Omien ajatusteni uhmaaminen

Sokraattinen menetelmä on opetusmenetelmä, jossa kyseenalaistetaan omat ajatukset ja uskomukset. Sen tavoite on vaihtaa epärealistiset ajatukset ajatuksiin, jotka ovat sopivampia todellisuuden kanssa. Tätä menetelmää on tuettu voimakkaasti tehokkaana kognitiivisessa psykologiassa kokemusperäisenä todisteena, jolla on yli 2 000 tieteellistä tutkimusta.

Liioitellun tunteellisen tilan takana on aina ajatus, liioiteltu ja väärä, joka laukaisee tuon tunteen. Tapahtumat eivät määrittele tunteitamme. On aina olemassa välitön havainnon vaihe. Tuo vaihe on se, jossa meillä on olemassa tietty kontrollin marginaali.

”Eivät edes pahimmat vihollisesi voi vahingoittaa sinua niin kuin oma mielesi.”

-Buddha-

Mistä tämä omien ajatustemme uhmaamisen idea oikein tulee?

Filosofi nimeltä Sokrates oli ensimmäinen, joka alkoi keskustelemaan tästä ateenalaisten kollegoidensa kanssa sen jälkeen, kun hän oli vieraillut Delfin Oraakkelin luona. Siksi tämä menetelmä, joka vallitsi dialogin muodossa, on nimetty hänen mukaansa.

Loogisen kyseenalaistamisen kautta Sokrates yritti löytää totuuden kollegoidensa argumenteista, ja siksi yritti päättää, olivatko vai eivätkö ne olleet loogisia ja kohtuullisia. Jos he eivät olleet loogisia, jossain vaiheessa keskustelua tulisi kohta, jolloin puhuja olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Tuon kohdan jälkeen hänellä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä toinen looginen ja rationaalinen näkökulma asiasta.

Järkeilyn oppimisen tärkeys

Ihmisillä on taipumusta ajatella irrationaalisella, perättömällä sekä liioitellulla tavalla. On totta, että tietyt negatiiviset ajatukset saattavat joskus auttaa meitä suojelemaan itseämme vaaralta. Mutta muina aikoina tuollaiset ajatukset ovat niin kaukana todellisuudesta, että niistä ei ole lainkaan apua, vaan ne ovat sen sijaan haitallisia. Ne saavat meidät olemaan parempia tuomioita vastaan, sekä ne irtaannuttavat meidät tavoitteistamme.

Meidän ihmisten on opittava järkeilemään, ajattelemaan loogisesti, ollaksemme liitettynä omaan todellisuuteemme emmekä omaan puolueelliseen tulkintaan todellisuudesta.

Terapiassa sokraattinen menetelmä opettaa potilaita olemaan itsensä kyseenalaistaja. Heitä opetetaan keskustelemaan omien ajatustensa ja tulkintojensa kanssa kunnes he tulevat siihen johtopäätökseen, että heidän on hylättävä järjettömät ajatukset sekä muokattava ajatuksensa terveellisempiin ajatuksiin. Nuo terveellisemmät ajatukset voivat johtaa terveellisempiin ja rauhallisempiin tunteisiin.

Miten suoritamme sokraattisen kyseenalaistamisen?

Kuten yllä on mainittu, omien tulkintojemme uhmaaminen ja kyseenalaistaminen todellisuudesta tarkoittaa itsemme kyseenalaistamista, se tarkoittaa sen selvittämistä onko ajatuksemme loogista vai ei. Meidän on päätettävä vastaavatko ajatuksemme todellisuutta, vai onko meistä tulossa omien ajatustemme tai henkisten suodattimien uhreja.

Meidän on pidettävä mielessä, että havaitsemme todellisuutta viiden aistin kautta, ja meidän on luotettava vain niihin. Esimerkiksi, jos ajatukseni on että ”nyt sataa vettä”, minun on todistettava itselleni, että se on totta. Tehdäkseni näin, minun on kysyttävä itseltäni sarja kysymyksiä:

• Mitä todisteita minulla on, että tämä ajatus on tosi? Yllä olevan esimerkin tapauksessa, todisteena voisi olla vaikka se, että kadut ovat märät, vettä putoaa taivaalta, tai että ihmiset pitävät yllään sateenvarjoja. Nämä ovat konkreettisia esimerkkejä kiistattomista todisteista.
• Mitä todisteita minulla on, että tämä ajatus on väärä? Tässä vaiheessa voisimme sanoa, että ei ole mitään todisteita sitä vastaan, että todella sataa, olettaen, että olemme löytäneet useita todisteita totuudelle, ja mikään ei kerro meille, etteikö todella sataisi.
• Onko olemassa muita mahdollisia tulkintoja? Ei, tämän esimerkkimme mukaan kaikki tekijät osoittavat meille, että kyllä, nyt sataa.

