Saatan tehdä paljon hulluja asioita, mutta en ole hullu

24.5.2018

Hullujen asioiden tekeminen on merkki vapaudesta, jolla ei ole mitään tekemistä hulluuden kanssa. Se antaa sinulle mahdollisuuden valita eri tie kuin mitä useimmat meistä pitävät normaalina. Näissä spontaaneissa, kaoottisissa tilanteissa me voimme lentää korkeammalla kuin tavallisesti. Kaikki, ehdottomasti kaikki, ovat tehneet jotain hullua elämässään, sillä höllentäminen ja adrenaliiniannos on välttämätön ja luonnollinen tarve.

Useimmille meistä ”hulluna oleminen” yhdistetään johonkin henkiseen epätasapainoon ja vääristyneeseen kuvaan todellisuudesta, itsehillinnän menettämiseen, hallusinaatioihin tai absurdeihin ja naurettaviin käytöksiin.

Kun taas lauseella”jonkin hullun asian tekeminen” on puhekielessä eri merkitys. Me kaikki tarvitsemme hieman hulluutta elämässämme, tai muuten me emme koskaan uskalla irrottaa johtoa ja olla vapaita tekemään asioita, jotka eivät oikeastaan ole loogisia. 

Ihmiset ovat niin välttämättömästi hulluja, että olisi hullua olla olematta hullu.

Raja nerouden ja hulluuden välillä

Eivät kaikki nerot ole hulluja, eivätkä kaikki hullut ole neroja. Nero on sellainen henkilö jolla on epätavallisia kykyjä, asiantuntemusta tietyillä alueilla tai tietyissä aiheissa, ja kyky löytää ja ilmaista uusia ajatuksia. Toisin sanoen he siis luovat.

He eivät ole välttämättä sairaita, ja vaikka silloin kun he ovat, he tietävät kuinka käyttää sitä hyödyksi luodakseen suurenmoisia asioita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että henkisesti sairailla ihmisillä on luovia kykyjä ennen kuin sairaus on havaittavissa.

Jotkut ihmiset luokittelevat toiset hulluiksi vain siksi että heillä on tiettyjä erikoisia kykyjä ja neron kaltaisia taipumuksia. Joskus pelosta ja/tai tietämättömyydestä johtuen me väheksymme asioita joita me emme ymmärrä. Mutta raja nerouden ja hulluuden välillä on leveämpi kuin monet ihmiset luulevat.

einstein teki hulluja asioita

Nerokkuus näyttää olevan geneettistä, vaikka tästä aiheesta on suoritettu vain vähän tutkimuksia. Samaan aikaan myöskin ympäristöllä on asiassa suuri rooli. Jos esimerkiksi Mozart tai Einstein olisi eristetty viidakkoon, he eivät olisi olleet samoja neroja joita he tosiasiassa olivat, eikä meillä olisi heistä samaa kuvaa joka meillä on heistä nykypäivänä. Tutkimukset osoittavat, että 75 % aivojen arkkitehtuurista riippuu ympäristöstä. 

Luovuus yhdistetään myös emotionaaliseen ristiriitaan. Vaikuttaa siltä että tyytymättömyys on se mikä saa nerot luomaan, ja tällä on myöskin neurologista pohjaa. Nerous ei ole mielisairaus. Mutta kun nämä kaksi ovat olemassa yhtä aikaa, henkilö tietää kuinka käyttää hänen hulluuttaan hyödyksi luodakseen jotain kaunista.

Nerot ovat kuin torneja: kaukaa voit nähdä kuinka korkealle he oikein kurottavat, mutta kun olet aivan heidän vierellään, sinun on mahdotonta arvioida heidän korkeuttaan ja ihailla heidän suuruuttaan.

Normaali ja hullu

Hulluus merkitsee järkeilyn ja hyvän arviointikykyvyn puuttumista. Ongelma on siinä, että aina 1800-luvun loppuun asti hulluus yhdistettiin vakiintuneiden sosiaalisten normien hylkäämiseen. Tästä syystä ihmiset näkevät edelleen hulluina ne ihmiset, jotka eivät seuraa yhteiskunnallisia normeja.

Useimmat yhteiskunnat koostuvat käyttäytymismalleista jotka käsittävät ihmisen eri kehitysvaiheet. Kun asetamme sivuun kulttuuriset erot, useimmat yhteiskunnat odottavat että ihmiset syntyvät terveinä, että he kasvavat ilman mitään terveyskomplikaatioita, että ihmiset menevät yliopistoon ja erikoistuvat johonkin tuottoisaan ammattiin, menevät naimisiin, perustavat perheen ja muuttavat uuteen kotiin.

don quijote teki hulluja asioita

Nämä paradigmat ovat pelkkiä normeja. Useimmat ihmiset saattavat hyväksyä ne normaaleina, ja uskoa että mikä tahansa asenne tai ajatus joka ylittää nämä rajat on väärin, tai jopa hullua. Mutta joskus hulluus on ainoa terveellinen reaktio sairaassa yhteiskunnassa.

”Joillekin ihmisille keskinvertoisuus on normaalia, ja tämän pidemmälle näkeminen on hullua.”

-Charly Garcia-