Naisten valtakunta: Mosuo-kulttuuri

Himalajan vuoristossa Kiinassa, lähellä Tiibetin rajaa sijaitsee yhteiskunta, jossa naiset ovat päätäntävallassa. Naiset ovat päättäneet, etteivät mene koskaan naimisiin, mutta hankkivat silti lapsia ja ovat heille hyviä vanhempia. Sekä naiset että miehet ovat vapaita valitsemaan kumppaninsa ja ottamaan monta rakastajaa, parisuhteen voi päättää silloin kun haluaa, eikä kukaan ole sidottu toiseen kuin yhteisestä päätöksestä. Sanoille “aviomies” tai “isä” ole mosuo-kulttuurissa vastinetta. Mosuo-naiset ovat lähes ainoa nykyisin olemassaoleva matriarkia.

Mosuo-kulttuurin piiriin kuuluu noin 50 000 henkilöä, ja mosuoiden asialle omistautunut kanadalainen John Lombard on perustanut yhdistyksen, joka rahoittaa tämän etnisen ryhmän ja sen mielenkiintoisen kulttuurin suojelua. Mosuo Cultural Development Association tarjoaa tukeaan mosuo-naisille, heidän mielipiteitään ja päätöksiään kunnioittaen.

Mosuo-kulttuurin ominaisuudet

Mosuo-heimolla on ainutlaatuinen kulttuuri, joka eroaa lähes kaikista tuntemistamme kulttuureista. Mosuot elävät omien sääntöjensä mukaan ja he viettävät onnellista elämää.

Mosuo-heimon keskuudessa ei ole olemassa ajatusta tai käsitystä perinteisestä avioliitosta. Naiset eivät sitoudu yhteen elämänkumppaniin ja he viettävät elämänsä vanhempiensa kanssa samassa taloudessa kasvattaen lapsensa yksin. He päättävät milloin ja kenen kanssa he haluavat harrastaa seksiä, ja mies ilmestyy naisen kutsumana “salaiselle” vierailulle yöaikaan kiipeämällä sisään ikkunasta.

Tällainen liitto tunnetaan muualla maailmassa “kävelevänä avioliittona”, sillä mies kävelee illalla naisen talolle ja poistuu aamulla takaisin omaan asumukseensa, eikä pariskunta asu yhdessä tai astu avioliittoon. Usein tällaiset parisuhteet ovat pitkäkestoisia, ja yleinen harhaluulo siitä, että mosuo-naiset ovat kevytkenkäisiä ei pidä paikkaansa. Mosuo-kulttuurissa pitkät parisuhteet ovat yleisiä, mutta enemmistöllä on useita petikavereita.

Miten parisuhde saa alkunsa?

Usein nainen osoittaa kiinnostuksensa miestä kohtaan tansseissa tai muissa yhteisöllisissä tapahtumissa. Jos mosuo-nainen pitää miehestä, hän painaa etusormensa miehen kämmeneen ja kutittelee sitä. Mies antaa naiselle vyönsä. Jos nainen on kiinnostunut ja haluaa miehen viettävän yön luonaan, hän ripustaa miehen vyön ikkunaansa näyttääkseen, että mies on tervetullut. Joskus tämä seremonia ei ole tarpeen, vaan pariskunta puhuu avoimesti toisilleen asiasta.

Mosuot eivät ole kevytkenkäisiä, vaan he ymmärtävät sen, ettei yhteen ihmiseen kannata tai voi sitoutua koko elämän ajaksi. Kuten mainitsimme edellä, myös mosuoiden keskuudessa ilmenee pitkiä “käveleviä avioliittoja”, jotka voivat kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Vaikka liitto olisi pitkäikäinen, ei pariskunta asu yhdessä tai jaa omaisuutta.

Mosuo-lapset

Lapset elävät äitinsä kanssa perheen kodissa, jossa asuu samaan aikaan monta eri sukupolvea: lapset, vanhemmat, isovanhemmat, tädit, sedät, serkut… Usein talot rakennetaan niin, että koko perhe elää ja nukkuu yhdessä suuressa tilassa, mutta tietynikäiset naiset ovat valtuutettuja nukkumaan omassa makuuhuoneessaan – tämä mahdollistaa yölliset vierailut. Seksuaalinen kanssakäyminen tapahtuu aina naisen makuuhuoneessa, vaikka julkisilla paikoilla voi ilmetä pariskunnan välillä flirttailua ja hellittelyä, kuten käsikynkässä kävelyä jne.

Jos lasten isä haluaa olla osallinen lasten kasvatukseen, hänen tulee lahjoa lasten äitiä ja perhettä erilaisilla esineillä ja ilmaista halunsa huolehtia lapsista. Jos perhe hyväksyy miehen lahjat, saa hän oikeuden vierailla kodissa ja viettää aikaa lastensa kanssa, mutta hänestä ei silti tule virallista perheenjäsentä ja lapset ottavat aina äitinsä nimen.

Miehet osallistuvat omassa kodissaan sisarustensa ja muiden perheenjäsenten lapsista huolehtimiseen, jossa lasten kasvatus tapahtuu koko perheen voimin. Näin myös miehet pääsevät osalliseksi lapsista huolehtimista. Mosuot eivät suosi kumpaakaan sukupuolta, sillä sekä tytöt että pojat pysyvät perheen sisällä samassa kodissa, eikä tyttöjä naiteta kodin ulkopuolelle. Usein mosuot pyrkivät perheen sisäiseen sukupuolitasapainoon eli siihen, että naisia ja miehiä on saman verran. Mosuot voivat adoptoida tai vaihtaa lapsia talojen kesken pitääkseen hyvän tasapainon perheen sisällä.

Lapset kasvatetaan mosuoiden piirissä siihen, ettei heidän tarvitse löytää yhtä ja ainoata kumppania jonka kanssa viettää elämänsä. Näin vältetään esimerkiksi mustasukkaisuus ja pettymykset tulevaisuudessa. Kun mosuo-pariskunta päättää erota, ei asiaan liity suuria tunteita tai riitoja, eikä vanhempien lapsi kärsi tästä, sillä lapsi kasvaa äitinsä perheen kanssa. Erovaiheessa vältytään kaikilta länsimaisten liittojen sudenkuopilta, kuten omaisuuden jakamiselta ja lasten huoltajuudesta tappelemiselta.

Tämä saattaa vaikuttaa kummalliselta järjestelyltä ulkopuolisen silmin, mutta mosuo-kulttuuri on yhä voimissaan ja sen jäsenet ovat tyytyväisiä elämäänsä. Usein mosuo-kulttuurista lähtevät ja suuriin kaupunkeihin muuttavat mukautuvat kuitenkin perinteisiin ajatuksiin avioliitosta ja parisuhteista. Voisiko mosuoiden ajatus parisuhteista toimia myös Himalajan ulkopuolella?