Moraalinen relativismi: hyvän ja pahan erottelu

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Roberto Muelas Lobato

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Moraali nähdään normeina, uskomuksina ja tapoina, jotka ohjaavat ihmisten käytöstä (Stanfordin yliopisto, 2011). Moraali määrittelee oikean ja väärän. Toisin sanoen se saa meidät painimaan asiallisten ja epäasiallisten ajatusten ja tekojen välillä.

Se saattaa kuitenkin näyttää yksinkertaiselta paperilla, mutta johtaa kysymyksiin, kun tehdään syvempää tarkastelua. Yksi vastaus niiden herättämiin epäilyksiin ja ristiriitoihin perustuu moraaliseen relativismiin.

Moraali ei ole objektiivista eikä maailmanlaajuista. Itse asiassa jopa samassa kulttuurissa on eri moraaleja – vaikka ne saattavatkin olla pienempiä kuin eri kulttuurien välillä olevat. Jos vertaamme kahden kulttuurin moraaleja, tulee eroavaisuuksista paljon suurempia. Sen lisäksi saman yhteisön eri uskontojen yhtäaikainen olemassaolo voi luoda paljon eroavaisuuksia (Rachels ja Rachels, 2011).

Etiikka liittyy läheisesti moraaliin. Etiikka on moraalin maailmanlaajuisten pääpiirteiden etsimistä (vaikka onkin kirjailijoita, jotka pitävät etiikkaa ja moraalia samana asiana, kuten espanjalainen filosofi Gustavo Bueno).

Etiikkaa opiskelevat analysoivat moraalia eri kulttuureissa löytääkseen jaettuja piirteitä, maailmanlaajuisia käytäntöjä. Globaalisesti eettiset käytökset on ilmoitettu virallisesti ihmisoikeusjulistuksessa.

Läntiset moraalit

Nietzsche (1996) tuomitsi vuosia sitten läntisen moraalin, jota hän kutsui “orjamoraaliksi”. Hän paheksui tätä moraalia, koska hän uskoi, että suurimmat teot eivät voineet olla ihmisten tekemiä, vaan ainoastaan meistä heijastuvan Jumalan.

Filosofisesta kritiikistä huolimatta tämä moraali on yhä elossa, vaikka siitä on tulossa liberaalisempi. Kun ottaa huomioon kolonialismin ja sen läntisen maailman hallinnoinnin, on juutalaiskristillinen moraali laajimmin levinnyt. Ja tämä tosiasia voi aiheuttaa joskus ongelmia.

Ajatusta siitä, että jokaisella kulttuurilla on oma käsityksensä moraalista, kutsutaan kulttuuriseksi relativismiksi. Jokaisella kulttuurilla on teksti, jossa todetaan hyvän käytöksen säännöt, kuten Koraani tai hindujen Vedas-kirjat (Santos, 2002).

Kulttuurinen relativismi

Toisen moraalin arvioiminen oman moraalisi näkökulmasta voi olla totalitaarinen käytäntö. Koska tavallisesti kun teet niin, muodostat täynnä stereotypioita olevan negatiivisen arvion. Se on syy siihen miksi hylkäämme melkein aina moraalit, jotka eivät mukaudu meidän omiimme. Saatamme jopa kyseenalaistaa kenen tahansa eri tavat omaavan moraaliset kyvyt.

Jotta ymmärtäisimme kuinka eri moraalit toimivat keskenään, tutkitaan Wittgensteinin antamaa selitystä (1989). Siinä moraali selitetään yksinkertaisen järjestelmän avulla. Ymmärtääksesi sitä paremmin, kokeile tätä helppoa harjoitusta: ota pala paperia ja piirrä siihen kasa ympyröitä. Jokainen ympyrä kuvaa eri moraalia ja on kolme mahdollisuutta siihen kuinka nämä ympyrät toimivat keskenään:

• Ensimmäinen: kaksi ympyrää ei mene päällekkäin.
• Toinen: yksi ympyröistä on toisen sisällä.
• Kolmas: kaksi ympyrää on päällekkäin, mutta ei kokonaan.

