Mitä koirat voivat opettaa meille ongelmista?

Epäilemättä, koirat ovat herttaisia olentoja. Ihmiset, jotka rakastavat koiria erityisellä tavalla ja jotka jakavat unohtumattomia muistoja koirien kanssa tietävät, millaista viisautta heidän koirillansa on.

Ihmiset, aivan kuten koiratkin, ovat eläimiä. On totta, että käsittelemme paljon enemmän monimutkaista järkeilyä, tai käytämme tarkempaa kieltä, mutta se ei tarkoita, ettemmekö olisi tämän planeetan asukkaita aivan kuten koiratkin.

Ongelma on siinä, että ihmiset uskovat, etenkin viimeisten vuosikymmenten aikana, että olemme maailmankaikkeuden keskipiste. Tämä vääristynyt tärkeyden käsitys lajiyksilöinä on usein syy moniin ongelmiin, valituksen aiheisiin ja häiriöihin.

Hyvä uutinen on se, että mikään olento – ihminen, koira, kissa, jne – ei ole niinkään tärkeä. Meille on myönnetty suurenmoinen elämisen etuoikeus, ja me olemme täällä sopeutuaksemme saatavilla olevaan asemaan parhaamme mukaan. Sopeutuminen, jossa käyttäytymiseen liittyvät näkökohdat tulevat mukaan, mutta mukaan tulevat myös sekä psyykkiset että fysiologiset näkökohdat.

Meidän olisi hyvä oppia enemmän koirilta. Nyt ehkä ajattelet, että olemme tulleet hulluiksi, mutta emme ole. Tunnettu filosofi Diogenes on jo huomannut tämän kaiken. Hänen lempinimensäkin oli ”Koira”, sillä hän oppi karistamaan oletetun tärkeytensä ja egonsa. Hän oppi olemaan spontaanimpi, häpeämättömämpi, ja vapaampi. Kaiken lisäksi hän oppi erottamaan viholliset ystävistään.

Diogenes ja koirat

Diogenes ylisti koirien hyvyyttä, ja hän yritti myös matkia koiria. Hän yritti käyttäytyä kuin koira. Käyttäytyäkseen koirien elintapojen mukaisesti, hänen oli alettava keskittymään ongelmiinsa, aivan kuin hän oikeasti olisi koira. Tämä salli häntä hallinnoimaan paremmin kaikille tilaisuuksille antamaansa tärkeyttä. Sekä ulkoisesti että sisäisesti. Hän eli puutteenalaisuudessa, laatikossa, ollaksemme tarkkoja. Hän oli aina perheensä ympäröimä, eli koirien. Itse asiassa, hän teki jopa tarpeensakin julkisesti. 

Hän pisti useat ihanteensa erilaisten anekdoottien kautta käytäntöön: yksinäinen elämä, alastomuus, eikä muuta kotia kuin tynnyri, ja jatkuva luopuminen ihmiskunnan luomasta maallisesta omaisuudesta. Tekemällä näin hän ymmärsi, että hän ei oikeasti tarvinnut näitä selviytyäkseen.

Diogenes pyrki pistämään radikaalin ajatuksen vapaudesta käytäntöön. Aivan kuten koirakin, hän oli häpeämätön. Hän oli kuumeisesti ennaltavahvistettuja sosiaalisia normeja, perinteistä elämäntapaa vastaan, ja usein hän jopa hyökkäsikin niitä vastaan. 

He jotka alkoivat kutsua Diogenestä koiraksi, yrittivät alunperin loukata häntä. Mutta aivan kuin hyvä koira, Diogenes ei antanut loukkauksille juurikaan painoarvoa. Hän oli jopa ylpeä tästä lempinimestä, ja hän käyttikin sitä tunnuskuvanaan. Hän ajatteli, että tuo tapa kutsua häntä kuvasti häntä täydellisesti.

Diogenes halusi irtaannuttaa itsensä kaikesta materialistisesta omaisuudesta, joka kantaa väärää kuvaa ”tarpeellisesta.” Meistä kaikista tulee omaisuutemme orjia. Hän päätti elää karuissa oloissa, aivan kuten koiratkin elävät, ja hän oivalsi, että me kaikki voisimme olla nöyrempiä.

Käyttäytykäämme hieman enemmän niin kuin koirat

On tietenkin ilmiselvää, että Diogeneksen tarina on ääripää, emmekä me yritä vakuuttaa lukijaa ottamaan tarinaa kirjaimellisesti. Emme halua, että alat käyttäytymään tuolla tavoin. Mutta haluamme, että tarinan merkitys on ymmärretty. Ja haluamme, että päätät, haluatko ottaa osaa tähän ja alkaa soveltamaan sitä.

