Olen työnarkomaani, mitä voin tehdä asialle?
Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González
Työnarkomania, joka tunnetaan englanniksi nimellä “workaholism” on ilmaus, joka voi määritellä monia ihmisiä. Vaikka tätä voidaankin periaatteessa pitää etuna, sillä työnarkomaani työskentelee tehokkaammin ja tuottaa enemmän, voi hänen henkilökohtaisessa elämässään alkaa pian esiintyä monia ongelmia.
Kuten artikkelissa Työnarkomaanit: ominaisuudet, havaitseminen ja ehkäisy yhtenäisestä perspektiivistä (alkuperäinen artikkeli espanjaksi) huomautetaan, työnarkomaanista tulee erittäin intensiivinen ihminen, joka pyrkii suorittamaan työtehtävänsä pakonomaisesti. Tämän vuoksi hän ei pysty ylläpitämään tasapainoa henkilökohtaisen elämänsä ja työnsä välillä.
Työnarkomaanin ravintoa on työ
Yhteiskunnassamme työnarkomaaniksi leimautumista ei nähdä pahalla. Henkilökohtaiset uhraukset laatuajan viettämisestä perheen, lasten ja kumppanin kanssa hyväksytään sen tekosyyn nojalla, että työ on vain keino tarjota heille parasta.
Tästä ajatusmaailmasta tulee ongelma, sillä se on yleensä yksi niistä tekosyistä, joita työnarkomaani esittää sekä itselleen että muille. “Teen tämän teidän puolestanne” on yksi niistä lauseista, joita hänellä on tapana toistaa eniten. Sillä ei ole merkitystä, onko hän sairaana, lomalla tai että työaika olisi rajoitettu 8 tuntiin. Työnarkomaani tekee ylitöitä, menee töihin myös silloin kun tuntee olonsa huonoksi ja jos mahdollista, kieltäytyy myös lomista.
Kaiken tämän vuoksi monilla työstä riippuvaisilla ihmisillä on tapana työskennellä itsenäisissä ammateissa. Näin he voivat työskennellä milloin haluavat ja kieltäytyä lomista. Tällöin sosiaalinen elämä ja perhe jäävät totaalisesti taka-alalle ja ihmissuhteista tulee kylmiä, koska heille työ on kaikki kaikessa.
“Minusta kehittyi työnarkomaani siihen pisteeseen saakka, että oma terveyteni oli vaarassa.”
-Tab Hunter-
Neuvoja työnarkomaanille
Työnarkomania vaikuttaa omaan terveyteen. Siksi on suositeltavaa kiinnittää huomiota seuraaviin toimenpiteisiin ja niiden toteuttamiseen, joihin myös yritysten on tapana ryhtyä huomatessaan, että työntekijä viettää työpaikalla liikaa aikaa tehden ylimääräisiä työtunteja, jotka eivät hänen työnkuvaansa kuulu.
Neuvonta ja psykoterapia
Aivan ensimmäisenä työnarkomaanin kannattaa etsiä neuvoja ja hakeutua psykoterapeuttiseen hoitoon. Kuten artikkelissa Workaholism: 2000-luvun psykososiaalinen patologia (alkuperäinen artikkeli espanjaksi) osoittaa, olisi käyttäytymis-kognitiiviseen lähestymistapaan panostaminen positiivista, sillä se edistää muutoksia ihmisen jokapäiväisessä elämässä.
On myös suositeltavaa, että työnarkomaani tarttuisi seuraaviin toimenpiteisiin:
- Sellaisille työpajoille osallistuminen, joissa harjoitellaan omien tunnetaitojen käyttöä.
- Stressinhallintaan liittyvien tekniikoiden opetteleminen silloin, kun työn ulkopuolella vietetty aika ahdistaa.
- Tukiryhmiin osallistuminen samassa tilanteessa olevien tuttujen ja työkavereiden kanssa.
- Niiden syiden ymmärtäminen, miksi työstä alun perinkin etsitään pakopaikkaa.
Terapia yhdessä perheen kanssa
On välttämätöntä, että myös perhe ottaa osaa terapiaan yhdessä työnarkomaanin kanssa, jotta tämä voi kehittyä ja parantua riippuvuudestaan. Syynä tälle on se, että työnarkomania aiheuttaa perheen kesken epäterveellistä dynamiikkaa, jolloin myös riitoja ja kinaa alkaa esiintyä useammin.
Tällaisissa ympäristöissä tapahtuvat väärinkäsitykset voivat aiheuttaa sen, että työnarkomaani etsii entistä enemmän suojaa työpaikaltaan paetakseen perheen keskeisiä ongelmia. Tästä syystä terapia yhdessä perheen kanssa on välttämätöntä.
Työnarkomaanin on opittava yksi arvokkaimmista opeista, ja se on kyky sanoa “ei”.
Yrityksen rooli
Vaikka työnarkomaanin on tähdättävä henkilökohtaiseen edistymiseen, jossa psykoterapia ja perheterapiat ovat tärkeässä osassa, myös yrityksiltä löytyy tilanteeseen toimintamenetelmiä silloin, kun työntekijän on havaittu tekevän huomattavasti enemmän tunteja kuin mitä sopimuksessa on määritelty.
Joitakin näistä strategioista, joiden avulla työnarkomaanin ylimääräistä työtä voidaan rajoittaa, ovat asemien uudelleen suunnittelu, joustavampien aikataulujen teettäminen, pakollisten taukojen soveltaminen sekä yhteistyökykyisen ja toiminnallisen työilmapiirin edistäminen. Samoin niitä työntekijöitä, jotka työskentelevät kaikkein eniten, ei tulisi koskaan palkita.
Luuletko olevasi työnarkomaani? Eikö sinulla ole aikaa perheellesi tai ystävillesi? Jos vastaus näihin kahteen kysymykseen on ollut “kyllä”, suosittelemme hakemaan tilanteeseen apua. Työstä riippuvaisille ihmisille löytyy erilaisia tapoja, joiden avulla tasapaino elämässä on mahdollista jälleen palauttaa.
Ehkä työstäsi on tullut pakopaikka, koska ajatus rahojen loppumisesta vaivaa tai kenties työstä on tullut tapa paeta kodin riitoja ja ongelmia. Olipa syy työnarkomanialle mitä tahansa, tilanteeseen löytyy ratkaisu. Jokainen riippuvuus on ongelma, ja vaikka sitä välttelisimme, on tärkeää, että pystyisimme ratkaisemaan riippuvuuteen johtaneen syyn.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- del Líbano Miralles, M., Soria, M. S., Schaufeli, W. B., & Gumbau, S. L. (2006). Adicción al trabajo: concepto y evaluación (I). Gestión práctica de riesgos laborales: Integración y desarrollo de la gestión de la prevención, (27), 24-30.
- Quiceno, J., & Vinaccia Alpi, S. (2007). LA ADICCION AL TRABAJO “WORKAHOLISM”. Revista Argentina de Clínica Psicológica, XVI (2), 135-142.
- Schaufeli, W. B., Soria, M. S., Gumbau, S. L., & del Líbano Miralles, M. (2006). Adicción al trabajo: acciones preventivas (II). Gestión práctica de riesgos laborales: Integración y desarrollo de la gestión de la prevención, (28), 18-24.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.