Ne, jotka haluavat tulla rakastetuiksi, harvoin löytävät sitä mitä etsivät

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 18 syyskuuta, 2024

Harvat kärsimyksen lähteet ovat yhtä uuvuttavia kuin rakastaminen välttämättömyydestä ja puutteesta, pakkomielteinen toivo saada aina jotain vastineeksi, vaikka ne olisivat pelkkiä tähteitä… Ne, jotka haluavat ennen kaikkea tulla rakastetuiksi tai jotka ovat valmiita uhraamaan kaiken, ovat myös niitä ihmisiä, jotka tyytyvät aina vähempään kuin mitä ansaitsevat; niitä, jotka etsivät hellyyttä vääristä paikoista.

Tämä kuulostaa varsin tutulta tarinalta, tiedämme sen. Voi olla, että meille itsellemme on käynyt niin, olemme voittaneet sen ja jättäneet sen taaksemme, mutta on selvää, että harvoja lauseita kuullaan niin paljon päivittäin – oli se sitten illallisella ystävien kanssa, psykologin vastaanotolla tai metrossa kello 8 aamulla – kuin klassinen”….mutta minä haluan vain, että minua rakastetaan!”

“Joten on parasta, että jokainen kylvää oman puutarhansa ja koristelee oman sielunsa ennen kuin meidän tulisi odottaa, että joku muu tuo meille kukkia.”

-Jorge Luís Borges-

On huomattava, että siitä ei ole juurikaan hyötyä, että vastaamme kyseiselle henkilölle samalla ja vanhalla toteamuksella “sinulla voi aina olla joku, joka rakastaa sinua: ja se joku olet sinä”, sillä se ei toimi. On niitä, jotka eivät tiedä kunnolla miten rakastaa itseään silloin, kun sisällä oleva tyhjiö on suuri ja tarve tulla rakastetuksi on painostava, sokea ja epätoivoinen. Koska puute painaa enemmän kuin kärsivällisyys istua alas sen ihmisen kanssa, joka katselee meitä peilistä, jotta voisimme puhua tuolle ihmiselle ja vakuuttaa hänelle, että missään ei ole järkeä, jos emme pysty rakastamaan itseämme.

Voisimme sanoa melkein varmuudella, että tämä on epäilemättä yksi suurimmista jäljellä olevista työn alla olevista henkisistä projekteista psykologisessa ja affektiivisessa mielessä; saada niin monet ihmiset – erityisesti teini-ikäiset – ymmärtämään, että rakkaus ei voi olla olemassa välttämättömyydestä. Se ajatus, että “rakastan sinua, koska tarvitsen sinua” upottaa juurensa itse pelkoon, eikä se ole järkevää tai terveellistä. Koska kaunis rakkaus on vapauden, henkilökohtaisen itsensä toteuttamisen ja hyvinvoinnin ilmaisua.

Me kaikki haluamme tulla rakastetuiksi, mutta meidän on pidettävä vapautemme

Me kaikki tiedämme teorian, mutta eksymme jokapäiväisessä elämässämme. Me kaikki tiedämme, että tarpeemme tulla rakastetuiksi estää henkilökohtaista kasvuamme, saa meidät lankeamaan vääränlaisiin ihmisiin; sellaisiin ihmisiin, joihin takerrumme toivoen, että he ovat pelastuksemme, että he antavat merkityksen jokaiselle tyhjiölle, joka kalvaa sydäntämme ja aistejamme.

Tunnemme tämän teorian, koska olemme lukeneet siitä kirjoista ja koska lähipiirimme muistuttaa meitä siitä, että emme ole oikealla tiellä, että ensimmäinen asia on rakastaa itseään… Ja kaikesta huolimatta, tässä olemme edelleen, uudelleen tilanteessa, jossa vain teemme haavoistamme suurempia arpia.

Mutta miksi näistä käyttäytymismalleista tulee kroonisia? Miksi edelleen niin monet meistä ruokkivat tarvettaan tulla rakastetuiksi, vaikka tiedämme niin selkeästi, että se ei ole oikein? Tässä olisi joitakin niistä syistä, jotka selittävät tätä tarvetta.

