Päätökset ilman harkintaa: intuitiivinen älykkyys

“Kun me teemme pieniä päätöksiä, on edullista analysoida hyviä ja huonoja puolia. Elämälle tärkeissä asioissa päätös tulisi tehdä tiedostamatta, lähteestä syvällä sisimmässämme.”

-Sigmund Freud-

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ei älykkyydestä ollut kovinkaan paljon tietoa. Me mielsimme älykkyyden samana kuin esimerkiksi kykynä ratkaista loogisia ongelmia. Sitten ilmaantui teoria, joka sai kaikkien leuat loksahtamaan ammolleen: moniälykkyysteoria.

Tieteenharjoittajat ovat huomanneet, että ihmisillä on monia kykyjä ja älykkyyksiä, enemmän kuin vain yksinkertaisesti kyky ratkaista yhtälö tai yhdistellä sanoja ja lauseita toisiinsa. Lisäksi viime vuosina on tutkittu paljonkin älykkyyden osa-aluetta, joka tunnetaan tittelillä intuitiivinen älykkyys. Tämä teoria viittaa siihen tapaan miten me teemme päätöksiämme.

Kuten Freud sanoi, pitäisi päätösten jotka todella ovat elämämme kannalta merkityksellisiä, kuten kysymykset kumppanista tai työstä, tapahtua luonnonlakien alaisina, meidän intuitiomme tai vaistomme suopealla johdatuksella.

Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että jos me luotamme vaistoomme ajatustemme sijaan, jos pidämme mielessämme käytännön emmekä teoriaa, ja jos me emme salli pelon ja epävarmuuksien ohjata meitä, niin silloin meidän päätöksemme eivät luonnostaan ole koskaan “oikein” tai “väärin”.

Monesti me suljemme silmämme niiltä tunteilta, jotka kumpuavat syvältä olemuksemme syvyyksistä, koska me mieluummin kiinnitämme huomiomme siihen mitä järki meille kertoo.

Miksi mielen pitää tehdä päätöksiä? Voiko meidän sydämemme olla oikeassa?

Intuitiivinen älykkyys: tunteilla ajatteleminen

Moniälykkyysteoria tuli esiin kanadalaissyntyisen sosiologin Malcolm Gladwellin ansiosta. Hän vahvistaa, että meillä on kyky soveltaa tiettyä logiikkaa tilanteisiin meidän kokemustemme perusteella, jotka ovat kuitenkin todellisuudessa ohimeneviä ja subjektiivisia. Mutta me olemme lisäksi kykeneviä päättelemään mikä on tärkeintä, erittäin pienessä ajassa, kuten silmäniskun aikana. Tämä on intuitiivista tai vaistonvaraista älykkyyttä.

Mikäli me käytämme tätä hyväksemme, me pystymme ratkaisemaan ongelmia ja tekemään päätöksiä nopeasti. Tämä konsepti on eittämättä meidän käsityksiemme ja tapojemme vastaista. Meille opetetaan pienestä pitäen, että tehdäksesi hyvän päätöksen meidän pitää pohtia asiaa, “miettiä yön yli,” antaa asian muhia muutama päivä jne.

Toisin kuin klassinen tapa tehdä päätöksiä — jokaisen vaihtoehdon osalta hyvän ja huonon sekä oikean ja väärän tekijän analysointi — tämä sosiologi rohkaisee meitä tekemään päätöksiä miettimättä juurikaan. Tai ennemminkin rohkaisee meitä tekemään päätöksiä meidän tunteisiimme ja kokemuksiimme perustuen, ei järkeilyyn tai niihin konsepteihin joita meille on aiemmin opetettu.

Enempi tietomäärä ei aina ole hyvä asia päätöksen teon kannalta. Me voimme analysoida jotakin asiaa tai tilannetta läpi 20 kertaa, etsiä lisää tietoa, kysyä muilta ihmisiltä heidän mielipidettään, tehdä tutkimusta tai mennä keskelle ei mitään pohtiaksemme asiaa läpi. Mutta tämä ei takaa menestystä tai oikean valinnan tekemistä.

Vaistonvaraisen älykkyyden teorian mukaan aika ja syvä analyysi voivat jakaa meille surkean käden, saaden meidät kehityskulun aikana hämilleen tai jopa kyllästyneiksi. Näin tapahtuessa tehdään vääriä päätöksiä, sillä silloin aivot “tukkivat” itsensä.

Me voisimme verrata aivojamme palvelimeen. Mitä tapahtuu jos avaat liian monta ikkunaa ja koetat suorittaa kymmenen tehtävää samanaikaisesti? Aivan, palvelin kaatuu ja jumittuu. Sama reaktio tapahtuu aivoissa jos niihin ahdetaan liikaa tietoa, samoin kuin jos painetta ja stressiä on syötteenä liikaa.

Toinen selkeä esimerkki, joka auttaa meitä ymmärtämään teorian intuitiivisesta älykkyydestä on tilanne, jossa me haluamme syödä jotain makeaa. Me menemme kauppaan ja näemme loputtoman tarjonnan karkkeja ja suklaata. Me käytämme tuntikausia tehden päätöstä… Jos sen sijaan avaamme jääkaapin oven kotona ja (pienellä onnella) meillä on kaksi makeaa vaihtoehtoa, kestää meillä paljon vähemmän aikaa päättää ja me käytämme enemmän aikaa jälkiruuastamme nauttien.

Me voimme harjoitella vaistonvaraisen älykkyyden toimintaperiaatteita pitämällä “mielemme avoimina”. Opettele lukemaan niitä viestejä ja signaaleja, joita tunteet sinulle lähettävät ja salli itsesi toisinaan olla niiden vietävissä.