Muistikäyrä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Francisco Pérez

Viimeisin päivitys: 10 maaliskuuta, 2024

Saksalainen psykologi Hermann Ebbinghaus oli ensimmäinen joka tutki systemaattisesti tapaa, jolla unohdamme asioita ajan mittaan (1885). Olemme kaikki tietoisia tästä ilmiöstä intuitiivisella tasolla, minkä vuoksi kertaamme asioita jotka haluamme muistaa emmekä kadottaa. Me kaikki matkaamme pitkin muistikäyrää, vaikka me emme ehkä selitä sitä niin.

Mielenkiintoisinta on, että Ebbinghaus oli itse tutkimuksiensa kohde. Hän halusi tutkia tätä meidän kaikkien eri tasoilla kokemaamme ilmiötä. Kokeilemalla itse hän pystyi määrittelemään sen, jonka me tunnemme nykyään muistikäyränä.

Ebbinghaus oli siis ensimmäinen psykologi, joka tutki muistia tieteellisesti. Tai ainakin hän oli ensimmäinen, joka sitä kokeili. Hän opiskeli Bonnin yliopistossa, josta hän sai tohtorin tutkintonsa valmiiksi vuonna 1873. Kun hän kehitti taitojaan tutkijana, hän uskoi että kvantitatiiviset analyysimenetelmät soveltuivat korkeamman asteen henkisiin prosesseihin.

Toisin sanoen Ebbinghaus uskoi, että psykologiassa on tapoja mitata asioita ja mitata ne hyvin. Hän ei epäröinyt käyttää muuttujaa, jota me kaikki käytämme joka päivä – aikaa. Tässä tapauksessa unohtamisen aikaa.

Hän suoritti sarjan luotettavia kokeiluja käyttäen tuolloin käytettävissä olevia valvontatyökaluja. Hänen aikomuksenaan oli kuvailla muistitoimintaamme perustuen lakeihin.

Hän esimerkiksi teki testin, jota kutsutaan mieleen palauttamisen kokeeksi. Hän käytti sitä muistin tutkimiseen. Se perustui lauseiden toistoon, joissa jotkut sanat oli tarkoituksella jätetty pois. Hän toivoi löytävänsä jotakin oppimisesta ja unohtamisesta. Hän toivoi myös, että hänen tutkimuksellansa olisi käytännön merkitystä koulutuksen alalla.

Ebbinghaus oli ensimmäinen psykologi, joka tutki muistia tieteellisestä näkökulmasta.

Monet Ebbinghausin työn kriitikot sanovat, että hänen ei olisi pitänyt keskittyä niin paljon sanalliseen toistoon. He uskovat, että hänen olisi pitänyt tutkia miten muisti toimii jokapäiväisissä tilanteissa. Heidän mielestään hänen tuloksensa olivat hyviä kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa, mutta ei tosielämässä.

Tosielämässä meidän muistimme toimii ososuhteissa joita on vaikea kopioida laboratoriossa. Myös motivaatio, tahaton kertaaminen ja tunteiden vaikutus on otettava huomioon.

Joitakin hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat The Intelligence of School Children (1897), Memory (1913) ja Textbook of Experimental Psychology vol. 1 (1902) ja 2 (1908). Ennen kuin puhumme muistikäyrästä, sinun on ymmärrettävä muutama perusasia muistista ja oppimisesta. Se auttaa sinua ymmärtämään paremmin tämän käyrän tärkeyden.

Mitä on oppiminen?

Oppimisen virallinen määrittäminen ei ole helppoa. On olemassa monia erilaisia mielipiteitä siitä, miten se määritellään. Jokainen painottaa tämän monimutkaisen prosessin eri puolia. Yksi oppimisen määritelmä viittaa vain havaittavissa olevaan käyttäytymiseen.

Esimerkiksi se, että joku osaa ajaa autoa hyvin tarkoittaa, että kyseinen henkilö oppi ajamaan. Toinen oppimisen määritelmä viittaa sisäiseen tietoisuuden tilaan. Tämä voidaan osoittaa antamalla esimerkkejä siitä, miten teoria saattaa toimia.

“Oppiminen on päätelty muutos organismin psyykkisessä tilassa. Tämä muutos on seuraus kokemuksesta ja se vaikuttaa organismin potentiaaliin omaksua muutos suhteellisen pysyvästi.”

Monet sanakirjat määrittelevät tämän tyyppisen oppimisen “opintojen kautta hankituksi tietoisuudeksi”. Arkikielessä sanomme, että tämä on kuin kreikkalaisten aakkosten, sisäkorvan luiden nimien tai Kassiopeian tähdistön tähtien opetteleminen.

Molemmat näkökulmat (havaittavissa oleva käyttäytyminen ja sisäiset tilat) ovat tärkeitä näkökulmia. Ne ovat molemmat yhteensopivia nykyajan oppimisen teoriaan.