• Niillä, joilla on pakkomielteinen tarve tulla rakastetuiksi, ei yleensä ole viitekehystä, johon luottaa. On yleistä, että perheen sisäinen dynamiikka, jossa kiintymystä tarvitseva henkilö on kasvanut, perustuu harhaanjohtavan kiintymyksen malliin. Tällaista ihmistä onkin toisin sanoen koulittu rakastamaan tavalla, joka on kaukana vahvuuksien ja itsetunnon vaalimisesta, ja onkin päinvastoin aiheuttanut vakavia puutteita.
• Ihmiset, jotka tarvitsevat enemmän rakkautta, tyytyvät paljon vähempään. Tämä saa heidät hyväksymään kaiken, mitä heidän tiellään tulee vastaan arvioimatta sitä sen kummemmin. He asettautuvat suhteeseen pakolla, aivan kuin olisivat se palapelin neliönmuotoinen pala, joka pyrkii survoutumaan kolmion muotoiselle palalle varattuun paikkaan. Tällaiset ihmiset tekevät lähes mitä tahansa tunteakseen olevansa arvokkaita, saadakseen kiintymystä ja huomiota. Ja jos sitä ei saavuteta, nämä tyhjiöt heidän sisällään vain kasvavat ja samalla tarve tulla rakastetuksi voimistuu.

• He elävät jatkuvassa ristiriidassa. Tämä tosiasia on varmasti yhtä silmiinpistävä kuin se on tuhoisa sille henkilölle, joka kärsii siitä. Kuten olemme jo huomauttaneet, me kaikki tiedämme, että pakkomielteinen ja jatkuva tarve tulla rakastetuksi ja tunnustetuksi on epätervettä. On kuitenkin niitä, jotka eivät voi välttää sitä; niitä, joiden sydän on särkynyt ja joiden arvokkuus on tallottu maahan, ja jotka tästä syystä toistavat samoja virheitä kaikissa uusissa suhteissaan, koska se on ainoa asia, jonka hän tietää – koska tarve saada ulkopuolelta sitä, mitä hänen sisimmästään puuttuu, sen sijaan, että hän ravitsisi itseään sisältäpäin, on edelleen vallassa.

Miksi on tärkeää panna loppu tarpeelle janota muiden rakkautta?

Meillä kaikilla on “tarpeita” tai tärkeitä pyrkimyksiä: hyvä työ, isompi talo ja jopa ripauksen enemmän onnea tässä elämässä… Nämä ovat kuitenkin “kevyitä, tyhjiä ja anekdoottisia” tarpeita, jotka harvoin aiheuttavat riippuvuutta tai saavat syvällistä merkistystä. Olemme tietoisia siitä, että jokapäiväinen elämämme olisi hieman paremmin, jos saavuttaisimme nämä pyrkimykset, mutta meillä ei ole siihen pakkomiellettä: ymmärrämme ne enemmän toiveena kuin tarpeena.

Hyvänä ajatuksena tässä mielessä on korjata ehtoja ja elää niiden mukaan suuremalla rehellisyydellä. Sen sijaan, että tarrautuisimme tarpeeseemme tulla rakastetuiksi, haluamme tulla rakastetuiksi. Pelatkaamme muilla verbeillä ja muilla lähestymistavoilla. Tällä tapaa meidän tulisi muuttaa sitä pakkomielteistä ajatusta “löytää” rakkaus suuntaan, jossa “antaisimme” rakkauden löytää meidät.

Antakaamme kohtalon, sattuman tai elämän tuoda meidät lähemmäksi tuota erityistä henkilöä, kunhan samalla jatkamme sisäisen puutarhamme hoitamista. Etsimällä tai löytämällä tietynlaista nautintoa yksinäisyydestä, tarrautumatta tuohon mahdottomaan ihanteeseen, asettamatta muiden eteen tuota tyhjää maljaa, joka odottaa, että muut ravitsevat sitä millä tahansa keinoin…

Meidän tulisi siis huolehtia rakkaudesta itseämme kohtaan ruokkimalla omaa suhdettamme hyväksyntää ja kiintymystä kohtaan. Terveet suhteet estävät meitä joutumasta kaltoinkohdelluiksi ja luopumasta ihmisarvostamme, ja niin voimme tuntea itsemme rakastetuiksi.