Rajatilapersoonallisuushäiriö: mitä tunteille tapahtuu?

Yksi piirre, joka rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsivillä on, on vaikeus hallita tunteita. Heidän tunteensa läikkyvät yli helposti ja heidän on vaikea löytää vakautta.

Heillä saattaa olla tunteellisia ylä- ja alamäkiä, jotka haittaavat heidän suhdettaan ulkomaailmaan. Juuri tästä syystä he tarvitsevat erityistä apua, joka auttaa heitä oppimaan hyödyllisiä työkaluja sosiaaliseen käyttäytymiseen.

Rajatilapersoonallisuushäiriötä (BPD) luonnehtii jäykkä ja joustamaton tapa toimia. Siitä kärsivillä ihmisillä on ongelmia suhteissaan muihin ihmisiin, ja heillä on epäsopiva tapa toimia sosiaalisesti, heidän tunne-elämänsä on selvästi epävakaa, ja heillä on hyvin negatiivinen minäkuva.

Mutta minkä vuoksi tästä häiriöstä kärsivien henkilöiden on niin vaikea hallita tunteitaan?

Rajatilapersoonallisuushäiriön biososiaalinen teoria

Biososiaalisen teorian mukaan rajatilapersoonallisuuden suurin ongelma on tunteiden sääntelyn puute. Tällä puutteella voi olla useita eri alkupisteitä.

Nämä sisältävät biologisen alttiuden, välttelevän ympäristön ja näiden kahden vuorovaikutuksen. Teorian mukaan emotionaalinen epätasapaino johtuu tunneherkkyydestä ja tehokkaiden tunteidenhallintastrategioiden puutteesta.

Tunneherkkyys on määritelty yliherkkyydeksi kaikille tunteille riippumatta niiden arvosta (positiivinen, negatiivinen tai neutraali). Tämä yliherkkyys johtaa usein rajatilapersoonallisuudesta kärsivän henkilön hyvin voimakkaaseen ja vaihtelevaan reaktioon. Tällainen voimakkuus tuottaa epätasapainoa, joten rajatilapersoonallisuudesta kärsivien on hyvin vaikea parantua siitä.

Toisaalta epävakaudella ja tunteiden sääntelyn puutteella on biologinen perusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se on perinnöllistä.

Biologinen alttius on erilaista jokaisessa henkilössä. Tästä johtuu, että sellaista biologista tekijää, joka olisi yleistä kaikille rajatilapersoonallisuushäiriötapauksille, ei ole vielä löydetty.

Mitätöivä perheympäristö vaikuttaa tunteiden sääntelyyn

Yksi tekijä, joka tuottaa rajatilapersoonallisuudesta kärsiville (ja muillekin) vaikeuksia tunteiden sääntelyssä on perhe, jossa he kasvoivat. Yleensä terapiassa paljastuu, että perheet eivät ole vahvistaneet lapsiensa emotionaalisia tarpeita. Heidän kasvuympäristönsä on pitänyt tunteiden ilmaisua turhana.

Mitätöivä perhe voi saada paljon vahinkoa aikaan henkilön itsetunnolle, sillä lapsuus on aikaa, jossa se muodostuu. Mikäli vanhemmat jättävät lapsen huomiotta tai vastaavat äärimmäisillä tavoilla hänen tarpeisiinsa, tämä kokee, ettei elämän jatkaminen torjuttuna ja ilman ymmärrystä ole tärkeää.

Kriittinen ympäristö johtaa turhautumiseen, vihaan, suruun ja pelkoon, joista tulee osa lapsen persoonaa.

Jos esimerkiksi lapsi itkee ja vanhemmat sanovat hänen olevan “itkupilli” sen sijaan, että yrittäisivät lohduttaa tai saada selville mikä on pielessä, lapsi oppii, että tunteiden näyttäminen on pahasta, ja että häntä nuhdellaan kun hän tekee niin.

Lapsi oppii ilmaisemaan tunteitaan äärimmäisellä tavalla, tai estää ne täysin tämän häiriintyneen ilmaisun kasvaessa.

Kuinka rajatilapersoonat vastaavat tunteisiin?

Äärimmäinen intensiteetti ja emotionaalinen herkkyys

Henkilöt, joilla on rajatilapersoonallisuushäiriö, ovat hyvin herkkiä ulkoisille kokemuksille, koska he pelkäävät hylätyksi tulemista. Tämän vuoksi he vastaavat suurella intensiteetillä kaikkiin tunteisiin, olivat ne sitten vihaa tai iloa.

