Onnellisuus on tila, ei määritys

Optimistisuus on äärimmäisen hyödyllinen ominaisuus, joka auttaa meitä kohtaamaan elämän haasteet. Mutta positiivisena oleminen ei riitä. Äärimmäinen optimismi tai äärimmäinen pessimismi eivät ole toivottavia. Ja näyttää siltä, että nyky-yhteiskunnassamme euforian diktatuuri häpäisee heidät, jotka eivät allekirjoita sitä. 

Tässä artikkelissa yritämme ymmärtää kuinka erottaa onnellisuuden diktatuurin erilaisten tunteiden demokraattisesta yhteiselosta, mukaan lukien onnellisuus.

“Elämänilo on aina jonkin tekemistä, jonkun rakastamista ja jonkin odottamista.”

-Thomas Chalmers-

Onnellisuus ja mainostus

Onnellisuus on mainostuksen tuottama tuote. Se kertoo meille kaiken mitä meidän tulee ostaa, kaiken mitä meidän täytyy tehdä ja kaikki itseapukirjat jotka meidän tulee lukea ollaksemme onnellisia. Vain kauniit, terveet ja onnelliset ihmiset pääsevät lehtiin ja ovat menestyviä.

Nuo kauniit, onnelliset ja iänikuisesti hymyilevät ihmiset saavat meidät tuntemaan olomme pahaksi. Se saa meidät haluamaan ostaa tai tehdä sitä mitä he tekevät ja sanovat ollaksemme onnellisempia elämässämme.

“Onnellisuuteni on sen arvostamista mitä minulla on, ja etten halua liikaa sitä mitä minulla ei ole.”

–Leo Tolstoi-

Mikä on sopiva tasapaino? Yksinkertaisesti sen ostaminen mitä tarvitsemme ja mikä sopii meidän luonteeseemme ja talouteemme. Siinä on kyse nauttimisesta huolimatta niistä useista saamistamme ihanteista, joiden mukaan emme ole riittäviä. Monet näistä epäterveistä “kauneusihanteista” ovat johtaneet sairauksiin kuten anoreksia tai bulimia. Ei anneta sen tapahtua onnellisuuden mallikuvan kanssa. Eletään elämäämme luonnollisesti.

Onnellisuus ei ole ongelmitta elämistä

Onnellisuus on tila, virtaus, hetki joka antaa meille elämän milloin tahansa ja missä tahansa olosuhteissa. Se, että ajattelee onnellisten hetkien tapahtuvan vain ideaalisten olosuhteiden aikana, on sateisen päivän mahtavuuden kieltämistä. Se on harmaata ja jossakin määrin epämukavaa, mutta myös hypnoottista.

Et voi tietää milloin onnellinen hetki tapahtuu tai milloin epätoivottu tilanne muuttuu onnelliseksi hetkeksi. Varmaa on se, että avoin asenne auttaa meitä menettämästä mitään positiivista. 

Kaikkien tunteideni hyväksymisen onni

Tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, diagnosoimme tunteitamme. Jos ollaan surullisia, sitä pidetään sietämättömänä ja haluamme pitää tällaiset ihmiset niin kaukana olemassaolostamme kuin mahdollista. Jos ollaan onnellisia, sitä halutaan rohkaista ja laajentaa uupumukseen asti vähät välittäen tunteiden ominaispiirteistä: se on yleensä läheistä ja myös väliaikaista.

Haluamme mielemme säilyttävän positiivisuuden ja karkoittavan negatiivisuuden. Kuinka voisit siten erottaa yhden miellyttävän tilan toisesta epämiellyttävästä? Mitä olisi tapahtunut meidän selviytymisellemme jos emme olisi muistaneet negatiivisia muistoja? Kuinka olisimme voineet kehittyä lajina ja nyt ihmisinä?

Meidän täytyy analysoida itseämme monimutkaisina ihmisinä ja kykeneväisinä majoittamaan erilaisia tunteita. Ainoa tapa elää täysillä on antaa kaikkien tunteiden tulla luoksemme ja sallia meidän omaksua ne.

Itse määritelty onnellisuus ilman ihanteita on toivottomuutta

Ei ole sellaista taistelua tai unelmaa, johon ei liity omistautuneisuutta ja uhrautuvaisuutta. Vaikkakin toisinaan, jos unelmamme innostavat ja motivoivat meitä, näemme sen vain osana polkua.

Meidän täytyy kuitenkin jättää tietyt meille merkitykselliset asiat taaksemme saavuttaaksemme suuremman tavoitteen. On siis vain loogista haluta päästä läpi kokeesta ja juhlia öisin. Tällainen luovuttaminen ei ota meitä valtaansa. Jos kuitenkin luovumme siitä, mitä rakastamme, saa se aikaan pelkoa ja epämukavuutta.

“Onnellisuus ei ole sen tekemistä mitä rakastaa, vaan sen rakastamista mitä tekee.”

-Jean Paul Sartre-

Saatamme valita olla aina onnellisia ja siten luopua tavoitteista joiden tiedämme jo etukäteen olevan vaikeita. Kuitenkin tämä pakkomielteinen onnellisuuden tavoittelu ja olonsa tunteminen hyväksi kaikkina aikoina ei ole verrattavissa henkiseen terveyteen. Ihminen tarvitsee myös stressiä, pettymyksiä ja epävarmuutta elämäänsä.

Olonsa tunteminen hyväksi on kulttuurinen normi, joka voi johtaa meidät menettämään järkemme. Henkilö, jolla on toivoa ja joka taistelee aatteiden eteen, pystyy käsittelemään enemmän epämukavuutta kuin henkilö, joka on olettanut onnellisuuden olevan välttämätön tila. Olemassaolo, joka on jo saattanut menettää olemuksensa ja merkityksensä haluamalla elää aina olemalla onnellinen.

Elämä ei ole velvollisuus eikä onnellisuus ole määritys.