Mitä on poikkeava ajattelu, ja kuinka sitä voi kehittää

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Poikkeavassa tai lateraalisessa ajattelussa on kyse lukuisten luovien ratkaisujen keksimisestä samaan ongelmaan. Se on spontaani, virtaava, ei-lineaarinen lähestymistapa, joka perustuu uteliaisuuteen ja toisinajatteluun. Tämä ajattelutapa on todella yleinen lasten keskuudessa, jossa ilo, mielikuvitus ja raikkaat perspektiivit tekevät heidän järkeilystään vapaampaa.

Poikkeava ajattelu on yhä tärkeämpää ja tärkeämpää modernissa maailmassamme. Yhteiskunnassa, joka on tottunut matkimaan samankaltaisia taitoja, tulee hetki, jolloin suuret yhtiöt alkavat arvostamaan muita taitoja. Uudet ulottuvuudet tuovat projekteihin mukanaan kekseliäisyyttä ja elinvoimaisuutta. Näin henkilö, joka kykenee tarjoamaan innovaatiota ja luovuutta, on houkuttelevampi ehdokas työnhaussa.

Mutta koulumme ja yliopistomme edelleen priorisoivat yhtenäistä ajattelutapaa metodologioissaan. 1960-luvulla J. P. Guilford erotti ja määritteli yhtenäisen ja poikkeavan ajattelun toisistaan. 

Vaikka Guilford painotti lasten kouluttamisen tärkeyttä poikkeavaan ajatteluun, oppilaitokset ovat kiinnittäneet häneen vähän huomiota. Yleisesti priorisoidaan sellaista pohdintatapaa, jossa oppilaan on käytettävä lineaarista ajattelua, sääntöjä ja strukturoituja prosesseja päästäkseen ”oikeaan” ratkaisuun.

Vaikka monissa tapauksissa tämä strategia onkin hyödyllinen ja välttämätön, on kuitenkin myönnettävä, että oikea elämä on niin monimutkainen, dynaaminen ja epätarkka, että on epärealistista ajatella että ongelmilla olisi vain yksi ratkaisu. Tästä syystä olisi opittava käyttämään poikkeavaa ajattelua. 

Onneksi on olemassa oppilaitoksia, jotka rohkaisevat oppilaitaan tekemään enemmän kuin löytämään oikean vastauksen. Tällaisissa oppilaitoksissa tavoitteena on luoda uusia kysymyksiä.

Poikkeava ajattelu ja psykologiset prosessit

Ennen kuin jatkamme, on tärkeää selventää eräs asia. Yksikään ajattelutapa ei ole toistaan parempi. Yhtenäinen ajattelu on hyödyllistä ja välttämätöntä monissa asioissa. Ongelma on siinä, että meidän on ”koulutettu” ajattelemaan vain tällä tavalla. Me laiminlyömme spontaaniutta, nokkeluutta ja valloittavaa vapautta.

Monilla kursseilla, joiden tarkoitus on kouluttaa ihmiset poikkeavaan ajatteluun, oppilailta kysytään seuraavan kaltaisia kysymyksiä:

• Mitä asioita voisit tehdä tiiliskivellä ja kynällä? Mitä käyttötarkoituksia voisit keksiä, jos annamme sinulle hammasharjan ja hammastikun?

Aluksi voi olla vaikeaa keksiä edes yksi idea. Mutta jotkut ihmiset onnistuvat keksimään lukuisia vastauksia ja nerokkaita ideoita, sillä he ovat taitavia sellaisessa, mitä Edward de Bono kutsuu ”lateraaliseksi ajatteluksi. ”Ymmärtääksemme hieman paremmin kuinka tämä toimii, tarkastellaan mitä psykologisia prosesseja tässä on mukana.

Semanttiset verkostot tai liitettävyysteoria

Poikkeava ajattelu on kykyä löytää ajatusten, käsitteiden ja prosessien välillä oleva suhde, jolta ensisilmäyksellä näyttää puuttuvat yhtäläisyyksiä. Luovuuden suhteen asiantuntevat psykologit sanovat, että ihmisillä on erilaisia henkisiä mielleyhtymien verkostoja:

• Ihmiset, joilla on ”jyrkät” semanttiset verkostot, ovat enemmän loogisen ja lineaarisen ajattelun ohjaamia.
• ”Tasaisen” semanttisen verkoston omaavilla ihmisillä on psyykkisiä verkostoja, jotka ovat enemmän yhdistyneitä. Tämä tarkoittaa, että joskus he yhdistävät kaksi asiaa toisiinsa vaikka ne eivät kävisikään järkeen, mutta tällaiset verkostot edistävät nerokkaampia tuloksia.

