Logo image
Logo image

Otetaanko masennuslääkkeitä koko elämän ajan?

4 minuuttia
Oletko käyttänyt masennuslääkkeitä pitkään? Lopetitko niiden käytön, mutta jouduit palaamaan niihin sairauden uusiutumisen takia? Monet ihmiset pelkäävät näiden lääkkeiden jatkuvan käytön vaikutuksia. Mitä tiede sanoo aiheesta? Katsotaanpa.
Otetaanko masennuslääkkeitä koko elämän ajan?
Valeria Sabater

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 31 joulukuuta, 2024

Otetaanko masennuslääkkeitä koko elämän ajan? Vastaus on ei. Mutta mistä tämä ajatus tulikaan? Mitä tulee mielenterveyteen ja masennushäiriöihin, jokainen tapaus on erilainen.

Jotkut potilaat, joille on määrätty psykotrooppisia lääkkeitä, jatkavat niiden käyttöä vähintään kaksi vuotta. Nämä lääkkeet vaikuttavat aiheuttamalla muutoksia aivoissa, jotka vapauttavat kärsivän monista masennusta vahvistavista oireista. Ne eivät kuitenkaan yksin ratkaise konflikteja, joista häiriö mahdollisesti juurtaa.

Itse asiassa masennukseen tulee puuttua useammalla eri tavalla. Lääkkeiden lisäksi on sisällytettävä hoitoa, joka palauttaa potilaan vakauden. Ottaaksemme vertauskuvan, kuvitellaanpa raketti. Kantoraketti auttaa sitä nousemaan (masennuslääkkeet), mutta sen moottori on myös korjattava (hoito potilaan autonomian palauttamiseksi).

Ihmiset, jotka käyttävät masennuslääkkeitä pitkään, kärsivät yleensä useammista psykologisista ja elämään liittyvistä ongelmista.

Mitä tiede sanoo?

Kun masennuslääkettä määrätään potilaalle ensimmäisen kerran, hän ottaa sitä yleensä vähintään 4-6 kuukautta. Tämän ajanjakson jälkeen lääkäri suunnittelee vieroitus- ja seurantasuunnitelman. Ainakin tämä on ihanteellinen tilanne. Mutta jokaisella potilaalla on omat henkilökohtaiset olosuhteet, joihin terveydenhuollon ammattilaisten on kiinnitettävä huomiota ja joita on valvottava.

Useimpien masennuslääkkeiden pääasiallinen vaikutusmekanismi on serotoniinin tai norepinefriinin saatavuuden lisääntyminen. Lontoon University Collegen (Iso-Britannia) vuonna 2022 tekemä tutkimus kuitenkin väittää, että ei ole riittävästi todisteita vahvistamaan ajatusta, että masennus johtuu näiden välittäjäaineiden puutteesta.

Tämä viittaa siihen, että lähestymistapa masennushäiriöiden hoitoon ei saisi perustua vain psykoaktiivisiin lääkkeisiin, vaan tarvitaan muitakin hoitoja.

1. Jokaisella potilaalla on omat tarpeensa

Lopullisena tavoitteena on, että potilaat lopettavat lopulta masennuslääkkeiden käytön. Tätä varten heidän on täytettävä joukko ehtoja. Mutta hetki on valittava hyvin, koska sairauden uusiutuminen voi aiheuttaa entistä syvempää epätoivoa.

Pohjois-Carolinan yliopiston (USA) tekemä laaja tutkimus raportoi, että vain kolmasosa masennuslääkkeitä käyttävistä toipuu kokonaan muutamassa kuukaudessa. Loput paranevat hieman, mutta tarvitsevat enemmän aikaa kokeakseen niiden täyden vaikutuksen.

On myös potilaita, jotka ovat käyttäneet erilaisia masennuslääkkeitä useiden vuosien ajan, koska heille ei ole vielä löydetty sopivaa vaihtoehtoa.

Some figure
Lääkkeiden annostelun tulee tapahtua aina ammattilaisen valvonnassa.

