Normopatia: epäterve halu olla samanlainen kuin kaikki muut

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Me emme ole muotteja. Velvollisuutemme ei ole olla niin kuin muut ympärillämme. Meidän ei tarvitse sulautua muihin, niin kuin sokeri sulautuu kahviin. Meidän yksilöllisyytemme tekee meistä ainutlaatuisia ja arvokkaita. Nykyään kuitenkin todistamme jotain sellaista, jolle on annettu termi “normopatia”, ja joskus olemme myös sen uhreja. Tämä tarkoittaa pakkomielteistä tarvetta olla niin kuin kaikki muut.

Tämä ei ole mikään uusi ilmiö. Se on itse asiassa ollut olemassa jo jonkin aikaa. Jotkut tutkijat ja psykoanalyytikot, kuten Christopher Bollas, kuitenkin huomauttavat, että teknologia muuttaa tapaamme ajatella, ja jopa persoonallisuuttamme. Sillä, mitä näemme omalla puhelimellamme ja tietokoneellamme, on yhtäkkiä voimakas ja musertava ote meistä.

Normopatia varoittaa meitä eräästä todella konkreettisesta asiasta. Meidän ympärillämme on runsaasti normopaatteja. He ovat ihmisiä, jotka eivät ole varmoja omasta identiteetistään, jotka eivät ole nähneet tarpeeksi vaivaa tunteakseen itseään. Pohjimmiltaan heidän elämänsä tavoitteena on saavuttaa sosiaalinen hyväksyntä.

He haluavat asettaa yksilöllisyytensä taka-alalle, jotta he voivat sopia siihen, mitä pidetään normaalina. Täten ihmisten, heidän tekojensa, sanojensa ja jopa ajatustensa imitoiminen sosiaalisissa verkostoissa johtavat heidät psykologiseen tasapainoon ja rauhallisuuteen.

Voisimme sanoa, että heidän suurin pelkonsa on olla erilainen. Kyvyttömyys sopia tuohon tekaistuun ja mahdottomaan muottiin on heille äärimmäisen huolestuttava asia. Tämän lisäksi jokainen normopaatti tuntee melankoliaa ja tyhjyyttä.

Normopatia on epätervettä

Haluamme muiden ajattelevan meidän olevan erityisiä. Usein pidämme siitä, että olemme kuin muut ja että sovimme siihen mitä pidetään ”normaalina” ja odotettuna. Jos kuitenkin haluamme toimia omien toiveidemme ja motivaatioidemme mukaisesti, ihmiset alkavat osoittamaan sormiaan meitä kohti.

Albert Ellis, kuuluisa kognitiivinen psyoterapeutti, on sanonut, että avain onnellisuuteen on siinä että opimme olemaan omia itsejämme maailmassa, joka on melkein aina epäreilu. Halusimme sitä tai emme, meidän on pakko käsitellä kritiikkiä, vaikeuksia ja vääryyttä.

Normopaatit eivät kuitenkaan ole tekemisissä minkään kanssa. He vain imitoivat, tottelevat ja antavat periksi. Normopatia on äärettömän passiivista, ja tämä saa normopaatit arvostamaan ja hyväksymään erilaisia laittomia toimia. Tohtori Christopher Bollas puhuu eräästä tapauksesta, jossa nuori mies yrittää tehdä itsemurhan siitä syystä, että hän ei ollut yhtä hyvä pelaamaan jalkapalloa kuin hänen ystävänsä.

Kuinka määritellä normopaatti

Psykoanalyytikko Joyce McDougall, yksi tärkeimmistä lapsuuden skitsofrenian asiantuntijoista, on yksi niistä, joka keksi termin ”normopatia.” Hänen kirjassaan Plea for Measure of Abnormality, hän käytti tätä sanaa määritelläkseen individualismin pelon.

• Normopaatit ovat ihmisiä, joilla on jatkuva halu saada sosiaalista hyväksyntää. Tämä voimakas halu saa heidät asettamaan oman identiteettinsä ja jopa arvokkuutensa sivuun.
• Ilman, että he edes huomaavat, he päätyvät luomaan vääristynyttä itseä. He keskittyvät vain ulkoiseen maailmaan ja elävät elämänsä liimattuna siihen, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Tämä sisältää heidän ystävänsä, yhteisön, sosiaalisen median, yms.
• Howard Garner ja Katie Davis suorittivat tutkimuksen, jossa he osoittivat että jotkut nuoret ihmiset käyttävät jotain sellaista, mitä he kutsuivat ”sovellus-mentaliteetiksi” (app mentality).
• Jotkut teinit navigoivat elämäänsä samalla tavalla kuin he navigoivat sovelluksiaan: vain muutamilla vaihtoehdoilla, käyttäen samoja välineitä, mitä muutkin, ja odottamattomia riskejä välttäen.
• Normopatia on kärsimystä. Useimmiten normopaatit tuntevat olevansa kadoksissa ja tyhjiä. He ovat täysin irtaantuneita emotionaalisesta maailmasta, ja tämä tarkoittaa etteivät he tiedä kuinka käsitellä turhautumista, pettymyksiä tai epäonnistumista.
• Heidän ”sovellus-mentaliteettinsa” ei salli heidän pohtia elämää. He ovat täysin tietämättömiä siitä, kuinka avata ovi heidän sisäiselle itselleen. He eivät ole koskaan tutkineet sitä, keitä he ovat. 

Mitä voimme tehdä normopatian suhteen?

Avain normopatian parantamiseen on individualismin harjoittaminen. Normopaatti on yksilö, joka kieltää oman sisäisen elämänsä voidakseen omistaa itsensä yksinomaan tunteettoman imitoinnin harjoittamiseen, kunnes hänestä tulee täysin keinotekoinen ja tyhjä objekti. Tämä johtaa kärsimykseen ja tyytymättömyyteen.

Kun normopaatti viimeinkin huomaa kärsivänsä, hän tuntee olevansa velvollinen pyytämään apua ja aloittaa itsensä löytämisen matkan, jossa hän voi tehdä töitä itsetuntonsa ja yksilöllisyytensä eteen. Tässä vaiheessa hän viimeinkin katkaisee häntä kahlitsevan napanuoran, ja hän voi viimeinkin elää niin kuin itse haluaa. Viimeiseksi hän ymmärtää, ettei ole mitään yhtä epänormaalia, kuin yrittää olla pakkomielteisesti normaali.