Paradoksien voima asenteiden muuttamisessa

· 30.9.2017

Paradoksi on ajatus, joka poikkeaa tosiasioina pidetyistä yleisistä mielipiteistäParadoksit muodostuvat metaforista ja fraaseista, jotka näyttävät olevan keskenään ristiriitaisia. On olemassa monenlaisia paradokseja logiikkaa, äärettömyyttä, todennäköisyyttä, fyysistä ja geometrista todellisuutta koskien.

Monet näistä paradokseista ovat osa päivittäistä elämäämme, vaikka emme aina olekaan niistä tietoisia. Yksi näistä on Monty Hall -dilemma. Oletko kuullut siitä?

Monty Hall -dilemma

Monty Hall -dilemma on matemaattinen todennäköisyysongelma, joka perustuu amerikkalaiseen TV-kilpailuohjelmaan. Tässä kilpailussa osanottajat valitsevat yhden kolmesta ovesta, joista jokainen on sillä hetkellä suljettuna. Yhden oven takana odottaa palkintoauto, mutta muiden ovien taakse on piilotettu vuohi.

Kun kilpailija on valinnut tietyn oven, kilpailun juontaja – joka tietää, mitä kukin ovi taakseen kätkee – avaa yhden niistä ovista, jota kilpailija ei valinnut. Sieltä ilmaantuu vuohi. Tämän jälkeen kilpailija saa valita, haluaako hän vaihtaa alkuperäisen valintansa.

Kilpailijalla on tässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa: vaihtaa valintansa tai pitää kiinni alkuperäisestä valinnasta. Pitäisikö hänen pitäytyä alkuperäisessä valinnassaan vai muuttaa sitä? Onko sillä mitään merkitystä?

monty hall -dilemma

Sillä on kuin onkin merkitystä. Alkuperäisen vastauksen muuttaminen on parempi vaihtoehto, ainakin mitä tulee todennäköisyyslaskentaan. Kun yksi ovi, jonka takana on vuohi, avautuu, sitä ei enää sisällytetä todennäköisyyslaskelmaan. Siispä sen todennäköisyys on täysi nolla.

Sen mahdollisuuden todennäköisyys, että kilpailija valitsi alunperin oven, joka kätki taakseen auton, on 1/3.  Niinpä todennäköisyys sille, että auto on noiden alunperin valitsematta jääneiden ovien takana on 2/3. Kun juontaja avaa oven paljastaakseen vuohen, tuota ovea ei enää lasketa mukaan. Siispä sen todennäköisyys on nolla.

Kun tämä ovi jää pois laskelmasta, 2/3 todennäköisyys kohdistuu nyt siihen suljettuun oveen, jota ei ollut alunperin valittu. Yleinen ajatteluvirhe on, että vielä suljettuina olevien ovien välillä olisi nyt yhtäläinen todennäköisyys, eli 50 % mahdollisuus, että niiden takana olisi auto. Kilpailijan alkuperäinen vastaus sisälsi myös sen oven, jonka juontaja nyt avasi. Kyseessä ei siis ole satunnainen valinta.

Mikäli kilpailijan alkuperäinen valinta on ovi, jonka takana on auto, juontaja ei avaa muita ovia. Mikäli kilpailija nyt valitsee toisen oven, hän menettää auton. Toisaalta, mikäli kilpailija aluksi valitsee oven, jonka takana on vuohi, juontajalla on ainoastaan yksi ovi avattavana. Se, jonka takana on myös vuohi. Tässä tilanteessa jäljelle jäävän oven takana on auto, ja vastauksen muuttaminen tarkoittaa voittoa.

Yhteenvetona sanottakoon siis, että jos alunperin valitun oven takana on auto, kilpailija voittaa pitäytymällä alkuperäiseen valintaansa (joka on 1/3 todennäköisyys). Mikäli kuitenkin alunperin valitun oven takana oli vuohi, vaihtamalla valintansa hän voi voittaa auton (joka on 2/3 todennäköisyys). Siksi kilpailijan tulisi vaihtaa valintansa, mikäli hän haluaa maksimoida todennäköisyytensä auton voittamiselle.

Monty Hall -dilemma ja todennäköisyys

Paradoksien voima

Paradoksaalinen ajatus muodostuu todistettavilta näyttäviä ajatuksia koskevista mahdottomuuksista. Tällaiset ajatukset voivat auttaa muuttamaan ihmisten asenteita. Mikäli joku tekee yksilön uskomuksista naurunalaisia paradoksien avulla, jotka näyttävät nuo uskomukset järjettömässä tai ansiottomassa valossa, hän saattaa alkaa kyseenalaistaa ja tuntea tarvetta muuttaa uskomuksiaan. Tutkitaanpa erästä esimerkkiä tästä.

Ryhmä israelilaisia tutkijoita suoritti kokeilun pienessä kaupungissa, joka oli tunnettu korkeasta äärioikeistolaisuuden kannatusprosentistaan. Tämä suoritettu kampanja sisälsi paradoksaalisen idean, jolla tutkijat toivoivat lieventävänsä radikaalin väestön mielipiteitä.

Kuuden viikon ajan he altistivat kaupungin asukkaat kampanjalleen, joka sisälsi julisteita teiden varsilla, markkinointihyödykkeitä, kuten maapalloja, pinsseissä ja t-paitoja, sekä internetvideoita ja -tiedotuksia. Julisteissa ja pinsseissä leikiteltiin ajatuksilla ja fraaseilla, kuten ”Ilman häntä, me emme koskaan tule olemaan aivan…”, ”Oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi, tarvitsemme todennäköisesti konflikteja” ja ”Sankareita varten me todennäköisesti tarvitsemme ristiriitoja.” Videot esittivät omalta osaltaan samankaltaisia viestejä niihin rinnastettavien kuvien kera.

Kokeilu Israelissa jossa todistettiin paradoksien voima

Kampanjan jälkeen suoritettiin kysely, jotta saataisiin selville ihmisten mielipiteet Palestiina-Israel -konfliktia koskien. Kyselyn tuloksia väestön keskuudessa tämän kampanjan kattavalla alueella verrattiin muualla, kampanjaan kuulumattomilla alueilla, elävän väestön tuloksiin.

Kyselyyn osallistuneet ihmiset eivät tienneet olleensa osallisena psykologisessa kokeilussa. Tulokset osoittivat, että käsitykset konfliktista olivat samanlaisia kaikissa ryhmissä, yhtä lukuunottamatta. Niiden ihmisten mielipiteissä, jotka olivat alunperin kannattaneet äärioikeistoa ja jotka oli altistettu kampanjalle, pitkän tähtäimen konfliktin kannattaminen oli vähentynyt.

Paradoksaalisen ajattelun kautta tehdyllä interventiolla oli vaikutusta äärioikeistolaisen väestöryhmän uskomuksiin ja asenteisiin. Nämä ihmiset ilmaisivat kannatuksensa vähenemisen aggressiivista politiikkaa kohtaan sekä kannatuksensa lisääntymisen sovittelevaa politiikkaa kohtaan. Pelkistämällä ihmisten ideat absurdismiksi sodan lietsomisen halu väheni.