Otto Rank ja syntymän trauma

Itävaltalainen psykoanalyytikko Otto Rank oli ensimmäinen joka puhui syntymän traumasta. Hänen keskeinen teoriansa oli, että syntyminen on ensimmäinen ihmisen kokema trauma. Äkillinen irtaantuminen äidistämme ja yhtäkkiä poistuminen turvallisesta ympäristöstä vihamieliseen maailmaan jättää meihin pysyvän jäljen.

Otto Rank uskoi, että syntymän trauma on ensimmäinen neuroosin vaihe, joka asettaa meidät vakaasti ihmisyyden maailmaan. Tämä kokemus täyttää meidät ahdistuksella, joka on osa meitä koko elämämme ajan.

“Na’vit sanovat, että jokainen ihminen syntyy kahdesti. Toinen kerta on silloin, kun ansaitsemme paikkamme ihmisten keskuudessa.”

– Sam Worthington, Avatar –

On fakta, että vauva kärsii syntymän aikana. Syntymän trauman käsite ei ole olemassa vain psykologian maailmassa. Se löytyy myös lääketieteellisestä maailmasta. Lääketieteessä lääkärit näkevät sen anatomisesta ja fyysisestä näkökulmasta.

Otto Rankin teoria ylittää tämän ajatuksen. Hän väitti, että tämä synnynnäinen trauma on yksi niistä päätekijöistä, jotka määrittävät psyykemme ja tulevaisuuden ahdistuksen perustat. Hänen ajatuksensa ovat kiistanalaisia vielä tänäkin päivänä.

Sikiön psyyke

Yksi syntymän traumaa käsittelevistä kiistanalaisuuksista on aivojen kehitys. Jotkut uskovat, etteivät vauvan aivot ole kehittyneet tarpeeksi kokeakseen traumaa, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsi kyllä kärsii syntyessään, mutta monet ihmiset uskovat, ettei tämä kärsimys määritä lapsen mielenterveyttä tulevaisuudessa.

Jotkut tutkimukset kuitenkin ovat osoittaneet todella komplekseja henkisiä ilmiöitä sikiöissä. Nilsson, Rottman ja Lukesch suorittivat erityisen mielenkiintoisen tutkimuksen. He tutkivat sellaisten sikiöiden ja vauvojen elämää, joiden äidit eivät olleet halunneet tulla raskaaksi. He huomasivat, että lapsilla jotka olivat syntyneet tällaisille äideille, ilmeni seuraavia käytösmalleja:

• Apatia. Vauvat nukkuvat koko ajan, eivätkä ole kovin aktiivisia.
• Hyperaktiivisuus. Apatian vastakohta. Tällaiset vauvat ovat todella kiihtyneitä ja itkevät paljon.
• Epätavalliset ruokailutottumukset.
• Epätavallisen runsas oksentelu.

Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, ettei äidin kohtu ole mikään neutraali paratiisi. Kohdussa sikiö voi aistia äidin psykologisen muutokset, ja kaikella tällä on vaikutuksia vauvan tulevaisuuden käytökseen.

Syntymän trauma

Otto Rank uskoi, että ahdistuksen alkuperä on syntymän traumassa. Pitäkäämme mielessä, että sana ”ahdistus” tulee latinan kielen sanasta ”angere”, joka tarkoittaa kuristumista. Ensimmäinen ihmisten taisteluista on kulkea kapeasta synnytyskanavasta, joka puristelee ja kuristaa ulos tulevaa lasta.

Jotkut tutkijat uskovat, että kun syntymän trauma on vakava, henkilö tulee kokemaan samanlaisia tuntemuksia kuin syntymän aikana. Selittämätön takykardia, päänsärky joka tuntuu kuin äärimmäiseltä paineelta pääkallossa, hukkumisen tai tukehtumisen tunne, jne. Kaikki nämä ovat paniikkikohtauksen fyysisiä oireita.

Otto Rank tunnisti myös voimakkaan psyykkisen osatekijän syntymän traumassa: äidin ja lapsen ero. Syntymän trauma ei ole siis rajoitettu fyysisiin tuntemuksiin, mutta myöskin ihanteellisen tilan menettämiseen. Rankin mukaan tällä kokemuksella on voimakas vaikutus ja se tekee meistä herkkiä kaikkea menetystä kohtaan.

Kiistanalaisuus syntymän traumasta

Syntymän trauma sai aikaan yhden suurimmista eripuraisuuksista psykoanalyysin historiassa. Otto Rank oli yksi Freudin oppilaista. Mutta hänen väitteensä haastoi Freudin Oidipus-kompleksin keskeisyyden. Tämä teoreettinen erimielisyys vahingoitti heidän välistä suhdettaan peruuttamattomasti.

Otto Rankin syntymän trauma ei ole kovin laajalti tunnettu. Tästä huolimatta olemassa melkoinen määrä psykoanalyytikkoja, psykologeja ja lääkäreitä jotka hyväksyvät hänen ajatuksensa. Itse asiassa jotkut heistä uskovat, että terapiassa käyminen on kuin syntyisi uudestaan. Terapia on mahdollisuus päästä yli elämämme ensimmäisestä traumasta.

Freudin teoria on selvästi vakaampi kuin Rankin ideat syntymän traumasta. Joka tapauksessa tiedämme nyt enemmän raskaudenaikaisesta sikiön elämästä ja lapsen ensimmäisistä kuukausista syntymän jälkeen. Tiedämme esimerkiksi, että vauvan kokemukset tämän ajan aikana jättävät pysyvät jäljet heihin, heidän kehittymättömästä hermostostaan huolimatta. Nämä kokemukset vaikuttavan ihmisen elämään. Ne vaikuttavat siihen keitä me olemme ja mitä teemme elämässä.