Psykologinen sodankäynti, voiman väline
Psykologinen sodankäynti on nimitys, joka annetaan sellaisille toimille, joiden tarkoituksena on moraalisesti, emotionaalisesti tai symbolisesti tuhota vihollinen vastakkainasettelun yhteydessä. Se on ikivanha käytäntö, jota on käytetty sodan käsitteen alkamisesta lähtien. Suuret soturit ja taistelijat tietävät, että vihollisen subjektiivinen heikentäminen tuottaa strategisia etuja.
Kiinalainen kenraali Sunzi ehdotti aikanaan ajatusta vihollisen kukistamisesta sodassa ampumatta asetta. Hän teki niin kuuluisassa teoksessaan Sodankäynnin taito, josta on sittemmin tullut klassikkokäsikirja sotamiehille. Tšingis-kaani käytti myös lukuisia psykologisen sodankäynnin taktiikoita, jotka osoittautuivat erittäin tehokkaiksi.
Myöhemmin psykologinen sodankäynti käytiin propagandan muodossa. Tällä hetkellä tätä käytetään jatkuvasti, eikä aina vain muodollisissa sotaolosuhteissa, vaan sitä käytetään myös politiikan, uskonnon, perheen ja ihmissuhteiden piirissä.
“ Sodan ylin taito on alistaa vihollinen ilman taistelua.”
-Sunzi-
Psykologisen sodankäynnin perusteet
Adolf Hitler on tunnettu esimerkki henkilöstä, joka turvautui psykologiseen sodankäyntiin systemaattisesti. Hän ennusti, että tulevaisuuden sodat käydään jo ennen sotatoimien alkamista. Hän väitti, että se tehtäisiin “psykologisen hämmennyksen, ristiriitaisten tunteiden, päättämättömyyden ja paniikin kautta”.
Tällä hetkellä Yhdysvaltojen sotilasdoktriini käsittää kokonaisia lukuja, jotka on omistettu psykologiselle sodankäynnille. Niissä huomautetaan, että sillä on kolme päätavoitetta:
- Tuhoa vihollisen tahto ja kyky taistella.
- Ristää vastustajalta liittolaistensa tuki.
- Kasvattaa omien joukkojen moraalia ja voitontahtoa.
Nykyään, samoin kuin Hitlerin aikana, näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan tehokas propagandajärjestelmä. Hitlerin päivinä natsit hallitsivat tiedotusvälineitä absoluuttisesti ja käyttivät sitä omien etujensa edistämiseen. Yleisesti sanotaan, että demokratia ja lehdistönvapaus vallitsevat lännessä nykyään. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole.
Mielen valloitus
Useat hallitukset ja lukuisat laittomat ryhmät ovat käyttäneet terrorismia keinona saavuttaa tavoitteensa. Molemmissa tapauksissa edistetään ajatusta radikaalisti pahasta, käytännössä epäinhimillisestä vihollisesta. Yhdysvallat pyrkii luokittelemaan kaikki vihollisjohtajat “hulluiksi diktaattoreiksi”. Nämä puolestaan viittaavat Yhdysvaltain hallitukseen imperialistisena, “demonisena” ja ylimielisyyden sokaisemana.
Useat hallitukset ja laittomat ryhmät ovat myös turvautuneet hyökkäämään siviiliväestöä vastaan psykologisen sodankäynnin keinona. Sotilaallisesta näkökulmasta tätä on kutsuttu “neljännen sukupolven sodankäynniksi”. Se tarkoittaa, että siviilit joutuvat uhriksi niin, että he pelkäävät hyökkääjää ja alkavat tukea tätä. Näin vastustajan saama tuki käytännössä otetaan pois.
Äskettäin Ecuadorissa, Chilessä ja Kolumbiassa järjestettiin massiivisia mielenosoituksia. Kaikissa kolmessa maassa oli päiviä, jolloin julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Öisin, kun kaduilla ei ollut ketään, ihmiset alkoivat nähdä sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa kerrottiin, että vandaalit murtautuivat taloihin ryöstöaikeissa.
Kansalaiset soittivat poliisilaitokselle, josta ei aluksi vastattu. Vasta monien yritysten jälkeen sieltä alettiin vastaamaan.
Monet ihmiset ottivat tuolloin poliisit vastaan sankareina. Näyttää siltä, että ihmiset olivat niin peloissaan ryöstöuutisista, että he unohtivat aiemmat poliisien tekemät pahoinpitelyt mielenosoitusten aikana, ja antoivat heille sen sijaan tukensa.
Sota jokapäiväisessä elämässä
Psykologista sodankäyntiä esiintyy myös jokapäiväisessä elämässä. Esimerkiksi kun köyhiä syytetään heidän köyhyydestään tai työttömiä työttömyydestään. Taustalla kaikuu autoritaarinen viesti, jonka tarkoituksena on tukahduttaa näissä avuttomissa tilanteissa olevien mahdollinen protesti.
On olemassa myös psykologista sukupuolisotaa. Tätä tapahtuu, kun miehet tai naiset lyttäävät toisen sukupuolen alistaakseen heidät omille käyttäytymissäännöilleen.
Elämme aikoja, jolloin mielemme on tärkein sodan saalis. Mielen hallitseminen tarkoittaa maailman hallitsemista ja vapautta toteuttaa kaikenlaista pahaa. Lukeminen, pohdiskelu ja meditaatio voivat olla tehokas suoja sitä vastaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Martín-Baró, I. (1990). De la guerra sucia a la guerra psicológica: el caso de El Salvador. Psicología social de la guerra. El Salvador: UCA.