Onnellisuus ja pelko - ovatko ne toisensa poissulkevia?

Eduard Punset oli suosittu espanjalainen poliitikko, joka jätti jälkeensä mahtavan ihmisviisauden perinnön. Tässä artikkelissa kerromme yhdestä hänen paljastavimmista ja mielenkiintoisimmista väitteistään. Hän lisäsi ehdotukseen, jossa onnellisuus on pelon puuttumista, että kauneus on kivun puuttumista. Pitääkö se paikkansa?
 

Onnellisuus ja pelko voivat elää samassa tilassa. Pelon puuttuminen on kuitenkin rauhan läsnäoloa. Jos pysähdyt ajattelemaan sitä, on suurin osa päivittäisestä pelostamme kuvitteellista, eikä se auta meitä paljoakaan. Jos annamme pelon halvaannuttaa meidät, on se kuin kahlitsisimme, rajoittaisimme ja väkinäistäisimme itsemme pieneen itsesuojelukuplaan.

Eduard Punset pohti monia nykymaailman todellisuuksia. Esimerkiksi ”onnellisuuden” vallitsevaa tyyppiä, jota monet ihmiset tavoittelevat. Mikäli et ole vielä huomannut, on kyseessä hyvin suosittu sana nykyaikana. Sen määritteleminen on kuitenkin myös todella vaikeaa. Tämä on ehkä ensimmäinen vaikeus, jonka kohtaamme yrittäessämme tavoitella sitä: emme tiedä, mitä todellinen onnellisuus on.

”Yksi ensimmäisistä onnellisuuden ehdoista on se, että ihmisen ja luonnon välisen yhteyden ei pitäisi olla rikkinäinen.”

-Leo Tolstoi-

Jotkut ihmiset pyrkivät onnellisuuteen menestyksen tai vallan tavoittelulla, kun taas toiset etsivät sitä rakkauden ja kiintymyksen avulla. Toiset taas eivät enää etsi sitä, koska he ovat väsyneitä tuntemaan pettymystä. Kun Eduard Punset sanoo onnellisuuden olevan pelon puuttumista, antaa se meille paljon realistisemman ja syvemmän näkökulman. Selvitetään nyt miksi näin on.

Onnellisuus ja pelko

Onnellisuus ja pelko voivat olla läsnä samaan aikaan.

Olemme kaikki varmasti kohdanneet ihmisen, joka on tyytyväinen itseensä ja siihen, kuka hän on ja mitä hänellä on, vaikka hän olisikin kärsinyt suuria menetyksiä. On myös hyvin todennäköistä, että olet kohdannut ihmisen, joka on täydellinen vastakohta: erittäin ”menestynyt” ihminen, jolla on valtaa, luksusta sekä rakkautta. Hän ei kuitenkaan ole onnellinen.

 

Vaikka suurimmassa osassa kirjallisuutta väitetään, että ”onni löytyy sisältämme”, on meidän tapana unohtaa se liian usein. Teemme siis päinvastoin. Etsimme jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä onnellisuutemme perustana, sillä oletamme sen saatuamme elävämme onnellisesti elämän loppuun asti.

Tämä ulkoinen ärsyke voi olla joku jota rakastaa, jokin tavoite tai tietty elämäntilanne. Tällä tavoin kohdistamme itsemme usein tekijöille, jotka ovat hallintamme ulkopuolella. Ja olemme myös huomanneet, että kun olemme onnellisia, ei se ole aivan niin täydellistä kuin mitä kuvittelimme sen olevan.

Kun Punset sanoi onnellisuuden olevan pelon puuttumista, huomautti hän myös kahdesta asiasta:

  1. Onni löytyy jokaisen meidän sisältä.
  2. Ei ole kyse jonkin omistamisesta tai saamisesta, vaan pikemminkin itsemme riisumisesta meitä tukahduttavista tunteista.

Voivatko onnellisuus ja pelko olla läsnä samaan aikaan?

Punset kertoo pelon puuttumisesta suhteellisessa mielessä. Pelkääminen ei ole ainoastaan normaalia, vaan myös tervettä. Se on tunne, joka varoittaa meitä riskeistä ja vaaroista sekä antaa meille tilaisuuden valmistautua niihin. Toisinaan menemme kuitenkin liian pitkälle tällaisen valmistautumisen suhteen.

Näin tapahtuu silloin, kun havaitsemme jotakin, joka ei ole oikeastaan liian riskialtis tai vaarallinen uhka. Miksi näin tapahtuu? Se johtuu yleisesti ottaen kasvatuksesta, joka on saanut meidät uskomaan niin, vaikka se saattaakin olla myös jonkinlaisen psykologisen konfliktin tulos, joka meidän tulee ratkaista.

 

Kannamme joka tapauksessa usein kuvitteellista pelkoa, joka tukahduttaa meidät, eikä salli meidän olla onnellisia. On jopa mahdollista, että päädymme pelkäämään onnellisuutta ja pakenemme sitä, kun näemme vilauksen siitä. Tämä johtuu siitä, että pelkäämme ja siten rajoitamme itseämme tarpeettomasti. Torjumme kaikki positiiviset kokemukset, koska pelkäämme sen mahdollisesti tuomaa kipua.

Pelon poistaminen

 

Punset oli oikeassa sanoessaan onnellisuuden olevan pelon puuttumista. Kun vapautamme itsemme kuvitteellisesta pelosta, saamme vapauden kokea elämän kokonaisvaltaisena. Se mahdollistaa myös olemuksemme ilmaisemisen sekä tiukkojen rajojen ylipääsemisen, joihin rajoitamme itsemme vapaaehtoisesti pelätessämme niiden ylittämistä.

Eduard Punset sanoo, että jos ihminen haluaa olla onnellinen, täytyy hänen ensin pohtia pelkojaan. Mitä sinä oikeastaan pelkäät? Miksi pelkäät sitä? Nämä ovat yksinkertaisia kysymyksiä, joihin pystyt vastaamaan mikäli olet täysin rehellinen itsellesi. Ne saattavat jopa saada sinut ymmärtämään, että ne ovat pelkoja joiden kohtaamisesta et ole kiinnostunut.

Pelon puuttuminen tuo sisäisen rauhan. Sinun täytyy olla tekemättä päätöksiä kuvitteellisiin vaaroihin perustuen ja korvata hölmöt pelot itsevarmuudella. Koet myös rauhan tunteen, joka auttaa sinua toimimaan sujuvasti kaikissa tilanteissa. Kuinka voit jättää taaksesi kaikki päivittäiset pelot, jotka eivät salli sinun lentää? Se onkin jo toisen artikkelin aihe.

 
  • Reguillo, R. (1998). Imaginarios globales, miedos locales: la construcción social del miedo en la ciudad. Ponencia presentada en el IV Encuentro de la Asociación Latinoamericana de Investigadores de la Comunicación. ALAIC.“Ciencias de la Comunicación: Identidades y Fronteras”. Universidad Católica de Pernambuco, Recife, Brasil, 11-16.