Psyykkinen väkivalta: kuin vesipisarat kivellä

Kun ajattelemme sanaa “väkivalta”, ajattelemme yleensä automaattisesti fyysistä hakkaamista. Fyysinen väkivalta on kuitenkin vain yhden kaltaista väkivaltaa. Tässä artikkelissa puhumme toisenlaisesta väkivallasta, joka voi ilmetä samanaikaisesti tai itsekseen. Puhumme psyykkisestä väkivallasta.

Manipulaatio, arvonalennus ja loukkaukset ovat yleisempiä kuin fyysiset iskut ja hakkaamiset. Niistä ei kuitenkaan tehdä ilmoituksia eikä niistä puhuta. Miksi ei? Syyt ovat moninaiset. Jotkut niistä ovat samoja kuin fyysisessä väkivallassa, kuten uhrin häpeäntunne. Toiset ovat fyysisestä väkivallasta poikkeavat, kuten kyvyttömyys todistaa loukkaukset, sillä jäljet puuttuvat.

Psyykkinen väkivalta kotona ja sen ulkopuolella

Psyykkinen väkivalta voi tapahtua erityisesti kotona, mutta myös töissä, mediassa tai yhteiskunnassa yleensä. Monissa tapauksissa se tapahtuu huomaamatta, lähes hienovaraisesti. Mutta sitä samaa ei voi sanoa siitä vahingosta jonka se aiheuttaa.

Psyykkinen aggressio säilytetään usein pitkään, ja se toimii kuin vesipisarat kiveen. Jatkuvana ne aiheuttavat eroosion jota on vaikea korjata. Eroosion jota on vaikea käsittää jos näemme vain tämän hetken.

Jotakin samanlaista tapahtuu psyykkisessä väkivallassa. Hyökkääjä kaivaa hitaasti pelon ja riippuvuuden toisen ihmisen mieleen.

Vaikka tällainen aggressio voi tapahtua missä tahansa ympäristössä, useimmiten se tapahtuu ydinperheessä ja ennen kaikkea läheisessä ihmissuhteessa. Henkilö saa toisen tuntemaan kuin hän olisi arvoton. Hän pilkkaa tätä toisten edessä, loukkaa, tuomitsee tai uhkailee tätä.

Uhri menettää hitaasti rohkeuden ja halun mennä ulos, säilyttää ystävyyssuhteet, nähdä vanhempiaan ja perheenjäseniään, jne. Tällaisesta väkivallasta riippuvuus syntyy. Uhri tuntee olevansa arvoton. Niin ollen hän on riippuvainen kumppanistaan kaikessa.

Lapsiin kohdistuva psyykkinen väkivalta

Uskotaan yleisesti että pitämällä kovaa kuria lapsille, saamme tehtyä heistä vahvoja ja kurinalaisia aikuisia. Mutta tämä ei ole totta. Tällainen tiukka koulutus tuottaa vain turhautuneita lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka ovat täynnä komplekseja ja joilla on erittäin alhainen itsetunto.

Vanhemmat jotka henkisesti hyökkäävät lapsiaan kohtaan eivät ymmärrä että he ruokkivat käytöstä joka voi kääntyä heitä vastaan kun lapset kasvavat vanhemmiksi. Erityisesti nuoruusaikana, joka on heille monimutkaista aikaa muutenkin.

Miksei psyykkisestä väkivallasta tehdä ilmoituksia?

Vastataksemme tähän kysymykseen meidän täytyy pitää muutamia tekijöitä mielessä ja kiinnittää huomiota tiettyihin olosuhteisiin. On kuitenkin joitakin yleisiä kaavoja tähän tilanteeseen liittyen.

Ensinnäkin, siitä ei tehdä ilmoituksia sillä useasti uhri ei ole tietoinen väkivallasta. Hyökkääjä on niin “täsmällinen ja laskelmoiva”, että sitä ei nähdä pahana. Sen sijaan se nähdään jonakin jokapäiväisenä, normaalina ja jopa odotettavana. Tyypillinen “hän tekee niin koska hän rakastaa minua” on yleinen selitys.

Toisaalta, jos henkilö on huomannut tällaista käytöstä toisessa ihmisessä, sitä on erittäin vaikea todistaa (toisin kuin fyysinen pahoinpitely). Suurimmassa osassa tapauksia, uhrin ystävät ja perhe näkevät muutoksia kummankin osapuolen käytöksessä ja asenteissa. Tämän lisäksi jotkut verbaalisen aggression ilmauksista saattavat tapahtua sosiaalisissa tilanteissa.

Psykologista väkivaltaa ei raportoida pelon vuoksi. Joskus uhrin täytyy palata kotiinsa ja elää pahoinpitelijänsä kanssa siksi, että hän pelkää että heidän lapsilleen tai muille perheenjäsenilleen tapahtuu jotakin.

Viimeiseksi, omistautumisen puute auktoriteettien taholta, perheväkivaltaan liittyvään lainsäädännön puuttuminen sekä fyysisen että psyykkisen väkivallan suhteen, tekevät uhreille erittäin vaikeaksi tehdä ilmoitus tilanteesta.

Mitä voit tehdä paetaksesi väkivaltaa?

Jotta uhri voi muuttaa tilanteensa, on hyvä vaihtoehto ottaa yhteyttä ihmisiin jotka ovat kokeneet jotain samanlaista. Erilaiset organisaatiot ja järjestöt voivat auttaa heitä. Ota hieman etäisyyttä, niin paljon kuin mahdollista, pahoinpitelijään, jotta tilanteella ei ole traagisia tai korjaamattomia seuraamuksia.

Myös terapia ja läheisten ihmisten kanssa puhuminen voi auttaa uhria selviytymään paremmin. Rakkaidensa tuen ja oppimiensa oppituntien avulla on helpompi siirtyä eteenpäin. Ei unohdeta, toisaalta, että rakkaidemme itsetunnon vahvistamisella teemme heidät vahvemmaksi tällaista aggressiota vastaan.