Jos pohdimme tätä hetken, tulemme oivaltamaan, että monet ongelmistamme nousevat itsekeskeisyydestämme. Esimerkiksi ihmiset joiden on hankala delegoida tehtäviä muille, voidaan nähdä itsekeskeisinä. Tai ne jotka näkevät itsenä muiden yläpuolella.

Meillä kaikilla on jättiläisen kokoiset egot, ja tuo ego on tarkalleen se, joka tuo meille kärsimystä.

Koiran mentaliteetin omaksuminen

Jos ajattelet kuin koira, kuin oma koirasi, kuin naapurisi koira tai kuin kulkukoira, sekä tarkkailet heitä, tulet huomaamaan, että koirat ovat kiinnostuneet vain asioista, jotka ovat heille oikeasti tarpeellisia. Koirat ovat kiinnostuneita itsensä suojelemiselta säältä, päivittäisen ruoan ja veden etsimisestä, lisääntymisestä, leikkimisestä ja huomion saamisesta. Koiran ei tarvitse olla kaupungin paras koira, eikä sen tarvitse myöskään tehdä kaikkea täydellisesti. 

Me kaikki elämme tiettyjen valinnaisten asioiden kautta, aivan kuin ne olisivat välttämättömyyksiä elämälle. Haluamme hyvän työn, hyvän palkan, uima-altaan, viehättävän puolison, matkustaa, ammatillisen menestyksen, sekä olla kuuluisa ja ylistetty. Lisäksi, jos noita tarpeita ei ole tyydytetty, meidän itsetuntomme vahingoittuu. Tunnemme itsemme olevan vähemmän tai huonompia kuin muut.

Kaiken tämän haluaminen on oikeutettua, kunhan emme vain anna periksi houkutukselle muuttaa kaikkia noita haluja absoluuttisiksi ja välttämättömiksi tarpeiksi.

Jos haluamme alkaa elämään enemmän ”koiramaista” elämää, ensimmäinen askel on tuntea itsemme tärkeiksi. Älkäämme masentuko, jos ihmiset eivät huomaa meitä. Älkäämme ärsyyntykö kohdatessamme sanallista vääryyttä. Älkäämme kilpailko muiden kanssa erottuaksemme joukosta ja saadaksemme suosionosoituksia.

Ole yhtä vapaa ja avoin kuin koira

Seuraava askel on olla vähemmän häveliäs. Emme aio kuitenkaan mennä äärimmäisyyteen ja tehdä tarpeitamme kadulle! Mutta meidän tulisi olla avoimempia, näyttää olevamme juuri sellaisia kuin oikeasti olemme. Ehkä jotkut vioistamme tulevat julki. Mutta näin on parempi kuin se, että meidän on maksettava siitä, ettemme saavuta täyttä potentiaaliamme.

Jos olen häpeissäni pukeutua tietyllä tavalla koska pidän itseäni laihana, lihavana, liian vaaleana tai tummana, alankin valita pukeutumistani sen mukaan kuin itse haluan. Teen näin yhteiskunnan meihin  asentamista komplekseista huolimatta. Koirat eivät ole häpeissään siitä, jos he ovat isompia, pienempiä, tai minkä värisiä tahansa.

Minun arvomaailmani tulisi myös muuttua. Fyysinen houkuttelevuus, minun sekä muiden aineelliset omaisuudet, tai ylempänä olemisen tarve muihin verrattuna ei saa olla niin tärkeää.

Voitko kuvitella koiran, jota kiinnostaa miltä toiset koirat näyttävät? Jotka ovat huolissaan toisten koirien fysiikasta, tai ovatko he ”muodikkaita” vai ei? Luuletko, että koira kadehtii toista sen takia, että toisen koiran sänky on isompi kuin hänen? On ilmeistä, että koiria ei kiinnosta tuollaiset asiat lainkaan.

Ja viimeiseksi, olkaamme vähemmän vaativia. Kuten Diogeneskin on meille näyttänyt, et tarvitse niin monia eri asioita ollaksesi onnellinen ja elääksesi helposti. Sinullakin on vähintään puhelin tai tietokone, mikä tarkoittaa, että olet täyttänyt perusedellytyksesi, sillä puhelin ja tietokone eivät ole välttämättömyyksiä. Ne ovat luksusta. Eli miksi olet onneton?

Joten miksi et alkaisi olemaan enemmän niin kuin koira?