Pinokkio-syndrooma: patologiset valehtelijat

· 4.10.2016

 

Pinokkio-syndrooma tunnetaan psykiatrian piirissä nimikkeellä “patologinen valehtelu” tai toisella nimellään “mytomania.” Jotkut ihmismielen tutkijoista antavat ymmärtää, että tätä poikkeamaa luonnehtii väistämätön tarve valehdella.

Kun näemme jonkun aikuisikään ehtineen täyttävän elämäänsä valheilla ja vilpillisyydellä, löydämme me samalla itsemme vakavan ongelman ääreltä.

Jotkut ihmiset valehtelevat tietoisesti saavuttaakseen jonkin hyödyn, mutta patologiset valehtelijat valehtelevat edes itse tietämättä miksi. Heidän valheensa ovat spontaaneja ja suunnittelemattomia. Kun he kerran astuvat tähän harhakuvitelmien ja petoksen dynamiikkaan, eivät he enää näytä kykenevän lopettamaan. He voivat pitää valheitaan yllä jopa vuosien ajan. Patologinen valehtelija tietää valehtelevansa, mutta ei pysty estämään itseään tekemästä niin. Hän päätyy uskomaan omia sepitelmiään.

Miten tunnistaa patologinen valehtelija

  • Heidän kertomansa tarinat eivät ole harhaa, mutta eivät ole täysin tottakaan. Niissä on tapana olla häivähdys totuutta.
  • Taipumus valehdella on jatkuvaa, koska kyseessä on persoonallisuuspiirre ja se ei liity ulkoisiin tilanteisiin tai heidän sosiaaliseen ympäristöönsä.
  • Heidän tarinansa ja valheensa yleensä kuvailevat valehtelijaa myönteisessä ja suotuisassa valossa.
  • Pakkomielteinen valehtelija todella uskoo, että kuvitellut tapahtumat ovat tapahtuneet. Hän kiistää kaikkina aikoina, että nämä tapahtumat olisivat hänen oman mielensä tuottamia fantasioita.

Mytomania ei ole tappavaa, mutta se on myös kaukana harmittomasta. Sillä on sivuvaikutuksia todella monella eri tasolla. Sosiaalisissa piireissä mytomaanikoilla on tapana menettää uskottavuutensa ja heidät leimataan usein “tarinaniskijöiksi.” Perheensä piirissä heidät määritellään huonomaineisena henkilönä ja sellaisena, johon ei pitäisi luottaa. Tuttavat ja ystävät yleensä ottavat etäisyyttä tällaiseen ihmiseen tai kyseinen henkilö vieroksutaan ryhmän ulkopuoliseksi.

Ainoa hoito tästä syndroomasta kärsiville ihmisille on psykoterapia, vaikkakaan tällä alalla ei ole vielä tehty tutkimuksia, jotka voisivat taata potilaille varman parannuksen.