Mitä me voimme oppia tuskallisista kokemuksista?
Jo tämän artikkelin otsikko itsessään saa aikaan hieman rauhaa ja lohtua. Ajatus siitä, että me voimme oppia tuskallisista kokemuksista, tarjoaa meille mielenrauhaa. Kivun jälkeen on aina elämää, jossa me voimme soveltaa kivusta oppimaamme.
Me kaikki olemme kokeneet kärsimystä, jonka me kuvittelimme jatkuvan loputtomiin. Meistä tuntui, ettei tuo tuska loppuisi koskaan. Se on kipua, joka hautautuu syvälle sisimpäämme ja tekee elämästämme vaikeaa, elämämme polusta monimutkaista.
Löydät viimein itsesi vaipumasta loputtomaan kivun kierteeseen. Kun ajattelet tulevaisuuttasi, voit arvata, millaista elämäsi tulee olemaan. Mutta jos me voimme jättää tämän pimeän, harmaan paikan jossa me olemme, ja jos voisimme katsoa itseämme ulkopuolelta… me tulisimme huomaamaan, että me olemme tumman pilven alla, jolla todellakin on selkeä loppu.
Tuskallisen kokemuksen takana on oppitunteja opittavana
Me löydämme itsemme tumman pilven alta, ja sen alla sataa kaatamalla. Sataa niin, että se kastelee meidät ytimeemme asti. Olemme suojattomia. Meillä on kylmä ja pelkäämme kuolevamme tänä jäätävänä talvipäivänä ilman minkäänlaista suojaa. Me kärsimme alastomuuden ja haavoittuvaisuuden seuraukset olemalla tämän mustan pilven alla, joka ei lakkaa purkamasta raivoaan päällemme.
Mutta jollain tavalla me olemme itse omia mustia pilviämme. Me itse luomme ne valtavat taistelut, joita vastaan me taistelemme. Me itse väritämme elämämme harmain värein. Oletko koskaan ennen nähnyt itseäsi tällä tavalla? Kertonut itsellesi äärimmäisellä julmuudella ja tuomiolla, että et koskaan pääse irti tästä kärsimyksestä? Kertonut itsellesi, ettet voi koskaan parantua tuosta sielusi kivusta…?
Usko minua, sinä tulet parantumaan. Tuskalliset kokemukset, joita juuri tällä hetkellä koet (erot, riidat, pettymykset) tulevat olemaan osa sinua.
Vaikka koetkin vaikeita aikoja, vakuutan sinulle, että tulet oppimaan niistä
Jokaisessa kokemuksessa on pieniä oppitunteja, vaikka et itse sitä (ainakaan heti) oivaltaisikaan, ja vaikka ajattelet että mitään edistystä ei tapahdu, ei ainakaan sinun kohdallasi. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Se on varmaa. Aivan jokaisella tuskallisella kokemuksella on lopussa jokin merkitys.
Se merkitys näyttää meille jotain, mitä meidän on opittava jotta me voimme jatkaa polkuamme kevyemmällä taakalla ja selvemmillä rajoilla. Kun polkumme rajat eivät ole määriteltyjä, me törmäämme seiniin ja kompastumme yhdestä paikasta toiseen. Ja toisaalta, kun me rakennamme meidän identiteettiämme ja etsimme sitä mikä täydentää meitä, meidän mielestämme tulee kirkkaampi ja meidän tiestämme hedelmällisempi.
Tuskalliset kokemukset ovat siis läheisesti yhteydessä mahdollisuuksiin oppia jotain elämästä. Jokaisen pahan kokemuksen takana on potentiaalinen oppitunti, jota me emme saisi katsoa läpi sormien. Sillä elämässä on tilanteita, jotka uusiutuvat uudestaan ja uudestaan, aina siihen asti, kunnes me opimme niistä.
Kärsiminen on inhimillistä, aivan kuten kokemuksistakin oppiminen
Vaikka näetkin itsesi tuossa harmaassa, tummassa pilvessä joka täynnä raivoa ja lohduttomuutta, vakuutan sinulle, että sen takana löytyy suurenmoinen aurinko, joka odottaa loistaakseen lämmintä valoaan juuri sinulle. Tottakai ollessasi tuon pilven alla, ei ole kovinkaan helppoa nähdä tätä. Mutta se ei haittaa, kaikelle on oma aikansa. On normaalia kärsiä. Itse asiassa se on inhimillistä.
On myös normaalia, että me pääsemme tästä kärsimyksestä irti ja että me opimme siitä. Joskus se vaatii meiltä enemmän ponnistuksia ja joskus taas vähemmän. Oli tapaus mikä tahansa, älä missään tapauksessa unohda, että pääsit läpi näistä kaikista, ja että joskus ajattelit olevasi uppoavassa laivassa.
Ehkä ajattelet että asiat ovat juuri nyt huonommin, tai sitten sinusta tuntuu että et ole koskaan ennen kokenut mitään tämänkaltaista. Mutta usko minua kun sanon, että säännöt ovat aina samat. Se mikä menee alas, sen on myös tultava ylös. Ja lopussa tulet arvostamaan sitä tosiasiaa, että et koskaan heittänyt pyyhettä kehään.