Rehellisyys on kukista kaunein

Rehelliset ihmiset ovat aitoja, vilpittömiä, ja he nauttivat ajatusten ja tekojen yhtenäisyyden tuottamasta onnellisuudesta. Mikään ei ole vääryyttä heille, vaan silkkaa mielen ja sydämen selkeyttä, jossa totuus vallitsee. Siellä nöyryys on kuin tuuli, joka ohjaa ja puhaltaa heidän tietoisuutensa purjeisiin.

He, jotka valitsevat elää tällaisessa psyykkisessä ja psykologisesti autenttisessa skenaariossa tietävät, että heillä on hinta maksettavanaan. Ensimmäinen hinta on ilmeinen: rehellisyys on aina vilpitöntä, ja vilpittömyys tuo enemmän kuin yhden sivuvaikutuksen heissä, jotka eivät ole tottuneet totuudenmukaiseen kieleen ja sydämeen, joka vihaa valheita.

”Hän joka ei rohkene pahoittaa toisen mieltä, ei voi olla rehellinen.”

-Thomas Paine-

Toinen heidän maksamansa hinta, joka on ehkäpä vähemmän tunnettu, viittaa sisäiseen maailmaamme. Rehellisenä oleminen vaatii meitä tutkimaan itseämme ymmärtääksemme omia rajotteitamme. Se vaatii meitä myös olemaan yhteydessä sisäiseen henkilökohtaiseen nurkkaamme, jossa meidän haavoittuvaisuutemme sijaitsee. Meissä kaikissa on vikoja, mustia aukkoja sekä yliherkkiä alueita. Rehelliset henkilöt ovat tietoisia näistä seikoista.

Toisaalta, emme voi unohtaa että tämä psykologinen ulottuvuus on myös tärkeä sosiaalinen arvo. Se on enemmän kuin olennainen ja arvokas väline meidän sisäiseen kasvuumme. Se on myös liikkeellepanija, joka virkistää hyvinvointiamme yksilöinä sosiaalisessa kontekstissa.

Me kaikki asaitsemme rehellisen palkan, sekä työn joka pohjautuu rehellisyyteen, ja jopa poliittisen aseman tästä samasta periaatteesta. Joten olettaen, että suuret muutokset tapahtuvat pienien muutosten seurauksena, meidän on pantava tämä arvo käytäntöön meidän henkilökohtaisissa universumeissamme. Se on sen arvoista!

Rehelliset ihmiset ovat ”psykonautteja”

Astronautit, kuten me kaikki tiedämme, tutkivat avaruuden rajoja. He ovat toisten maailmojen löytäjiä ja peruuttamattomasti uteliaita kaikesta, joka aukeaa pienen, kallisarvoisen sinisen planeettamme yllä. Toisessa ääripäässä ovat niin kutsutut psykonautit. He ovat ihmisiä, jotka rohkeasti ja tyylikkäällä taitavuudellaan sukeltavat syvälle sisäiseen maailmaansa, yhtä intiimisti ja monimutkaisesti kuin mitä heidän psyykkiset maailmansa ja heidän psykologiset tähtikuvionsakin ovat.

”Saan ihmiset tuntemaan itsensä mieluummin epämukavaksi rehellisyyteni kanssa, kuin miellyttääkseni heitä tekopyhyydelläni.”

Rehelliset ihmiset ovat onnellisempia, sillä he ovat siivonneet useita henkilökohtaisia kuilujaan, jotka olivat ennen päättämättömyyden hallinnassa. Raivoisa pelko piti heitä puolitotuuksien tai täydellisten valheiden vankeina. He ovat ihmisiä, jotka ovat oppineet olemaan kriittisiä itseään kohtaan, he hyväksyvät omat vikansa ilman, että he rankaisevat itseään. He kuuntelevat sisäistä komentajaansa, joka motivoi heitä kehittämään itseään joka päivä ja joka hetki.

Kukaan ei voi olla rehellinen naapurinsa kanssa, elleivät he ole rehellisiä ensin itsensä kanssa. Kukaan meistä ei voi tuomita muita, ellemme itse ole siivonneet omaa kotiamme ensin. Kuten myös monet tutkimukset osoittavat se selittää miksi ihmiset jotka harjoittavat rehellisyyttä elävät terveellisempää elämää. He kokevat myös autenttisempaa onnellisuuden tunnetta sekä hyvänolon tunnetta. Epäilemättä, avain tähän löytyy itsetuntemuksen harjoittamisesta.