Oikea ja vasen aivopuolisko

Olemme aina kuulleet, kuinka oikea aivopuolisko on vastuussa luovuudesta ja kuinka vasen on vastuussa logiikasta. Siksi tämän teorian mukaan ihmiset, jotka käyttävät enemmän poikkeavaa tai lateraalia ajattelua, käyttävät enemmän oikeaa aivopuoliskoa. Meidän on oltava kuitenkin varovaisia tällaisen yleistämisen kanssa lateralisaation tai aivopuoliskojen määräävien asemien suhteen, sillä todellisuudessa tämä on todella vivahteikas prosessi.

Emme voi nähdä aivoja kokonaisuutena, jolla olisi selvästi eristäytyneitä alueita. Itse asiassa, luodessamme ajatusta, oli se sitten nerokas, konservatiivinen, looginen tai todella luova, me käytämme aivojamme kokonaisuudessaan. Avain on siinä, kuinka me yhdistämme yhden ajatuksen toiseen. Kaikkein nerokkaimmat ihmiset käyttävät puumaista ajatteluprosessia. Toisin sanoen he muodostavat yhteyksiä molempien aivopuoliskojen välillä, ei vain toisen.

Kuinka voin kouluttaa itseni ajattelemaan poikkeavasti?

Kuten jo sanoimme, me kaikki, iästä huolimatta, voimme harjoittaa ja parantaa poikkeavaa ajattelua. Tehdäksemme tämän meidän on keskityttävä erityisesti neljään eri alueeseen:

• Sujuvuuteen: Kykyyn tuottaa suurta määrää ajatuksia.
• Joustavuus: Kykyyn luoda laajaa valikoimaa ajatuksia, jotka perustuvat eri tiedon alueisiin.
• Omaperäisyys: Kyky luoda innovatiivisia ajatuksia.
• Kehitys: Kyky parantaa ajatuksia, kyky kehittää niitä.

Tässä on neljä tapaa, jolla parantaa yllä mainittuja alueita:

Synektiset harjoitukset

”Synektinen”  on psykologi William J. J. Gordonin luoma termi. Periaatteessa se tarkoittaa kykyä löytää yhteyksiä ja suhde käsitteiden, objektien ja ajatusten välillä, jotka eivät vaikuta olevan yhteydessä toisiinsa. Tämä harjoitus vaatii paljon henkistä työskentelyä. Voimme tehdä sitä päivittäin valitsemalla käsitteet itse. Esimerkiksi:

• Mitä voin tehdä paperiliittimellä ja lusikalla?
• Mikä suhde voisi olla Afrikassa sijaitsevan Limpopo-joen ja Siperian Baikal-järven välillä?

Kipittämistekniikka

Kipittämistekniikka on seuraava luova idean kehittämisstrategia, jonka on luonut Bob Eberle. Se on todella hyödyllinen jonkun innovatiivisen luomisessa ja poikkeavan ajattelun harjoittamisessa. Sanokaamme esimerkiksi, että meidän on keksittävä jokin idea työssämme. Sitten kun meillä on tuo ”idea”, suodatamme sen monien ”suodattimien” läpi.

1. Vaihda yksi ajatuselementti johonkin toiseen. (Mitä voimme muuttaa hauskanpidossa? Entä työnteossamme?)
2. Seuraavaksi yhdistä kaikki (Mitä voimme tehdä tehdäksemme työstämme hauskempaa?)
3. Sopeuta se (Mitä ihmiset voisivat tehdä ollakseen vähemmän stressaantuneita työpaikalla?)
4. Muokkaa sitä (Kuinka voimme tehdä töitä stressaantumatta?)
5. Anna sille muita käyttöjä (Mitä työpaikalla on, jota voisin tehdä hauskemmalla tavalla?)
6. Poista jotain (Mitä jos saapuisin työpaikalle hieman aikaisemmin käyttääkseni loppupäiväni paremmin?)
7. Uudista se (Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisin…?)

Poikkeava ajattelu ja mieliala

Psykologi Nina Liebermanin tutkimukset todella mielenkiintoisessa kirjassa Playfulness: Its Relationship to Imagination and Creativity, ovat todella olennaisia lisäyksenä tähän keskusteluun. Poikkeava ajattelu kulkee käsi kädessä ilon, optimismin ja sisäisen hyvinvoinnin kanssa. Hyvät suhteet, riittävä lepo ja elo ilman paineita, ahdistusta ja stressiä asettavat meidän ihanteelliseen asemaan poikkeavan ajattelun kannalta.

Liiallisella paineella ja kiireellisellä elämällä saatamme laiminlyödä monia arvokkaita ulottuvuuksia. Siksi me voisimme myös päätellä, että tällainen ajattelutapa on syntynyt tietynlaisesta asenteesta elämää kohtaan: vapaa, iloinen, toisinajatteleva, avoin uusille kokemuksille…