Joten voimme määritellä oppimisen seuraavasti: “Oppiminen on päätelty muutos organismin psyykkisessä tilassa. Tämä muutos on seuraus kokemuksesta ja se vaikuttaa organismin potentiaaliin omaksua muutos suhteellisen pysyvästi”.

Ebbinghausin tutkimukset

Assosiaatiolait vaikuttivat suoraan oppimisen tutkimukseen. Tästä ei ole parempaa esimerkkiä kuin H. Ebbinghausin (1850-1909) työ. Ebbinghausin mukaan voimme paremmin tutkia kahden henkisen tapahtuman välistä assosiaatiota käyttämällä ärsykkeitä, joilla ei ole aikaisempaa assosiaatiota.

Niinpä Ebbinghaus käytti “hölynpölytauluja” työskennelläkseen ärsykkeiden kanssa, joilla ei ollut mitään merkitystä. Tavuja kuten BIJ tai LQX, joilla ei Ebbinghausin mukaan ollut mitään varsinaista merkitystä. Ebbinghaus käytti paljon aikaa yhdistääkseen yhden ärsykkeen toiseen.

Työskentelemällä tällä tavoin merkityksettömillä tavuilla, hän testasi monia assosiaation periaatteita. Nämä periaatteet oli kehitetty yli 100 vuotta ennen kuin Ebbinghaus teki näin. Hän esimerkiksi vertaili vierekkäin kirjoitettujen kahden ärsykkeen välistä vahvuutta verrattuna kahteen, jotka eivät olleet lähekkäin.

Ebbinghausin tutkimus vahvisti monia ideoita, joita brittiläiset empiristit ehdottivat. Esimerkiksi heidän teoriansa mukaan proaktiiviset assosiaatiot olivat vahvempia kuin retroaktiiviset. Eli oletetaan, että tavu A edeltää tavua B. Ebbinghaus totesi, että A herättää muistikuvaa B:stä paremmin kuin B muistikuvaa A:sta. Mielenkiintoista, eikö?

Muisti

Oppimisen tutkiminen on muistin tutkimista ja siksi käytetään muistikäyrää. Pidä mielessä, että oppiminen ei olisi mahdollista ilman muistia. Jokainen opitun reaktion suorittaminen edellyttää suorituksen kokonaista tai osittaista muistamista aiemmasta.

Muistamisen vaiheet

Kaikki mitä me muistamme ja opimme menee kolmen vaiheen läpi: koontaminen, säilyttäminen ja palauttaminen. Oppimisen ensimmäisessä vaiheessa ensimmäinen asia jonka teet on tietojen koontaminen. Käännät sen hermoston kielelle ja teet sille tilaa muistissasi sillä kielellä.

Varastointi- tai säilyttämisvaiheessa tieto tai tietämys kestää tietyn ajan. Joissakin tapauksissa tämä vaihe on suhteellisen lyhyt. Esimerkiksi tieto lyhytkestoisessa muistissa kestää noin 15-20 sekuntia.

Muistin kolme vaihetta ovat koontaminen, säilyttäminen ja palauttaminen.

Muissa tapauksissa säilytys voi kestää koko eliniän. Tämän tyyppinen säilytys on nimeltään pitkäaikaismuisti. Lopuksi mieleenpalauttamis- tai suoritusvaihe on se vaihe, jossa muistat tiedot. Muistat ja sitten vastaat, tarjoten todisteita aiemmasta oppimisesta.

Jos suoritus on riittävä suhteessa tasoon joka sinulla oli sen hankinnan aikana, sitten unohtaminen on minimaalista. Jos suoritus kuitenkin heikkenee huomattavasti, niin olet unohtanut. Joskus on helppo määritellä, kuinka kauan aikaa on kulunut konkreettisen osan menettämiseen jostain, jonka olet aiemmin koonnut.

Miksi me unohdamme?

Tärkeä haaste psykologeille on ymmärtää, miksi muistot pysyvät niiden koontamisen jälkeen. He haluavat myös ymmärtää, miksi me unohdamme asioita niiden oppimisen jälkeen. On olemassa useita aatteita, jotka yrittävät vastata näihin kysymyksiin.

Säilyttämisteoriat

Jotkut säilyttämisteoriat keskittyvät siihen, mitä tiedolle tapahtuu sen varastoinnin aikana. Esimerkiksi heikentymisteoria arvelee, että me unohdamme koska muistot heikentyvät. Niiden vahvuus laskee säilytysajan kuluessa. Voit verrata sitä siihen, mitä tapahtuu jalanjäljille hiekkarannalla.

Tälle teorialle on todisteita. Kuitenkin vain harvat nykyajan teoreetikot kuvaavat unohtamista muistin heikentymänä.

Toisaalta interferenssiteoria sanoo, että me unohdamme koska me hankimme muistin osia, jotka kilpailevat muiden osien kanssa säilytyksen aikana. Esimerkiksi uuden tiedon hankkiminen saa sinut unohtamaan vanhoja tietoja (retroaktiivinen interferenssi). Näin tapahtuu kun ongelma on liian pitkä ja monimutkainen. Jos se ei ole yksinkertainen, menetämme sen.