2. Sairauden uusiutuminen on yleistä

Arvioitaessa masennuksen lääkehoidon kestoa on otettava huomioon tietyt vaarat. Tärkein on luultavasti sairauden uusiutuminen. Minnesotan yliopiston (USA) tekemä tutkimus väittää, että vähintään 50 prosentilla ensimmäisestä masennuksesta toipuvista potilaista sairaus uusiutuu. He lisäävät, että 80 prosentilla niistä, jotka kärsivät kahdesta uusiutumisjaksosta, on vaara kärsiä kolmaskin.

Liian monissa tapauksissa kulutuksen lopettaminen on ajoitettu etukäteen, ja potilas tarvitsee lääkettä myöhemmin uudelleen. Sairauden uusiutumisen haitallisimpien vaikutusten välttämiseksi on äärimmäisen tärkeää, että potilas on tietoinen tästä mahdollisuudesta ja että hän on valmis käsittelemään tilannetta kun lääkitys lopetetaan, jos uusiutuminen tapahtuu.

On parempi, että potilas ennakoi tällaisen tunnehallinnan tarpeen silloin kun hän voi hyvin, kuin silloin kun hän alkaa heiketä ja kaikki näyttää synkältä. Siitä puhuminen on hyödyllistä. On huomattava, että taipumuksella uusiutumiseen on usein geneettinen perusta.

Monet ihmiset ovat käyttäneet masennuslääkkeitä vuosikymmeniä. Syynä ovat jatkuvat uusiutumiset, jotka usein johtuvat geneettisistä tekijöistä, monimutkaisemmista henkilökohtaisista olosuhteista ja riittävien psykologisten lähestymistapojen puutteesta.

3. Masennuslääkkeiden pitkäaikainen käyttö

On olemassa useita muuttujia, jotka tarkoittavat, että masennuslääkehoitoa voidaan pidentää. Jos potilas on esimerkiksi kärsinyt kahdesta tai kolmesta vakavasta masennuksesta (vakavin muoto), lääkärit voivat suositella tämän hoidon jatkamista pitkään. Se voi kestää vuosia. Tässä on joitakin muita vaikuttavia tekijöitä:

  • Jaksottaiset pahenemisvaiheet.
  • Väärät diagnoosit ja tehottomat hoitomenetelmät.
  • Mielenterveysongelmista kärsiviä sukulaisia.
  • Valitaan vain masennuslääkkeet, ei psykologista terapiaa.
  • Stressaavat kokemukset. Esimerkiksi jatkuvat haasteet, vastoinkäymiset ja unihäiriöt.
  • Ei löydy sopivaa masennuslääkettä. Itse asiassa jotkut potilaat viettävät vuosia kokeillessaan useita.
  • Muut kliiniset liitännäissairaudet.

Terveysriskit, kun masennuslääkkeitä otetaan koko elämän ajan

Pitkäaikainen masennuslääkkeiden määrääminen ei ole riskitöntä. Sama koskee muita lääkkeitä, joita otetaan vuosikausien ajan. Onneksi nykyään masennuslääkkeillä on yleensä vähemmän sivuvaikutuksia, ja lääkärit yrittävät aina ohjata potilastaan. He voivat esimerkiksi ehdottaa, että potilas lopettaa niiden käytön asteittain tai korvaavat ne hellävaraisemmilla lääkkeillä.

Masennuslääkkeiden teho heikkenee ajan myötä. Siksi tulee harkita muita vaihtoehtoja potilaan erityistarpeiden mukaan. Aucklandin yliopisto (Uusi-Seelanti) tutki masennuslääkkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia. Ne ovat seuraavat:

  • Väsymys.
  • Itsemurha-ajatukset.
  • Painonnousu.
  • Seksuaaliset toimintahäiriöt.
  • Sosiaalinen eristäytyminen.
  • Riski sairastua diabetekseen.
  • Emotionaalinen tunnottomuus.
  • Ruoansulatuskanavan häiriöt.
  • Potilas kokee tulleensa riippuvaiseksi.
  • Potilas tuntee rajoituksia positiivisten tunteiden kokemisessa.

