Paul Watzlawick ja teoria ihmisten kommunikaatiosta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Itävaltalaisen psykologin Paul Watzlawickin mukaan kommunikaatiolla on perusteellinen rooli elämässämme ja yhteiskunnassa. Useimmat meistä eivät kuitenkaan ymmärrä kuinka suuri rooli tämä on. Elämämme alusta asti otamme osaa sääntöjen prosessiin koskien kommunikaatiota. Nämä säännöt ovat juurtuneita suhteisiimme, vaikka emme olisikaan välttämättä siitä tietoisia.

Vähä vähältä opimme mitä sanoa ja kuinka sanoa se. Opimme niistä lukuisista kommunikaation muodoista, jotka ovat olemassa päivittäisessä elämässämme. On vaikea uskoa, että näinkin monimutkainen prosessi jää melkein huomaamatta, ja teemme siitä automaattisen lainkaan ponnistelematta tietoisesti.

Ilman kommunikaatiota ihmiset eivät olisi kyenneet kehittymään siihen, mitä olemme nyt. Mitä siis ovat nämä kommunikaation yksityiskohdat, jotka sallivat meidän olla suhteessa toisiimme? Mitä ovat nämä perinpohjaisuudet, joita emme melkein huomaa, mutta jotka ovat kuitenkin niin tärkeitä?

“Ihminen ei voi olla kommunikoimatta.”

-Paul Watzlawick-

Paul Watzlawick ja hänen visionsa kommunikaatiosta

Paul Watzlawick (1921-2007) oli itävaltalainen psykologi, joka usein yhdistetään perheterapiaan ja systemaattiseen terapiaan. Kansainvälisesti hänet tunnistetaan vuonna 1983 julkaistusta teoksesta “The Art of Becoming Bitter”. Watzlawick sai filosofian tohtorin arvon ja opiskeli psykoterapiaa Carl Jungin instituutissa Zürichissa. Hän toimi myös professorina Stanfordin yliopistossa.

Watzlawick, yhdessä Jane Beavin Bavelasin ja Don D. Jacksonin kanssa, Palo Alton mielenterveyden tutkimuslaitoksessa, kehittivät teorian ihmisen kommunikaatiosta. Tämä on perheterapian kulmakivi. Se selittää kommunikaation informaation vaihtamisen tuloksena, joka saa alkunsa suhteesta, eikä sisäisenä prosessina joka on peräisin subjektista.

Tästä näkökulmasta katsottuna painopiste ei ole niinkään siinä kuinka me kommunikoimme tai siitä onko se tietoista vai ei. Sen sijaan tärkeämpää on se, kuinka me kommunikoimme nykyhetkessä ja kuinka voimme vaikuttaa toisiimme. Tarkastelkaamme seuraavaksi ihmisen kommunikaation teorian perusteellisimpia periaatteita. Mitä me voimme oppia siitä?

Ihmisen kommunikaatioteorian 5 aksiomia

1. On mahdotonta olla kommunikoimatta

Kommunikaatio on elämälle luontaista. Se mitä Paul Watzlawick ja hänen kollegansa tarkoittivat oli, että kaikki käyttäytyminen on itsessään kommunikaation muoto. Tämä pitää paikkaansa suoralla ja epäsuoralla tasolla. Jopa hiljaisuus on tapa kommunikoida jotain. On siis mahdotonta olla kommunikoimatta.

Jopa silloin kun emme tee mitään, sanallisesti tai sanattomasti, me viestimme jotain. Ehkä emme ole kiinnostuneita siitä mitä toinen sanoo. Tai sitten emme halua antaa omaa mielipidettämme. Siinä viestissä on enemmän informaatiota, kuin minkä tuemme vain sanoiksi.