Kaksi päällekkäin olevaa ympyrää edustavat kahta moraalista sääntöä, joilla on jotakin yhteistä. Niillä on vaihtelevissa määrin yhteneväisyyksiä riippuen siitä kuinka paljon ne menevät limittäin. Lisäksi on suurempia ympyröitä, jotka edustavat moraaleita, joihin sisältyy useampia normeja, sekä pienempiä ympyröitä, jotka viittaavat tiettyihin erityisempiin normeihin.

Moraalinen relativismi

On kuitenkin toinen ajatusmalli, jonka mukaan moraalia ei ole missään kulttuurissa. Moraalinen relativismi ehdottaa, että jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen moraali (Lukes, 2011).

Kuvittele nyt, että jokainen edellisen harjoituksen ympyrä on jonkun ihmisen moraali ennemmin kuin kulttuurin. Tästä näkökulmasta katsoen kaikki moraalit hyväksytään huolimatta siitä keneltä ne tulevat tai missä tilanteessa ne annetaan. Moraalisessa relativismissa on kolme asetelmaa:

• Kuvaileva moraalinen relativismi (Swoyer, 2003): tämän asetelman mukaan on olemassa erimielisyyksiä sen suhteen mitkä käytökset ovat oikeita, vaikka kaikkien käytösten seuraukset olisivatkin samat. Kuvailevien relativistien ei kuitenkaan tarvitse välttämättä puolustaa kaikkien käytösten sietämistä sellaisen erimielisyyden valossa.
• Metaeettinen moraalinen relativismi (Gowans, 2015): tämän ajatusmallin mukaan tuomion totuus tai valheellisuus ei ole sama maailmanlaajuisesti. Mikään tuomio ei siis voi olla objektiivinen. Tuomiot ovat suhteellisia johtuen perinteistä, vakaumuksista, uskomuksista tai yhteisön käytännöistä.
• Normatiivinen moraalinen relativismi (Swoyer, 2003): tässä asetelmassa uskotaan, että ei ole olemassa maailmanlaajuisia moraalistandardeja. Muita ihmisiä ei siis voida tuomita. Kaikenlaista käytöstä tulee sietää, vaikka se olisikin ristiriitainen omien uskomuksiemme kanssa.

Se, että moraali selittää suuren määrän käytöksiä tai että useammat ihmiset ovat samaa mieltä sen kanssa, ei tarkoita, että se on oikea. Se ei kuitenkaan tarkoita myöskään sitä, että se on väärä.

Moraalinen relativismi olettaa, että eri moraalit johtavat erimielisyyksiin, mikä puolestaan johtaa konfliktiin, jos siitä ei käydä keskustelua tai sitä ei ymmärretä (Santos, 2002). Siispä yleisen pohjan löytäminen on paras tapa luoda terveitä ihmissuhteita sekä ihmisten että kultturien välillä.

Kirjalliset lähteet

Gowans, C. (2015). Moral relativism. Stanford University. Link: https://plato.stanford.edu/entries/moral-relativism/#ForArg

Internet encyclopedia of philosophy. Link:

Lukes, S. (2011). Relativismo moral. Barcelona: Paidós.

Nietzsche, F. W. (1996). La genealogía de la moral. Madrid: Alianza Editorial.

Rachels, J. Rachels, S. (2011). The elements of moral philosophy. New York: McGraw-Hill.

Santos, B. S. (2002). Hacia una concepción multicultural de los derechos humanos. El Otro Derecho, (28), 59-83.

Stanford University (2011). “The definition of morality”. Stanford Encyclopedia of Philosophy. Palo Alto: Stanford University.

Swoyer, C. (2003). Relativism. Stanford University. Link: https://plato.stanford.edu/entries/relativism/#1.2

Wittgenstein, L. (1989). Conferencia sobre ética. Barcelona: Paidós.