Parempi elämä avautuu vain jos uskot ansaitsevasi sen
Kun ymmärrät ja sisäistät sen ajatuksen, että ansaitset olla onnellinen, parempi elämä avautuu sinulle. Päiväsi ovat täynnä uusia mahdollisuuksia, ovia avautuu. Vihollisesi muuttuvat suolapatsaiksi, jotka katoavat pois tuulen mukana. Mikään ei voi pysäyttää sinua kun näet itsesi onnen arvoisena, eikä kellään ole valtaa kahlita toiveitasi pelolla.
Emily Dickinson sanoi viisaasti runoissaan, että emme tiedosta omaa kokoamme ennen kuin nousemme seisomaan. Oudointa tässä kaikessa on se, että usein kasvatus, yhteiskunta ja ympärillämme olevat ihmiset haluavat meidän mieluummin olevan alistuvia, hiljaisia ja tottelevaisia.
“Jos teet jotakin mitä sinun ei pitäisi, sinun täytyy kärsiä siitä mitä et ansaitse.”
-Benjamin Franklin-
Itse asiassa juuri näin kävi tälle Massachusettsista kotoisin olevalle runoilijalle. Pettymys, pelko ja suru johtivat siihen, että hän eristäytyi huoneeseensa perheen kodissa Amherstissa. Tämä teki hänestä vain varjon itsestään. Hän oli enää vain äärimmäisen laiha hahmo, jonka naapurit näkivät ikkunan läpi.
Hänen 1800 runostaan ainoastaan kymmenisen julkaistiin hänen ollessaan elossa. Hän rakasti vain yhtä ainoaa ihmistä elämässään, mutta kumpikaan ei ollut tarpeeksi rohkea ottamaan ensimmäistä askelta.
Ajat olivat tuolloin tietysti erilaiset, ja luonnollisesti myös ajattelutavat. Mutta monimutkaiset tunteet, epävarmuudet ja itseluottamuksen puute ovat samat yhä nykyäänkin. Se on kuin päättymätön elokuva, sellainen joka tuo meille jonkin taianomaisen hetken ja sitten vie sen meiltä. Sellainen, joka näyttää meille mitä onni on ja ottaa sen sitten yhtäkkiä pois, jättäen jäljelle vain kaipauksen, kivun, muistot ja katumuksen. Katumuksen siitä, ettemme tavoitelleet “jotakin enemmän”, että jätimme taistelematta, ettemme kokeneet ansaitsevamme tuota harvinaislaatuista tilaisuutta, ettemme keränneet tarpeeksi rohkeutta saadaksemme tuon nyt jo menetetyn rakkauden…
Ansaitset paremman elämän
Anna on alkanut käydä kuntosalilla, koska hän haluaa elää parempaa elämää. Hän menee sinne joka päivä kello 7-8. Ja silti hän polttaa yhä kaksi askia tupakkaa päivässä. Carlos menetti työnsä 9 kuukautta sitten. Hän poistuu kotoaan viemään työhakemuksia joka päivä, mutta päästessään kotiin hän alkaa syödä pakonomaisesti. Hän syö niin paljon, että muutos hänen kehossaan on jo huomattava. Martta päätti hirveän suhteen kuukausi sitten ja on siitä asti ollut koukussa nettitreffeihin. Hän tuntee pakkoa löytää “täydellisen miehen”.
Voimme summata kaikki nämä esimerkit yhteen tuttuun ideaan. Juuri kun löydämme tasapainon yhdellä elämämme osa-alueella, otamme hälyttävän isoja askeleita taaksepäin toisella. Aivan kuin emme ymmärtäisi ansaitsevamme parempaa elämää. Sen seurauksena lakkaamme pitämästä huolta itsestämme täydellä, terveellä tavalla. Miksi teemme näin? Miksi emme ala ottaa elämäämme hallintaan, jotta voisimme olla onnellisia ja terveitä?
Meidän tulisi etsiä vastausta tuohon kysymykseen paitsi menneisyydestämme, myös omasta kyvyttömyydestämme pitää huolta itsestämme, ravita sieluamme ja ennen kaikkea käsitellä tunteitamme. Noissa kolmessa esimerkissä näimme, kuinka kaikki henkilöt ryhtyivät tekemään jotakin hyvää: yksi käy salilla, toinen etsii työtä ja kolmas päätti onnettoman, vaikean ihmissuhteen.
Mutta muu heidän toimintansa synnyttää pimeyttä, jonka me kaikki tunnistamme: ahdistusta, epävarmuutta, tulevaisuudenpelkoa, kyvyttömyyttä olla yksin, aineriippuvuutta. Me kaikki tiedämme ansaitsevamme paremman elämän, mutta emme osaa nähdä todellisia tarpeitamme. Emme näe niitä, jotka ovat syvällä sisimmässämme.
Usko itseesi, sillä onnellisuus ei ole tarve vaan oikeus
Elämä antaa meille enemmän tilaisuuksia vain, jos käymme tuumasta toimeen ja etsimme niitä. Onni kolkuttaa ovellemme vain, jos olemme vastaanottavaisia, tarkkaavaisia, varautuneita ja ennen kaikkea valmiita.
Sillä se, joka antaa pelon ja epävarmuuden hallita, päätyy menettämään monia mahdollisuuksia. Ja se, joka alistuu tappiolle pettymysten edessä, tulee päätymään ennemmin tai myöhemmin samaan fyysiseen ja psyykkiseen vankilaan, johon Emily Dickinson eristäytyi.
“En kai ole kuin Emily Dickinson, joka säilyttää asioita nauhaan käärittynä pöytälaatikossa.”
-Jeff Bridges-
Nykymaailmassa, jossa “onnenpillereitä” jaetaan Twitterissä ja Facebookissa kauniiden lauseiden muodossa, ei pitäisi unohtaa yhtä asiaa – jotakin, josta positiivisen psykologian arvostelijat meitä muistuttavat: meidän on opittava hyväksymään kivuliaat kokemukset, olivatpa ne miten vaikeita tahansa. Esimerkiksi työttömyys, pettymys tai ero ovat sellaisia asioita, jotka meidän tulisi hyväksyä, oli tilanne mikä tahansa. Sen jälkeen kun olemme sukeltaneet negatiivisten tunteiden syövereissä, meidän on aika taas nousta pintaan ja olla vahvempia kokemuksen seurauksena.
Monimutkaisessa ja vaativassa elämässämme meidän tulisi lisäksi sisäistää se, että emme pelkästään ansaitse onnea ja rauhaa, tyytyväisyyttä ja tunnetta vapaudesta, vaan kaikki nämä asiat ovat itse asiassa OIKEUKSIA. Sillä ei ole väliä, millainen elämäntarinamme on, mistä olemme kotoisin ja keitä olemme. Meillä kaikilla on ehdoton oikeus olla onnellisia ja päättää itse, mitä se meille kullekin merkitsee.