Kunkin potilaan lääketieteellinen tila voi aiheuttaa pidennetyn käytön aiheuttamia tiettyjä vaikutuksia. Ilmeisin oire on, että masennusoireet voimistuvat. Tämä voi saada potilaan vahvistamaan ajatusta, että hänen pitäisi jatkaa lääkkeiden käyttöä. Hän todellakin tarvitsee toisen terapeuttisen lähestymistavan.

Potilaiden tulee aina keskustella kokemistaan masennuslääkkeiden sivuvaikutuksista asiantuntijan kanssa. Tämä voi määrätä toisen psykoaktiivisen lääkkeen, joka sopii paremmin potilaan tarpeisiin tai ominaisuuksiin.

Some figure
Psykologinen terapia, joka lisätään hoitosuunnitelmaan ajoissa, voi estää masennuksen uusiutumista.

Kuinka välttää masennuslääkkeiden kroonista käyttöä

Kuten alussa sanoimme, masennuslääkkeitä ei otetan koko elämän ajan. Jokaisella on kuitenkin omat tarpeensa ja jokainen tapaus vaatii henkilökohtaisen lähestymistavan. Tämä voi joskus tarkoittaa, että potilas ottaa masennuslääkkeitä useiden vuosien ajan.

Jos haluat välttää tämän tilanteen, psykologinen terapia ja elämäntapamuutokset ovat vastaus. Sinun tulee ottaa masennuslääkkeitä vain, jos lääkärisi suosittelee sitä. Koska vaikka nämä lääkkeet ovat tehokkaita, ne käsittelevät vain oiretta, eivät koskaan ongelman juuria. Siksi psykologinen apu on niin tärkeää.

Tällä hetkellä mindfulnessiin perustuva kognitiivinen terapia on tehokkain sairauden uusiutumisen välttämisessä. Tohtori John D. Teasdalen ja kollegoiden Oxfordin yliopistosta (Iso-Britannia) tekemä tutkimus korostaa tämän lähestymistavan etuja. Asiantuntija-avun pyytäminen on epäilemättä aina oikea tapa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Barbui, C., Cipriani, A., Patel, V., Ayuso-Mateos, J. L., & van Ommeren, M. (2011). Efficacy of antidepressants and benzodiazepines in minor depression: systematic review and meta-analysis. The British journal of psychiatry: the journal of mental science198(1), 11–1. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21200071/
  • Burcusa, S. L., & Iacono, W. G. (2007). Risk for recurrence in depression. Clinical psychology review27(8), 959–985. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2169519/
  • Cartwright, C., Gibson, K., Read, J., Cowan, O., & Dehar, T. (2016). Long-term antidepressant use: patient perspectives of benefits and adverse effects. Patient preference and adherence10, 1401–1407. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27528803/
  • Dowrick, C., & Frances, A. (2013). Medicalising unhappiness: new classification of depression risks more patients being put on drug treatment from which they will not benefit. BMJ (Clinical research ed.)347, f7140. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24322400/
  • Gaynes, B. N., Warden, D., Trivedi, M. H., Wisniewski, S. R., Fava, M., & Rush, A. J. (2009). What did STAR*D teach us? Results from a large-scale, practical, clinical trial for patients with depression. Psychiatric services (Washington, D.C.)60(11), 1439–1445. https://ps.psychiatryonline.org/doi/10.1176/ps.2009.60.11.1439
  • Moncrieff, J., Cooper, R.E., Stockmann, T. et al. (2022). The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence. Molecular Psychiatry. https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0
  • Teasdale, J. D., Segal, Z. V., Williams, J. M. G., Ridgeway, V. A., Soulsby, J. M., & Lau, M. A. (2000). Prevention of relapse/recurrence in major depression by mindfulness-based cognitive therapy. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 68(4), 615–623. https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2F0022-006X.68.4.615

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.