Kohtele lapsiasi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan
Kohtele lapsiasi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tuhoa heidän pelkonsa ja anna nimiä tunteille, joita he eivät osaa ilmaista. Anna heille aikaa ja tilaa toteuttaa unelmiaan. Ja ennen kaikkea saa lapsesi tuntemaan olonsa arvokkaaksi.
On mielenkiintoista, kuinka monet nykypäivän äidit ja isät kasvattavat lapsiaan pelolla. He käyttävät aikaa lukeakseen opetuskäsikirjoja, keksivät uusia teorioita ja etsivät vastauksia ongelmiinsa internetin maailmasta. Usein he kysyvät myös neuvoa vanhemmilta, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan oikean kasvatusgurun maineen omien lastensa suhteen. Tällaiset vanhemmat unohtavat kasvatuksessaan kuitenkin tärkeimmän: lasten luonnollisen vaiston.
Lapsesi ei halua kuulla huutoa eikä hän ymmärrä moitteita; lapsesi ansaitsee tulla kasvatetuksi kuuntelun, kärsivällisyyden ja kiintymyksen kautta. Sillä lapset eivät ole täällä “hallinnoitavana” – he ovat täällä tullakseen rakastetuiksi.
Äidin tai isän luonnollinen kyky tuntea lapsensa tunteita intuitiivisesti on epäilemättä paras tapa kasvattaa heitä. Koska lapset tulevat maailmaan luontaisella kiltteydellä, he ansaitsevat tulla kohdelluksi kunnioituksella.
Kutsumme sinut tutustumaan aiheeseen lisää.
Lasta tulisi kohdella hellyydellä ja peloitta
On olemassa äitejä ja isiä, jotka pelkäävät epäonnistuvansa vanhemmuuden roolissaan. He ajattelevat epäonnistumisia syntymäpäivien, koulusuoritusten ja uusien vaatteiden kautta. Toisin sanoen epäonnistumisen pelko pohjautuu siihen, kuinka hyvin ja täydellisesti lapsen elämä saadaan onnistumaan. He haluavat tarjota lapsilleen jotakin, jota eivät koskaan itse saaneet.
On selvää, että jokainen on vapaa kasvattamaan lapsensa haluamallaan tavalla. Unohdamme kuitenkin usein millaisia lapset todella ovat ja minkälainen on heidän aivotoimintansa. Kiinnitämme huomiomme ainoastaan tarjoamiimme asioihin, vaikka todellisuudessa lapsemme tarvitsisivat ainoastaan meidät.
- Lapsi ei ole pienoiskuva aikuisesta; lapsen tulee ymmärtää maailmaa meidän ja sydämemme kautta.
- Lapsi toimii aina tarpeistaan – ei manipuloinnista tai pahuudesta, kuten aikuiset. Meidän on oltava intuitiivisia lapsemme vaatimuksille.
- Tärkeintä on kohdella lasta hellyydellä. Lapsemme eivät tarvitse merkkivaatteita tai uusinta elektroniikkaa, joilla leikkiä. He tarvitsevat aikaamme, esimerkkiämme, hyvän yön halauksia sekä kättä, josta pitää kiinni ylittäessä tietä.
Itsesäädelty kasvatus: ymmärrystä ja seuraa
Itsesäädeltyä kasvatusta ruokitaan suoraan Wilhelm Reichin laatimien kiintymysteorioiden avulla. Teoriat ylistävät keskeisimpiä käsitteitä, joiden avulla voidaan liittää yhteen parempi lapsuus, aika ja tarpeet.
Mielenkiintoista on, kuinka teoria keskittyy itsesäätelyn ymmärtämiseen elämän synonyymina. Yhteiskuntamme luo lapsuuden, joka ei edes ymmärrä itse lapsia. Voidaksemme ymmärtää lapsemme tarpeet ja ristiriidat, meidän tulee ensin oppia ymmärtämään oman henkilökohtaisen yhteytemme monimutkaisuutta.
Avaimet itsesäädeltyyn kasvatukseen
Itsesäädelty kasvatus kertoo, että kotonaan kunnioitettu lapsi, joka on myös nähnyt miten hänen vanhempansa kunnioittavat muita ympärillä olevia ihmisiä, tulee olemaan myös kunnioittava aikuinen.
Se on hienoa, mutta… miten saavutamme sen käytännössä? Kuinka itsesäädelty kasvatus tuo maailmaamme onnellisia aikuisia?
- Lapsen tulisi saada ymmärrystä ja seuraa etenkin vaikeina aikoina. Kun turhautuneisuus ottaa vallan, lasta tulisi auttaa tuntemaan itsensä taas eheäksi maailman kanssa.
- Meidän tulisi opettaa rakkauteen ja läheisyyteen perustuvaa tervettä kiintymystä. Tällä tavoin lapsi tuntisi itsensä varmaksi ottaessaan askelia kohti itsenäisyyttä.
- Lapsen ääntä on kuultava, sillä myös heidät tulee ottaa huomioon. Olipa kyse sitten itkusta, naurusta, kysymyksistä tai ehdotuksista.
- Itsesäädelty kasvatus puoltaa ajatusta, jossa älyllinen kasvatus aloitetaan vasta 7. ikävuoden jälkeen. Ennen sitä lapselle tulee tarjota alustavia kokemuksia hauskuuden ja pelien kautta.
- Yhteydenpito ympäristöön ja ikäisiinsä – kaikkien viiden aistin kautta – tarjoaa mielenkiintoisen tavan edistää lapsiemme psykososiaalista kehitystä.
Kasvatuksemme painopisteestä huolimatta emme koskaan saisi unohtaa kasvatuksen yksinkertaisinta ja niin mahdottoman maagista kaavaa: rakkautta.