Rehellisenä oleminen tarkoittaa hengellisenä soturina olemista, mikä osoittaa meille miten elämme nykyhetkessä. Tämä soturi paljastaa meille kykenemättömyytemme sekä suojaamattomat alueemme, meidän varjomme. Hengellisenä soturina oleminen opastaa meitä parantamaan itseämme, ja siksi meillä on täydellisempi ja vahvempi kuva itsestämme. Voimme siis jatkaa totuuden sekä nöyryyden polulla.

Tarina rehellisestä kukasta

Pedro Alonson teoksessa Stories of Light and Wisdom (teosta ei tiettävästi ole suomennettu) on ainutlaatuisen kaunis pieni kertomus, joka tarjoaa meille loistavan opetuksen rehellisyydestä.

Tarina alkaa muinaisesta Kiinasta, noin 250 eaa. Päähenkilö on nuori prinssi pohjoisesta maan osasta. Hänen on mentävä naimisiin, jotta hänestä tulisi maan keisari. Näin oli nimittäin säädetty laissa. Valitakseen kaikista kelvollisista naisista hänelle parhaan, hän keksi pienen nerokkaan testin.

”Mikään perintö ei ole yhtä arvokas kuin rehellisyys.”

-William Shakespeare-

Tuomioistuin juhlisti sitä päivää, kun kaikki naiset jotka halusivat naida prinssin tulivat esittäytymään palatsin sisäpihalla. Heidän joukossaan oli yksi nainen, joka salaa rakasti keisariehdokasta, mutta hän oli tietoinen siitä, että hän ei ollut viehkeä. Ei rikkauksia. Ja vielä vähemmän kauneutta. Tämän naisen äiti oli yrittänyt saada tytärtään unohtamaan tuollaisen haaveen. Mutta tämän naisen sydän oli tehnyt päätöksen ja hän oli rohkea asenteeltaan, joten hän ei epäröinyt esittäytyä sovittuna päivänä.

Kun kaikki naiset olivat saapuneet palatsin sisäpihalle, prinssi asetti siemenen jokaisen naisen käteen. Hän kertoi heille, että hän kutsuisi kaikki naiset takaisin kuuden kuukauden kuluttua. Hänestä, joka tuo prinssille kaikkein kauneimman kukan, tulisi prinssin vaimo.

Nainen jolta puuttui viehkeyttä, rikkauksia ja kauneutta palasi kotiin onnellisena. Hän oli nimittäin erinomainen puutarhuri, ja kaikki mihin hän koski kukki todella näyttävästi. Mutta viikot ja kuukaudet kuluivat, ja mitään ei kasvanut maasta. Hänen äitinsä ehdotti jälleen, että hänen tyttärensä unohtaisi prinssin; mutta hän kertoi itselleen, vaikka hänen olisi palattava prinssin luo tyhjin käsin, hän palaisi siitä huolimatta, kun prinssi kutsuu heidät… Vaikkakin vain siksi, että hän näkisi rakastamansa prinssin viimeisen kerran.

Kun kuusi kuukautta oli kulunut ja kaikki naiset kokoontuivat jälleen palatsiin, he kaikki kantoivat kauniita, täydellisiä, näyttäviä kukkia käsissään. Miten he oikein onnistuivat? Tämä nuori nainen itki hiljaa katsellessaan kuinka prinssi arvosti kaikkia kukkia. Yhtäkkiä prinssi lähestyi häntä, ja hienovaraisesti tarttui naista kädestä.

”Aion naida tämän naisen!” sanoi prinssi onnellisesti. Nuori nainen oli sanaton, ja muut naiset ihmettelivät prinssin päätöstä. Heidän kysyessään miksi prinssi teki tämän päätöksen, hän vastasi: ”Kaikki siemenet, jotka jaoin teille, olivat steriilejä. Vain tämä nainen toi minulle kukista kauneimman: Rehellisyyden.”

Lopuksi, kuten tämä kaunis tarina osoitti meille, todellisuudessa rehellisenä olemisessa on kyse eheydestä, rohkeudesta ja henkilökohtaisesta kypsyydestä. Kaikki ne ovat hyveitä, joita meidän tulisi harjoittaa jokapäiväisessä elämässämme.

Kuvat Anne Julie Aubry