Rakastamalla yksinoloa olet parempi kumppani

Me sallimme itsemme tempautua leimojen vietäviksi, sen mitä ihmiset tulevat sanomaan, siitä huolimatta mikä on totuus tai vähintään todellisuutta. Todellisuus, joka kaikilla on valta korjata ja ottaa vastaan milloin haluamme.

“Miksi yksinäisyyttä yleisesti vieroksutaan? Koska niin harvat löytävät itsestään seuraa?

 -Carlo Dossi-

Tässä tapauksessa yksinolo tuo mukanaan leiman, joka saa meidät välttämään sitä keinolla millä hyvänsä ja koettamaan pitää etäisyyttä niihin, jotka sitä harjoittavat.

Mutta todellisuudessa yksin ja omassa seurassaan olemisen arvostaminen on tekona kypsyyden ja tunneälyn merkki. Tämä on elämäntehtävä, johon me kaikki inhimillisinä olentoina pyrimme.

Yksin oleminen on itsesi kanssa olemista

Totuus on, että haluun kohdata itsensä liittyy huomattavaa rohkeutta, ottaessamme huomioon että kyseessä on kaikkien meidän pelkojemme lähde. Me olemme omien pelkojemme luojat ja vastaanottajat.

Kun ihminen pystyy elämään yksinäisyyden kanssa ja kuuntelemaan omaa sydäntään, niin tuolloin tuo ihminen saa vastaanottaa erään lahjan: oman emotionaalisen vapautensa. Mutta emotionaalinen vapaus meidän vuosisadallamme on aarre, joten ympäristön ja suhteen rakentaminen näillä ominaisuuksilla on kallisarvoinen hyödyke.

Ihmiset, joilla on tämä lahja, ovat tyypillisesti kunnioittavia, ensinnäkin itseään kohtaan, sekä heitä kohtaan joita he rakastavat. He arvostavat hiljaisuutta ja tietävät mitä sanoa sekä milloin jäädä jonkin ulkopuolelle.

Jossain vaiheessa elämäämme suurin osa meistä haluaa olla suhteessa, joka eletään täysinäisyydessä. Jos me otamme huomioon mitä tähän asti olemme todenneet, olet varmasti samaa mieltä siitä, että yksinolon parhaista ystävistä voi tulla täydellisiä seuralaisia.

Miksi yksinolon rakastaminen muuttaa paremmaksi kumppaniksi?

Yksinolo sallii sen tilan, joka on äärimmäisen tärkeä monille ja jota toiset tarvitsevat ja vaativat. Itselleen ajan myöntäminen erillään ihmisestä jota rakastaa, mutta ainoastaan ajassa ja tilassa, ei sydämessä, synnyttää molemminpuoleista kunnioitusta. Tämä luo täydelliset ainesosat sellaisen suhteen rakentamiseksi, joka on täynnään pyyteetöntä rakkautta.

Itsemme kanssa ajan viettäminen auttaa meitä ymmärtämään, että tämä rohkaisee meitä tuntemaan itsemme paremmin ja näin ollen luomaan apuvälineitä ja vapautta tutustuaksemme kumppaniimme paremmin.

Yksinolo auttaa meitä olemaan yhteydessä omaan perusolemukseemme

Me voimme luultavasti pitää elämänkumppanillemme seuraa samaan määränpäähän asti: parhaaseen versioon itsestämme. Ajan viettäminen yksin auttaa meitä ymmärtämään, että on olemassa tärkeysjärjestys ja että emme itse ole universumin keskipiste.

Yksin oleminen auttaa ymmärtämään ja hyväksymään elämää tunteaksemme olomme paremmaksi

Yksinolo auttaa meitä ymmärtämään, että kaikki on väliaikaista, niin myönteinen kuin kielteinen… Ja näin ollen me olemme jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Kuten Buddhalainen oppi sanoo, “Me olemme yhtä maailmankaikkeuden kanssa.” Hiljaisuudesta tulee meidän mahtavin esiasteemme tämän selityksen ymmärtämisessä.

Ihminen joka rakastaa viettää aikaa itsensä kanssa antaa tilaa minne ikinä meneekin

Sinusta tulee tällä tavoin parempi ihminen ja sallit sisällä tuntemasi rakkauden, joko sinun tai kumppanisi, jatkaa kasvamistaan. Vapaus kukoistaa yhtä lailla kuin halu tavata uudestaan ja sulautua yhdeksi sydämeksi. Ja mitä upein asia, irti päästämisen sallimus, on todellinen puhtaan ja jumalallisen inhimillisen rakkauden perusta.

Tässä vaiheessa minä en jätä hyvästejä ilman, että kysyn sinulta: oletko sinä nyt yhtä mieltä siitä, että yksinäisyyden rakastaminen tekee sinusta paremman kumppanin? Kuten mahtava kirjailija Arthur Schopenhauer kerran sanoi, “Yksinäisyys on kaikkien suurien sielujen kohtalo.”