Pistantrofobia: kun et uskalla luottaa muihin

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Sara Clemente

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Useimmat meistä jossain vaiheessa elämäämme ovat kokeneet pettymyksen tai petoksen rakkaudessa. Ja kaikki me olemme kokeneet kuinka vaikeaa on enää luottaa kehenkään sen jälkeen, kun joku on tehnyt meitä kohtaan väärin. Luottamus itsessään ei ole helppo tehtävä, mutta jos kärsit myös pistantrofobiasta, se voi olla jopa mahdotonta.

Luottamus ei ole ilmaista, ja se on jotain mitä sinulla joko on tai ei ole: ei ole olemassa mitään välimuotoja. Luottamus kasvaa kuukausien ja vuosien mittaisissa jaetuissa ihmissuhteissa ja yhdessä koetuista kokemuksista.

Tiedämme, että voi kestää todella pitkään ennen kuin ansaitsemme jonkun luottamuksen, ja se vaatii myös vähän menettää se. Sanotaan, että viimeinen asia jonka menetämme on toivo, ja se, että aika parantaa kaikki haavat.

Mitä on pistantrofobia?

Pistantrofobialle ominaista on irrationaalinen pelko rakentaa intiimiä ja henkilökohtaista suhdetta muihin. Menneisyyden traumat tai haitalliset kokemukset kantavat niin paljon painoa, että pelko voittaa halun luottaa muihin.

Tästä tilasta kärsivät ihmiset alkavat tuntea, että jokainen, ennemmin tai myöhemmin, tulee pettämään heidät. Heistä tulee äärimmäisen epäluuloisia. He pelkäävät, että menneisyyden vahingot uusiutuvat, ja he eivät halua sallia sen tapahtuvat uudestaan.

”Miksi näin tapahtuu aina minulle?”, ”En tule koskaan olemaan onnellinen”, ”Tulen aina olemaan yksin.” Heidän päässään pyörii tämän kaltaisia lauseita, kerta toisensa jälkeen.

He haluavat tarjota rakkautta ja luottamusta, mutta heistä tuntuu etteivät he pysty. Täten epäluulon ohella he tuntevat myös pettymyksen tunnetta, turhautumista, surua, vihaa, syyllisyyttä, tai yleistettyä häpeää.

Pistantrofobinen käytös

Kukaan ei halua kipua, mutta jos me menetämme kykymme luottaa, me tulemme menettämään kaikennäköisten ihmissuhteiden lähtökohdat. Pistantrofobiasta kärsivien ihmisten seuraukset eivät ole rajoitettu tunteisiin, mutta ne vaikuttavat myös muihin elämänalueisiin: työhön, perhe-elämään, romanttisiin parisuhteisiin.

Heidän itse-ehdotuksensa johtavat heidät olemaan epäsosiaalisia ja eristäytyneisiä. Jotkut näistä käytöksistä ovat:

• Sellaisten aktiviteettien välttäminen, jotka sisältävät läheistä ihmisten välistä kontaktia.
• Vetäytyneisyys, sillä he pelkäävät kritiikkiä. Heillä on olemassa liioiteltu tuomituksi, hylätyksi, ja petetyksi tulemisen pelko.
• He eivät osallistu tapahtumiin tai tapaamisiin, joissa heidän pitää tavata tuntemattomia ihmisiä joista he eivät ole varmoja.
• He eivät ota riskejä, jotka saattaisivat vaarantaa heidän tunteensa. He ovat todella haluttomia olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. He tuntevat suurta pelkoa, kun on kyse avautumisesta muille. Tästä syystä he vaikuttavat olevan yksinäisiä, introvertteja, varautuneita, ja jopa ”erakkoja.”
• He yrittävät välttää intiimejä parisuhteita, sillä he pelkäävät tulevansa petetyiksi jälleen kerran. He eivät halua löytää uutta parisuhdetta, sillä he pelkäävät, että heidän luottamuksensa on jälleen kerran hukkaan heitetty.

Kaikki nämä jälkiseuraukset pahentuvat eksponentiaalisesti, mitä tunteellisemmin pistantrofobiasta kärsivä henkilö on tekemisissä jonkun toisen henkilön kanssa.

Itseluottamuksen puute

Normaalisti muihin luottamisen vaikeus alkaa epäluulosta itseään kohtaan. Tämä epäluulo vaikuttaa suoraan intuitioon, tai kuudenteen aistiin, joka määrää sen onko henkilö luotettava vai ei.

Pistantrofobiasta kärsivällä ihmisellä ei sinänsä ole puutetta intuitiosta, mutta he eivät vain yksinkertaisesti luota siihen. Vaikka myöskään ihmiset, jotka eivät kärsi pistantrofobiasta, eivät luota omaan intuitioon, he eivät joudu paniikkiin ollessaan epävarmoja. He luottavat heidän tuomitsemiskykyynsä kun heillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa.

Tämä luottamuksen puute intuitiotamme kohtaan laskee usein myös luottamustamme muihin taitoihin, kuten itsemme puolustamiseen jonkun hyökätessään meitä kohti. Sillä me ajattelemme olevamme puolustuskyvyttömiä, ja meistä tulee entistä epäluuloisempia. Tällä tavalla fobia johtaa itsensä vielä suurempiin ongelmiin.

Näillä taustoilla ihmissuhteiden rakentamisesta tulee entistä vaikeampi tehtävä. Se on kuin pyrkisimme kiivetä todella korkean vuoren huipulle ja samaan aikaan me kärsimme korkeanpaikankammosta. Putoamisen pelko kasvaa joka askeleella, kunnes meistä alkaa tuntua, ettemme enää edes liiku eteenpäin.

Siksi monet pistantrofobiasta kärsivät ihmiset katkaisevat parisuhteensa aivan yhtäkkiä. He eivät kykene enää jatkamaan kiipeämistä, eli parisuhteen syventämistä.

Terapia: paras askel, jonka me voimme ottaa

Luottamus ei palaa yhdessä yössä, ei meissä, eikä muissa. Siksi, päästäksemme pistantrofobiasta yli meidän on tärkeää haettava apua. Psykologit kykenevät auttamaan meitä parantamaan emotionaaliset haavamme. Kohdistumalla aiheuttaviin syihin, me pystymme mitä todennäköisimmin ratkaisemaan ongelman.

• Hyvän suremisprosessin oppiminen on tärkeää, jos me haluamme taas luottaa. Tätä varten meidän on hyväksyttävä tuntemamme kipu, emmekä saa juosta tunteitamme karkuun. Emme saa myöskään vähätellä ongelmaa tai katsoa toiseen suuntaan.
• Tämä vaatii aikaa ja lepoa. Tunteidesi on vakauduttava, eli ei ole hyvä ajatus aloittaa uutta parisuhdetta liian pian. Et ole varmaankaan valmis luottamaan kehen tahansa ilman, että menneisyyden traumat toistuvat.
• Harjoita joka päivä sellaisia tilanteita, jotka vaativat luottamusta. Voit esimerkiksi delegoida tiettyjä asioita kumppanillesi, jotta luottamuksesi palautuisi vähitellen. Suorita yhteisiä toimia neutralisoidaksesi häiriötä.

Toiseen ihmiseen luottaminen, sen ohella että se on todellinen haaste, on myöskin elintärkeä välttämättömyys. Lähellämme oleviin ihmisiin luottamisella on useita hyötyjä.

Niiden lisäksi se lisää meidän onnellisuuttamme ja itseluottamustamme, sallien meidän kohdata ongelmamme paremmin ja vähemmällä stressillä. Se on todellakin vaivan arvoista.