia niin, että se pystyy näkemään paremmin. Tämän jälkeen eläin osoittaa hänelle kiitollisuuttaan. Tämä pieni hetki on todella maaginen, koska siinä Burton muistuttaa elokuvan katsojille siitä, että eläimillä ei ole ennakkoluuloja. Lisäksi eläimet voivat toisinaan osoittaa paljon enemmän ymmärtämystä kuin monet ihmiset.

Burton esittelee elokuvassaan hyväsydämisen henkilöhahmon, jolla on sosiaalisia ongelmia siksi että hän on elänyt liian pitkään eristäytyneenä fyysisen poikkeavuutensa vuoksi. Vain harvat pitävät Edwardia hyvänä ja viattomana miehenä. Kartano heijastelee hänen luonnettaan. Kartanoa ympäröivät korkeat ja mahtipontiset aidat suojaavat sen maagista ja herkästi koristeltua puutarhaa.

Vaikka Burtonista ja häneen liitetystä Aspergerin oireyhtymästä sanotaan monenmoista, on vaikea arvioida, millainen hänen lapsuutensa ja elämänsä todellisuudessa olivat. Voimme tosin havaita Saksikäsi Edwardissa joitakin Aspergerin oireyhtymän piirteitä. Niistä mainittakoon hänen käsiensä kömpelyys, Edwardin vaikeudet sopeutua häntä ympäröivään yhteiskuntaan ja hänen rikas sisäinen maailmansa.

Saksikäsi Edward opettaa meille oivan tarinan erilaisuuden hyväksymisestä. Elokuva kertoo meille sen, että meidän ei pidä pelätä erilaisuutta vaan meidän pitää tarkastella ihmisten sisintä nähdäksemme, millaisia he oikeasti ovat.

Joskus voit vielä nähdä minut tanssimassa lumessa.

– Kim elokuvassa Saksikäsi Edward –