Rakasta itseäsi rakastaaksesi muita

Mustasukkaisuus, pelko, syytökset, viha… kuinka pitkälle tilanne voi jatkua, ennen kuin rakkaus saastuu? Meillä on tiettyjä odotuksia rakkautta kohtaan ja toivomme löytävämme jonkun, joka täyttää kaikki tarpeemme. Todellisuudessa tällainen kaipuu rakkauteen joka jollain tapaa pelastaisi meidät johtaa meitä täysin harhaan.

Ja niin saapuvat varjot, sen seitsemän vitsausta, tuhat pahaa. Suru, väsymys, ja pettymys. Musertava lohduttomuus ja yksinäisyys, joka estää meitä jatkamasta eteenpäin ja saa meidät kadottamaan itsemme.

Emme ole vankeja; vangitsemme itse itsemme

Surullinen totuus on se, että me itse muokkaamme oman emotionaalisen maaperämme kasvualustaksi epäterveelle rakkaudelle. Rakkaudelle, joka ainoastaan tuhoaa meidät. Jätämme rikkaruohot kitkemättä ja sillä on seurauksensa.

Emme tule koskaan pääsemään eroon murheista ja sydänsuruista, mikäli emme muuta omaa käytöstämme. Älä ummista silmiäsi; kun jokin on menossa päin metsää, aistit sen kyllä. Se tuntuu selkäpiissäsi asti.

Vapaus ei ole rakkauden puutetta, ja riippuvuus ei ole rakkautta

Meillä kaikilla on oma näkemyksemme ja käsityksemme ihmissuhteista. Se, että haluat olla vapaa sielu ei tarkoita sitä, että haluaisit luopua rakkaudesta. Samalla tapaa on olemassa suhteita jotka ovat kaikella tapaa myrkyllisiä ja satuttavia huolimatta siitä, kuinka paljon rakastaisimmekaan toista osapuolta.

Monet tarinat kertovat rakkauden menetyksestä ylpeyden, huolimattomuuden tai laiminlyönnin seurauksena. Tällä kertaa kuitenkin puhumme niistä suhteista, jotka on myrkyttänyt rakkauden musta leski: emotionaalinen alistuminen.

Kun rakkaus muuttuu tilanteeksi, jossa tuntuu ettei voi elää toisen kanssa muttei myöskään ilman toista, on aika hylätä tai arvioida suhde uudelleen. Toisin sanoen joka ikisessä suhteessa tulee asettaa oma tunteellinen terveys kaiken muun edelle.

Saatat ajatella tarvitsevasi toista ihmistä tai hänellä on merkittävä osa elämässäsi. Elämässä tulee kuitenkin eteen hetkiä, jolloin on aika poistaa side silmiltämme ja ymmärtää että toinen ihminen on muodostunut jollain tapaa henkiseksi häiriötekijäksi.

Emme pysty rakastamaan itseämme ennen kuin lakkaamme tarvitsemasta muita ihmisiä.  Tarve rakastaa ja ymmärtää itseämme nousee esiin kaikkein syvimpinä pettymyksen hetkinä, sillä ainoastaan silloin pystymme näkemään omat puutteemme ja vikamme.

Ihmiset ajattelevat, että kaikkein tuskallisin kokemus maailmassa on jonkun rakkaan menettäminen. Totuus kuitenkin on, että paljon pahempaa on se, jos kadotat itsesi ja unohdat kuka olet rakastaessasi jotakuta toista liikaa.

Kun pystymme pitämään kiinni ylpeydestämme ja rakastamaan itseämme, kipinät lentelevät. Rakkaus itseä kohtaan syntyy mielessä, ei sydämessä.

Tunnemme surua ja tyhjyyden tunnetta kun päästämme irti meille vahingollisista asioista, koska kaipaamme sitä mikä olisi voinut olla meidän – muttei kuitenkaan koskaan ollut. Sitä, mitä olisimme halunneet, mutta emme koskaan saaneet.

Jos toivotat tuon surun tervetulleeksi ilman pelkoa, se johtaa loppujen lopuksi vapauteen ja itsenäisyyteen. Elämään ilman mustasukkaisuutta, katkeruutta ja syytöksiä.

Mikäli siis huomaat seilaavasi huteralla lautalla keskellä saastuneen rakkauden merta, on paras vaihtoehto koettaa löytää sisältäsi jotain, joka auttaa sinua pysymään pinnalla. Loppujen lopuksi, elääksemme tarvitsemme itseämme enemmän kuin ketään muuta.