Näiden tärkeiden kysymysten kanssa voimme todistaa, että ajatuksemme on realistinen, looginen ja järkevä. Mutta mitä tapahtuukaan ajatuksille, jotka ovat paljon negatiivisempia irrationaalisempia, kuten ”minä olen hyödytön”, ”tämän ei olisi pitänyt tapahtua minulle”, tai ”minun elämässäni ei enää ikinä tule olemaan mitään järkeä”?

Ajatusten järkeily kuin olisimme tutkijoita

Vaikka kun uhmaamme noita synkempiä ajatuksia, järkeilyn eteneminen on sama: meidän on uhmattava noita ajatuksia todellisuus tukenamme. Meidän on kysyttävä itseltämme samat kysymykset kunnes voimme vahvistaa onko ajatus tosi vai ei, aivan kuin tutkija tekisi hypoteesin kanssa.

Eli potilaat jotka oppivat sokraattisen menetelmän, joutuvat etsimään argumentteja jotka kumoavat kaikki nuo henkiset prosessit ja osoittavat, että nuo negatiiviset ajatukset ovat vääriä ja liioiteltuja. Eli kun uhmaamme ajatusta ”minun elämässäni ei enää ikinä tule olemaan mitään järkeä”, meidän tulisi kysyä itseltämme:

• Mitä todisteita minulla on, että tämä olisi tosi? Menetin jotain, joka oli minulle äärettömän tärkeää.
• Mitä todisteita minulla on, että tämä ajatus on väärä? En voi tarkalleen tietää, käykö elämäni oikeasti järkeen vai ei. Siksi sen olettaminen, että elämäni ei tule koskaan käymään järkeen on asioiden edelle menemistä todellisten elämäni tapahtumien suhteen. Se tosiasia, että olen menettänyt jotain minulle tärkeää, ei tarkoita että elämältäni puuttuu tarkoitus kokonaan. Minulla on monta muuta asiaa, joilla on edelleen merkitystä, ja voin edelleen nauttia niistä.
• Onko muita mahdollisia tulkintoja? Kyllä, elämäni on kärsinyt suuren takaiskun, mutta se ei tarkoita, että elämäni olisi menettänyt koko tarkoituksensa. Minulla ei ole todisteita siitä, että tuo menetys merkitsisi minkään elintärkeän menetystä. Tämä on epämiellyttävää, mutta ei elämän loppu.

Tietääksesi itsesi, sinun on kyseenalaistettava itsesi

On olemassa monia kysymyksiä, jotka ovat tarkoitettu todistamaan tiettyjen negatiivisten ajatusten kokemusperäistä pätevyyttä. Jotkut kysymyksistä tutkivat argumentteja, kuten noita, jotka olemme juuri käyneet läpi. Jotkut on tarkoitettu todistamaan ajatuksen hyödyllisyyttä. Ja lopulta, muut on tarkoitettu todistamaan ovatko ajatuksemme oikeastaan tosia vai ei, ja sitä, ovatko ne niin vakavia kuin luulemme.

Mitä enemmän kysymyksiä kysymme itseltämme, sitä parempi. Päämäränä on vakuuttaa itsemme siitä, että itse asiassa liioittelemme tilannettamme. Saamme itsemme ahdistumaan ilman mitään todellista syytä, tai kun sanomme, että jokin asia on aivan kauheaa, vaikka todellisuudessa se on valitettavaa, mutta kestettävää.

Kun henkilö harjoittaa sokraattista dialogia päivittäin, hänestä saattaa tulla tämän menetelmän asiantuntija. He voivat oppia tulkitsemaan maailmaa terveellisemmällä ja rationaalisemmalla tavalla. Uhmaamalla tuota sisäistä negatiivisuutta he voivat luoda rauhallisempia ja terveellisempiä tunteita. Ja nuo tunteet taas sallivat henkilön kohdata ongelmat paljon rationaalisemmin ja rauhallisemmin. Avain on pysyä lujana tämän menetelmän kanssa, kunnes siitä tulee automaattista.