Ota särkynyt sydämesi ja tee siitä taidetta

· 13.10.2017

”Ota särkynyt sydämesi, ja tee siitä taidetta.” Näillä sanoilla Meryl Streep lopetti uskomattoman puheensa vastaanotettuaan hyvin ansaitun Golden Globe -palkinnon. Hänen puheensa kesti hieman yli minuutin, ja hänen sanoistaan tuli taidetta.

Emme kuitenkaan halua puhua tuon puheen todellisesta merkityksestä, tai kenelle se on suunnattu. Kuten jo tiedämme, presidentti Donald Trump ei epäröinyt hetkeäkään julkaistessaan vastausta tuohon puheeseen. Vastaus, joka oli odotettavissa Trumpin kaltaiselta persoonalta, ei ollut yhteneväinen tämän veteraaninäyttelijän moraalisen laadun kanssa.

’Epäkunnioitus on kutsu epäkunnioitukselle. Ja väkivalta yllyttää väkivaltaan. Ja kun voimakkaat käyttävät asemaansa väärin pelotellakseen muita, me kaikki häviämme.”

-Meryl Streep- 

Meidän osaltamme haluaisimme kaivautua puheen lopulliseen kosketukseen; lauseeseen joka epilogin muodossa tiivistää täydellisesti absoluuttisen henkisen kasvamisen periaatteen. ”Ota särkynyt sydämesi, ja tee siitä taidetta.” Tämä lause oli oikeastaan jonkin aikaa sitten Carrie Fisherin antama neuvo Meryl Streepille.

Eivät kaikki tienneet, että Prinsessa Leian kuvan takana olikin rohkea nainen. Soturi, joka on kokenut addiktion, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, sekä useita yrityksiä päästä Hollywoodiin käsikirjoittajaksi. Carrie Fisher otti myös huomioon mitä hänen äitinsä, harvinaislaatuinen näyttelijä ja hiljattain menehtynyt Debbie Reynolds, opetti hänelle.

Taide, missä tahansa muodossa tai millä tahansa keinolla se onkaan ilmaistu, on uskomaton tapa vapauttaa tunteita ja parantaa särkyneitä sydämiä. Eikä siinä kaikki. Taide, kaiken lisäksi, kunnioittaa meitä ihmisinä sallien meidän antaa kaikkemme voidaksemme jakaa se muiden kanssa.

Kutsumme sinut pohtimaan tätä lähtökohtaa.

äiti ja tytär

Taide katarsiksena, tapana ilmaista, sekä kauneutena

Meryl Streepin puheen tarkoituksena ei ollut vain kritisoida tuolloista Yhdysvaltain presidenttiehdokasta. Tarkoitus oli kaivautua johonkin aivan muuhun: arvojen kriisiin, jossa kyseinen maa tällä hetkellä on. Maa, joka tietyn vallitsevan järjestelmän takia on unohtamassa todella konkreettisen näkökohdan. Taiteessa ei ole pelkästään kyse viihdyttämisestä. Taide on kulttuuria, erilaisuuden taikaa, vapauden taikaa. Taide on väline, jolla luodaan perintöä ja yhteistä oppimista. 

Taide on sitäpaitsi myös terapeuttista. Meillä kaikilla on tiettyinä aikoina joku elokuva tai kirja mielessä. Ja sinä tiettynä hetkenä tarvitsemme sitä eniten. Mutta useimmat meistä eivät ole ainoastaan taiteellisen maailman passiivisia vastaanottajia, sillä jotkut meistä käyttävät taidetta ilmaisun välineenä, katarsiksen muotona. Suurenmoinen instrumentti on antanut äänen tunteillemme, laajentanut vapauttamme ja koskettanut meitä.

Aktiivisella taiteella on parantavia ominaisuuksia. Esimerkiksi, havainnollistettava iloisuus näkyy elokuvassa Elämän tilkkutäkki (1995). Tässä elokuvassa useiden naisten elämä kerrotaan tarinan kautta. Yhdellä heistä oli yksi erityislaatuinen tapa; joka kerta kun hän oli pettynyt, petetty tai kun suru täytti hänen sydämensä, hän rikkoi lasin, kulhon tai lautasen.

särkynyt sydämesi keramiikkapalasina

Myöhemmin hän keräsi palat rikkoutuneesta keramiikkakulhosta, ja liimasi ne seinään. Muutaman vuoden kuluttua hän oivalsi, että hän oli luonut jotain ihaltavaa. Tuolla värikkäällä seinällä, kaoottisella ja monipuolisella, jossa pienet palaset hänen sydämestään oli kätketty, muuttui taiteeksi.

Taide empatian muotona

Palataan takaisin Meryl Streepin puheeseen. Hän muistutti sanoillaan, miten taiteen maailma ja empatia kulkevat käsi kädessä ihmeellisellä tavalla. Itse asiassa, jos on olemassa ulottuvuus joka luo voimakkaita lyöntejä jokaisen taiteenystävän sydämessä, oli sitten kyse tulkitsemisesta, musiikista, runoudesta, maalaamisesta tai kirjoittamisesta, on epäilemättä kyse empatiasta.

Taide on sielun ilmaisu, joka toivoo tulleensa kuulluksi.

Siksi Meryl Streep ei epäröinyt kertoa ”tuntevansa olevan surun murtama.” Etenkin sen jälkeen, kun hän näki uuden presidentin solvaavan New York Timesin toimittajaa. Kyseinen toimittaja, Serge Kovaleski, kärsii motoristen toimintojen puutteesta osana synnynnäistä sairauttaan.

sydämet käsissä

On jotain mitä emme voi jättää huomaamatta. Taidemaailma sekä bisnesmaailma, josta nykyinen Valkoisen talon johtaja on peräisin, toimivat täysin vastakkaisilta puolilta. Emme voi jättää sitä tosiasiaa huomiotta, että sanat ”empatia” ja ”tunneäly” ovat bisnesmaailmassa vastineita sanalle ”innovaatio.” Joten bisnesmaailmassa nämä ovat tuntemattomia ulottuvuuksia ja viime aikoihin saakka näitä pidettiin hyödyttöminä ja tuottamattomina konsepteina.

Meidän on tarkoitus elää kummallisten, monimutkaisten ja ristiriitaisten aikojen läpi. Siitä syystä emme saa unohtaa taiteen tarjoamia ihmeellisiä ja lohduttavia kanavia. Nuo ovat ilmaisun muotoja, sekä yhteyksiä meidän omiin ja muiden tunteisiin.

Taide tekee meistä inhimillisempiä, ja vuorostaan luo epätavallisia ihmisiä, kuten Meryl Streep.

Voit katsoa hänen puheensa täältä: