Miten vahvistaa lapsesi itsetuntoa

Vanhemmat ovat ne, jotka auttavat omaa lastaan selvittämään miten he itsensä näkevät ja kokevat. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että vanhemmat harjoittavat rakastavaa hyväksyntää lapsiaan kohtaan. Näin lapset vuorostaan oppivat hyväksymään itsensä terveellä tavalla.

Lapset usein etsivät hyväksyntää vanhemmiltaan kokeakseen tulleensa hyväksytyiksi näiden taholta. Kun vanhempi hyväksyy lapsensa ja todella arvostaa heitä, kehittävät he psykologisen suojan, joka edistää terveen itsetunnon kehittymistä. Jos lapsi ei saa tätä hyväksyntää, tulee tälle lapselle aikuisiässä olemaan vaikeampaa hyväksyä itsensä.

Meidän tuleekin pitää mielessä, että lapset voivat oppia vanhemmiltaan, sekä heidän vastauksistaan kysymyksiin että reaktioistaan tapahtumiin. Jos näissä vastauksissa välittyy rakkautta, kiintymystä ja turvaa, oppii lapsi että hän on tärkeä ja rakastettu. Nämä tulevat olemaan lapsen ensimmäiset oppitunnit arvoista ja siitä mitä on myönteinen itsetunto. Jos nämä vasteet osoittavat arvostuksen puutetta ja välinpitämättömyyttä, tulee lapsi oppimaan että häntä ei rakasteta ja tämä voi aiheuttaa epätoivon tuntemuksia.

Vanhempien täytyy hyväksyä lapsensa ehdoitta, arvostaen heidän yksilöllisiä luonteitaan sekä tunnistaen heidän vahvuutensa ja heikkoutensa. Jos vanhemmat keskittyvät siihen, miten he haluavat lastensa elävän ja toivovat lapsen olevan itsensä kaltainen kun he kasvavat isoiksi, luovat he jäykän ihanteen johon lapsi väkisin kokee vahvaa tarvetta mukautua.

Jotta lapsi kokisi tulevansa kuulluksi, täytyy heidän vanhempiensa osoittaa kiinnostusta heitä kohtaan. Kun me kuuntelemme jotakuta, lähetämme samalla viestin, että he ovat tärkeitä ja että mitä he sanovat todella kiinnostaa meitä.

Lapsen tunteiden tunnistaminen ja vahvistaminen on perustavanlaatuisen tärkeää. Jos me lokeroimme heidän tunteensa “pahoina” tai me saamme heidät tukahduttamaan tai kieltämään tunteensa, voi tuloksena olla matala itsetunto, vilpillinen käytös ja tunteisiinsa kosketuksiin pääsemisen kyvyn menetys, joka saa heidät lopulta vajoamaan hiljaisuuteen.

Lapsille sen opastaminen miten heidän tulisi tuntea, heidän vertaaminen muihin, heihin reagointi ivalla tai sarkasmilla, heidän tunteidensa kieltäminen tai uhkaamisen tai rangaistuksien käyttäminen seurauksena siitä miltä heistä tuntuu, ovat kaikki suhteellisen tavanomaisia reaktioita vanhemmilta. Vaikkakin usein tahatonta, saa tälläinen käytös lasta kohtaan hänet tuntemaan olonsa eristetyksi ja kieltämään omat tunteensa.

Jotta opettaisimme lapsiamme hyväksymään ja ilmaisemaan kaikki tunteet, pitää meidän:

• Rohkaista heitä ilmaisemaan tunteensa turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä.
• Auttaa heitä löytämään erilaisia tapoja ilmaista itseään ja tunteitaan. 
• Kertoa heille vastaavista tilanteista, jolloin meistä tuntui samalta kuin heistä, jotta vahvistaisimme kokemusta siitä että ymmärrämme heitä.
• Olla hyviä roolimalleja kun kohtaamme vahvoja tunteita.
• Auttaa heitä tuntemaan olonsa hyväksi tappion tai vilpin osuessa kohdalle. 

Itsetunto ja sen kieli

Meidän ei pitäisi milloinkaan unohtaa, että yksi kaikkein voimakkaimmista työkaluista joita vanhemmat voivat käyttää vahvistaaksen lapsensa itsetuntoa on kieli.

Jokainen kanssakäyminen, jonka vanhempi käy lastensa kanssa voi mahdollisesti jättää pysyvän vaikutuksen. Tästä syystä on niin tärkeää huomioida sanat ja äänensävy, joita käytetään silloin kun se suunnataan lapselle, varmistaen että käyttää sen tyylistä kieltä joka vahvistaa itsetuntoa. 

Meidän pitää esimerkiksi huolehtia siitä, että erotamme lapsen ja hänen käytöksensä kun kommunikoimme heidän kanssaan. Lisäksi meidän pitäisi kertoa miltä meistä tuntuu tai mitä me ajattelemme tapahtuneesta. Lisäksi tervettä itsetuntoa kannustaaksemme meidän täytyy viestiä täydellisestä tunnustuksesta kaikelle mitä lapsi tuntee, näin vahvistaen hänen kokemuksensa.

Vanhempina meidän työhömme kuuluu olla opastajia ja kouluttajia niiden taitojen suhteen, jota tässä monimuotoisessa maailmassamme eläminen vaatii. Kurinpidon käyttö voi toisinaan olla välttämätöntä, mutta on silti tärkeää pitää mielessä että meidän perimmäisen tavoitteemme tulisi aina olla turvallisen ympäristön luominen sekä oppimisen ja itsenäisyyden helpottaminen.