Myöhästyminen yhdestä junasta ei tarkoita että niistä kaikista jäisi pois

Elämässämme tapahtuvat asiat muovaavat sitä kuka me olemme, sekä millaisia me olemme ihmisinä. Ja vastuu siitä mitä meille tapahtuu on lähes aina täysin omamme. Kuljemmehan me kuitenkin elämän halki valintoja tehden sen mukaan, mitä mahdollisuudet meille sallivat. Teemme valintoja töissä, kotona ja ystävien kanssa… Miksi et pysähtyisi hetkeksi juuri nyt, pohtiaksesi kuinka monta päätöstä tosiaan yhden ainoan päivän aikana teetkään?

Me teemme jatkuvasti valintoja eri vaihtoehtojen välillä. Kunhan olemme kerryttäneet hieman elämänkokemusta, me pystymme kukin muistamaan selvästi hetkiä elämässämme, jolloin vaikutti siltä kuin koko maailma olisi pysähtynyt odottaessaan , kun päätimme kyllä tai ei.

Junasta “myöhästymisen” jälkeen

Arpa on heitetty, ja jos asiat kääntyvät huonolle tolalle, on olemassa monia tapoja reagoida tähän. Syyttävää sormeaan voi osoittaa itsensä ulkopuolelle tai sisimpäänsä, tai syyttää karmaa tai huonoa onnea.

“Sanoin ei, koska neuvoit minua tekemään niin,” “En käynyt haastattelussa, koska sait minut menettämään itsevarmuuteni,” “Minulla ei ollut rohkeutta…” Ja näin päätyykin helposti päänsisäiseen surmansilmukkaan, jossa jumiutuu tyytyväisenä ainoastaan valittamaan menettämästään mahdollisuudesta. 

Kun olet tarttumatta mahdollisuuteen ja olet menettänyt sen, on seuraava vaihe kantaa vastuu omasta päätöksestäsi. Analysoi asioita ja käsittele omasta valinnastasi seuraavat kielteiset tunteet. Ympärilläsi olevat ihmiset voivat tarjota sinulle omia mielipiteitään ja kertoa, mitä he ovat asiasta mieltä. Toki heillä on oikeus kertoa sinulle oma mielipiteensä, vaan ei kuitenkaan oikeutta tuomita sinua.

Tärkeintä onkin kiinnittää katseensa siihen missä parhaillaan on, ja keskittyä tähän. Jos vain jatkat horisonttiin katselua junan kiidettyä ohi, tulet tuntemaan asioita menneestä, eikä niitä ole ainoallakaan ihmisellä  valtaa muuttaa. Tällä tavoin voit päätyä täyttämään nykyhetkesi negatiivisesti ladatuilla tunteilla, kuten surulla.

Mutta kaikkein pahinta tässä ei suinkaan ole nämä tunteet. Pahin osuus on, että ollessamme tällä tavoin jumissa me emme kykene näkemään kaikkia esille ryöppyviä uusia mahdollisuuksia, jotka ovat aivan yhtä hyviä tai jopa parempia kuin jo menetetyt mahdollisuudet.

Yksi ja ainoa?

Jos olet jahkaileva ihminen, jolle päätöstenteko ei ole aloista vahvin, tulet ajattelemaan liikaa näinä kriittisen ratkaisevina hetkinä. Jos kaikki ympärilläsi riippuu vasteestasi johonkin, lähtevät ajatuksesi kiitolentoon ja tunteesi ottavat vallan. Mutta voit myös ottaa todellisuuden hallintaasi ja ohjata itseäsi uuteen suuntaan viisaudella. Sen juurruttamiseksi kannattaa tutustua alla oleviin populaarikulttuurista lainattuihin inspiroiviin viisauden jyväsiin.

• “Luomme mahdollisuutemme pyytämällä niitä.” Shakti Gawain.
• “Menestyäksesi, loikkaa mahdollisuuksien äärelle yhtä nopeasti kuin loikkaat johtopäätöksien äärelle.” Benjamin Franklin.
• “Mahdollisuudet ovat kuin auringonnousut. Jos odottaa liian kauan, ne ovat mennyttä.” William Arthur Ward.
• “Voitetut vaikeudet ovat voitettuja mahdollisuuksia.” Winston Churchill.

Näillä tokaisuilla on jotain yhteistä. Niissä puhutaan “mahdollisuuksista” monikkona. 

Mutta toisaalta maailma on opettanut meille, että joidenkin asioiden suhteen tulemme saamaan vain yhden ainoan mahdollisuuden. Ehkä joku väitti sinullekin näin saadakseen painostettua sinut tekemään päätöksen. Vaan silti… Ole varovainen. Tämänkaltainen sosiaalinen painostus voi halvannuuttaa sinut ja ajaa sinut täysin jumiin, kun on aika tehdä päätös.

“Suuri tilaisuutesi saattaa olla juuri siellä missä olet juuri nyt”

Napoleon Hill kirjoitti yllä olevat sanat. Hän oli yksi ensimmäisistä kirjailijoista itseapukirjojen saralla. Tämä ajatus, vaikka se ei olekaan jokaiselle osuva joka tilanteessa, on joka tapauksessa erittäin hyvä lähtökohta. Junasta myöhästyminen — tai mahdollisuuteen tarttumisesta myöhästyminen — ei ole maailmanloppu. Mutta se tulee muuttumaan tuskallisen pitkäksi odotusajaksi, jos jää vain seisoskelemaan ja katselemaan miten juna toisensa jälkeen lähtee, sen sijaan että kiinnittäisi saapuviinkiin vuoroihin  huomiota. 

Jopa menetettyäsi mahdollisuuden, sinulla on edelleen:

• Kaikki vaihtoehdot, joita olet harkinnut.
• Neuvot ja ohjeet, joita olet kuunnellut.
• Arvo, jonka olet antanut omalle päätöksellesi.
• Kyky kantaa vastuuta omien tekojesi suhteen.
• Kyky rakentaa uudelleen sen jälkeen, kun olet tuntenut olosi tyhjäksi ja menettäneesi jotain.
• Oppitunti, jonka olet sisäistänyt.
• Mahdollisuus katsoa eteenpäin ja miettiä, mitä tekisit vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa.

Me kaikki jäämme joskus junasta – meistä on moneen junaan ja toiset jäävät asemalle. Toisinaan syynä on se, että valitsemme toisen junan, ja toisinaan meidän huomiomme harhautuu emmekä ehdi siihen ajoissa. Tai saatamme kompastua juuri junaan noustessamme, tai olla vielä tyytyväisenä nukkumassa sen lähtiessä aamulla anivarhain.

Vaan pidä tämä korvan takana: tärkeää ei ole lähdössä oleva juna, vaan ne asiat jotka sinulle jäävät junan lähdettyä, sekä mitä näillä asioilla teet sen mentyä.