He kärsivät emotionaalisesta epävakaudesta, jota heidän on vaikea hallita. He saattavat esimerkiksi kokea usein äärimmäisen ahdistuksen ja turhautumisen jaksoja, jotka tulevat esiin epäkunnioittavana käytöksenä.

Vaikeus palata emotionaaliseen neutraaliuteen

Rauhoittuminen sen intensiivisyyden jälkeen, jolla he kokevat tunteitaan, ei ole helppoa. He voivat olla hyvin impulsiivisia, ja heillä voi olla vaikeuksia muuttaa tunteitaan, kun jokin vaivaa heitä. Joskus he jopa saattavat tahtomattaan luovuttaa toimintansa hallinnan omille tunteilleen.

Tämän lisäksi henkilöitä, joilla on rajatilapersoonallisuushäiriö, luonnehtivat ymmärtämättömät, radikaalit ja hyvin ailahtelevat mielipiteet. Tällainen epätasapaino loukkaa myös sitä sosiaalista tukiverkkoa, joka heillä on.

Usein heidän turvaverkkonsa eivät ole laajoja. Henkilöt, jotka pysyvät heidän ympärillään ymmärtävät, että heidän impulsiivinen käytöksensä on osa häiriötä. 

Itsetuhoisuus on tapa, jolla rajatilapersoonasta kärsivät ilmaisevat sisällään pitämäänsä vihaa. On tärkeää, että he oppivat sellaisia tapoja hallita vihaansa, jotka eivät satuta heitä.

Tyhjyyden ja surun pidättely

Tyhjyyden tunne on hyvin tavallinen henkilöillä, jotka kärsivät rajatilapersoonallisuushäiriöstä. Mikään ei tuo heille täyttymystä. Tämä luo suuren, yleisen tyhjyyden ja surun tunteen, jota on hankala selittää tai ilmaista.

Näin ollen tällaiset henkilöt saavat kannettavakseen emotionaalisen repun, joka on täynnä surua, jota he eivät pääse pakoon.

Säilötty viha ja itsetuhoisuus

Tällaisilla henkilöillä on paljon ongelmia vihan säätelyssä. Tästä syystä he joko räjähtävät tai säilövät vihaa sisäänsä siihen pisteeseen saakka, että he käyvät itsetuhoisiksi. Itsetuhoisuus on heidän tapansa ilmaista vihaa, jota he eivät kykene vapauttamaan millään muulla tavalla. 

Heidän on opittava hallitsemaan vihaansa siten, että he voivat tietoisesti kanavoida energiaa johonkin niin, ettei se tule esiin tavoilla joita he myöhemmin katuvat.

Kuinka säädellä tunteita rajatilapersoonallisuushäiriössä?

Ensimmäinen askel on oppia hyväksymään ja validoimaan tunteet silloin, kun niitä tunnetaan. Tunnistaa tunteen ennen kuin ne tulevat yli. Sen jälkeen ne on hyväksyttävä sellaisina kuin ne tulevat, yrittämättä kieltää todellisuutta.

On tärkeää oppia sietämään emotionaalista tuskaa tunteidensäätelystrategioiden avulla. 

Terapiamuoto, jolla on saatu parhaita tuloksia, on Marsha Linehanin kehittämä DKT (dialektinen käyttäytymisterapia). Tässä terapiassa keskitytään sosiaalisten ja motivoivien taitojen opettamiseen sekä impulsiivisen ja itsetuhoisen käytöksen vähentämiseen. Idea on auttaa potilasta näkemään maailma sellaisena paikkana, jossa myös heille on tilaa.

Rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsivien henkilöiden emotionaalinen rikastuttaminen on hyvin tärkeä aspekti heidän sosiaalisen ja persoonallisen mukautumisensa kehittämisessä.

Tiivistettynä, yksilöterapia, ryhmäterapia ja kotona tehtävä työ on välttämätöntä edellyttäen, että se on asiantuntijan valvomaa.

Lähteet:

Linehan Marsha.M (2003) Manual de tratamiento de los trastornos de personalidad límite. Paidós.

American Psychiatric Association (2014). DSM-V. Manual Diagnóstico y estadístico de los trastornos mentales. Editorial Médica Panamericana.