2. Kommunikaatiolla on sisällöllinen taso ja suhteellinen taso (metakommunikaatio)

Tämä periaate viittaa siihen faktaan, että kaikki kommunikaatio, eikä vain viestin merkitys, on tärkeää (sisällöllinen taso). Tärkeää on myös se tapa, jolla puhuja haluaisi olla ymmärretty ja kuinka hän yrittää saada muut ymmärtämään häntä (suhteellinen taso).

Kun olemme suhteessa toisiimme, me välitämme tietoa. Mutta suhteemme laatu voi antaa tälle informaatiolle eri merkityksen.

Sisällöllinen puoli vastaa siihen mitä kommunikoimme sanallisesti. Suhteellinen puoli sen sijaan viittaa siihen kuinka välitämme tämän viestin. Tällä on tekemistä äänensävyn, kasvojen ilmeiden, asiayhteyden jne., kanssa. Seuraava puoli määrittää ja vaikuttaa ensimmäiseen. Tämä johtuu siitä, että meidän äänensävymme ja ilmeemme muuttavat sen, kuinka kuuntelija vastaanottaa viestimme.

3. Välimerkit muokkaavat tarkoitusta henkilön mukaan

Paul Witzlawick selitti kolmannen puolen näin: “suhteen luonne on riippuvainen osapuolien kommunikaation välimerkkien järjestyksestä.” Tällä hän tarkoittaa, että jokainen meistä luo oman versionsa siitä, mitä havaitsemme ja koemme. Tämä versio muokkaa suhdettamme.

Tämä periaate on perusteellinen, kun olemme suhteessa muihin ihmisiin. Tämä meidän olisi aina pidettävä mielessä, kun olemme kanssakäymisessä jonkun kanssa. Suoritamme kaiken tiedon kokemuksiemme, henkilökohtaisten ominaisuuksien ja oppien perusteella. Tämä tarkoittaa, että yksi käsite (rakkaus, ystävyys, luottamus, jne.) voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille.

Lisäksi eräs toinen kommunikaation avainpuoli on, että jokainen puhuja uskoo, että toisen henkilön käyttäytyminen on syy hänen itsensä käyttäytymiselle. Totuus kuitenkin on, että kommunikaatio on paljon monimutkaisempi prosessi, ja se voidaan vähentää yksinkertaiseen syy ja seuraus -suhteeseen. Kommunikaatio on syklinen prosessi, jonka maltillisuuden vaihtoon jokainen osapuoli ottaa osaa ainutlaatuisella tavalla.

4. Digitaalinen ja analoginen kommunikaatio

Ihmisen kommunikaation teoria ehdottaa että on olemassa kaksi kommunikaatiotyyppiä:

• Digitaalinen. Se mitä sanomme sanoilla. Sanat ovat väline, joka sisältää kommunikaation.
• Analoginen. Kaikki sanaton kommunikaatio, tai tapa jolla ilmaisemme itseämme. Suhteen väline.

5. Symmetrinen ja täydentävä kommunikaatio

Viimeiseksi, tämä osio puhu siitä kuinka olemme suhteessa muihin. Joskus olemme suhteessa muihin tasa-arvoisissa olosuhteissa, mutta joskus toimimme eri tasoilla. Kun suhde on symmetrinen, olemme samalla tasolla. Tämä tarkoittaa, että toimimme tasa-arvoisesti ja informaatiovaihtomme on tasa-arvoista, mutta emme täydennä toisiamme.

Kun suhde on täydentävää, niin kuin esimerkiksi vanhemman ja lapsen, opettajan ja oppilaan, myyjän ja ostajan välinen suhde, olemme epätasa-arvoisessa tilassa. Mutta tässä kuitenkin hyväksymme nämä erot.

Ottamalla tämä kaikki huomioon, voimme päästä siihen johtopäätökseen että kaikissa kommunikaatiotilanteissa on tärkeää, että kiinnitämme huomiota itse suhteeseen: kuinka kaksi ihmistä on vuorovaikutuksessa keskenään, eikä heidän yksilöllisiin rooleihinsa.