Samaan aikaan aikaisempien tietojen läsnäolo voi vaikuttaa viime aikoina muodostuneihin muistoihin. Se on nimeltään proaktiivinen interferenssi. Esimerkiksi me muistamme jonkun puhelinnumeron paremmin jos se on samanlainen kuin omamme.

Harvat nykyajan teoreetikot kuvaavat unohtamista muistin heikentymänä.

Muistutusteoriat

Muistutusteoriat sanovat, että me unohdamme koska me epäonnistumme muiston mieleen palauttamisessa suorituksen aikana. Eli muisto “selviää” säilytyksestä, mutta käyttäjä ei yksinkertaisesti pääse siihen “käsiksi”.

Hyvä analogia olisi kirjan etsiminen kirjastossa, joka on väärässä paikassa. Kirja on kirjastossa (tiedot ovat siellä), mutta et löydä sitä (kohde ei voi muistaa tietoa). Suuri osa nykyajan muistitutkimuksista tukee tätä teoriaa.

Ebbinghausin muistikäyrä

Ajan kulumisella näyttää olevan negatiivinen vaikutus säilytyskykyyn. Kuten olemme maininneet, Ebbinghaus oli ensimmäinen, joka systemaattisesti tutki muistin menetystä ajan kuluessa. Hän kuvaili sitä, minkä nyt tunnemme nimellä “Ebbinghausin muistikäyrä“. Käsite “käyrä” viittaa kaavioon, jonka hän piirsi tutkimuksensa seurauksena.

Olemme maininneet, että hän oli oma tutkimuskohteensa. Tiedämme myös, että tutkimus koostui 13 tavun oppimisluetteloista. Sitten hän toisti nämä luettelot, kunnes hän pystyi tekemään sen kaksi kertaa peräkkäin ilman virheitä.

Sitten hän arvioi kykynsä säilyttää tietoja väliajoin, kahdestakymmenestä minuutista kuukauteen. Hän perusti kuuluisan muistikäyränsä tämäntyyppisiin kokeiluihin.

Yksi Ebbinghausin johtopäätöksistä oli se, että yksinkertaisesti ajan kululla on negatiivinen vaikutus kykyyn säilyttää tietoa.

Millaisia tuloksia Ebbinghaus sai?

Nämä tulokset yrittävät selittää, miten kauan voimme säilyttää tietoja jos emme kertaa niitä tarpeeksi. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että unohdamme asioita joskus erittäin nopeasti.

Hän totesi myös, että jos materiaali on merkityksetön ja vailla assosiaatioita, unohtaminen kasvoi ajan myötä. Me unohdamme aluksi paljon  ja sitten myöhemmin hitaammin. Joten jos me teemme tästä tiedosta kaavion, näemme että se on logaritminen.

Muistikäyrä kuvaa muiston menettämisen ajan kuluessa. Toinen tähän liittyvä käsite on muistin intensiteetti. Se osoittaa, kuinka kauan sisältö säilyy aivoissa. Mitä voimakkaampi muisto, sitä kauemmin voimme säilyttää sen.

Tyypillinen muistikäyrä osoittaa, kuinka unohdamme suurimman osan oppimastamme muutamassa päivässä tai viikossa. Tämä tapahtuu, jos emme kertaa tietoja.

Hän totesi myös, että jokainen kertaus salli seuraavan olevan alempana suoralla jos haluamme säilyttää saman määrän tietoa. Joten jos haluat muistaa jotain, ehkä ensimmäisen kertauksen pitäisi olla tuntia myöhemmin. Tällä tavalla me voimme odottaa kauemmin seuraavaan kertaukseen.

Muistikäyrällä on voimakas kaltevuus kun me yritämme muistaa merkityksetöntä materiaalia, niin kuin Ebbinghaus teki. Traumaattisissa kokemuksissa taas käyrä on lähes tasainen.

Toisaalta loiva käyrä on luultavasti implisiittisen kertauksen aiheuttama pikemminkin kuin tiedon luonne. Näin tapahtuu kun elämme kokemuksia uudelleen tai kun käytämme aakkosia, me muistamme ne paremmin.

Tässä on käytännön esimerkki siitä miten nopeasti me unohdamme tietoa, ja näin ollen, miksi muistikäyrä on olemassa. Jos et kertaa tietoja päivän päästä sen oppimisesta, unohdat 50 % siitä mitä olet oppinut. Kaksi päivää myöhemmin et muista edes 30 %:a. Viikon päästä olet onnekas jos muistat enemmän kuin 3 %.

Lähteet:

Tarpy, R. (2000). Aprendizaje: Teoría e Investigación Contemporáneas. Madrid: Mc Graw Hill.

Bower, G. Hilgard, E. (1989) Teorías del Aprendizaje. Mexico: Trillas.