Minäkuva: alkuperä ja määritelmä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Alejandro Sanfeliciano

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Minäkuva on käsitys ajatuksesta tai kuvasta, joka meillä on itsestämme. Sen muodostumiseen vaikuttavat monet roolit joita meillä on, tavoitteet ja päämäärät, persoonallisuutemme, ideologiamme ja filosofiamme, vain muutamia mainitaksemme. Se on myös dynaaminen, mikä tarkoittaa, että se muuttuu ajan myötä.

Itsemme tunteminen auttaa meitä päättämään, mitä ja miten meidän pitäisi ajatella ja mitä tehdä kussakin tilanteessa. Tämä itsetuntemus on joko yksilön tai ryhmän identiteetti. Tietoisuus omasta ja toisten identiteetistä tekee elämämme helpommaksi ja helpottaa suhteitamme.

Psykologiassa minäkuvaa voidaan tutkia eri näkökulmista. Persoonallisuuspsykologit keskittyvät tunnistamaan identiteetin sisällön, luoden sen tyyppejä. Sosiaalipsykologia haluaa nähdä missä määrin se vaikuttaa suhteisiin, ja päinvastoin.

Miten minäkuva muodostuu ja miten sitä muutetaan?

Seuraavaksi puhumme kahdesta teoriasta, jotka selittävät miten minäkuva luodaan tai sitä kehitetään. Yksi niistä on “self-disagreement” -teoria, joka keskittyy sisäiseen sääntelyyn. Toinen on “mirror ego“ -teoria, joka keskittyy sosiaaliseen sääntelyyn.

“Self-disagreement” -teoria

Tämä teoria alkaa siitä, että ihminen etsii johdonmukaisuutta eri käsitysten välillä, joita hänellä on itsestään. Tässä muut minäkuvat tulevat mukaan. Ne ovat:

• ”Ihanteellinen minä” on minäkuva, joka kertoo meille, millaiseksi haluamme tulla.
• “Vastuullinen ego” on minäkuva on ajatus siitä, millaiseksi meidän pitäisi tulla.
• ”Potentiaalinen minä” on minäkuva mahdollisuuksistamme, millaiseksi voisimme tulla.
• “Odotettu minä” on minäkuva siitä, mitä ennustamme siitä, millaiseksi voimme tulla tulevaisuudessa.

Nämä minäkuvat ovat melko samankaltaisia. Niiden eroavaisuudet ovat vain pieniä vivahteita. Näissä “minuuksissa” on tärkeää, että ne luovat ristiriitaisuuksia nykyiseen minäkuvaamme. Kun yksi niistä eroaa nykyisestä minäkuvastamme, koemme ahdistusta. Tämä ahdistuneisuus motivoi muutoksiin minäkuvissa, jotta voisimme ratkaista ristiriidan.

Esimerkiksi jos “ihanteellisessa minässämme” näemme itsemme yhteisöllisenä ihmisenä, mutta normaalisti käyttäydymme itsekkäästi, syntyy poikkeama. Voimme ratkaista sen eri tavoin:

• Muuttamalla itsekästä käyttäytymistämme ja sen myötä nykyistä minäkuvaamme.
• Muuttamalla käsitystä käyttäytymisestämme ajattelemalla että se ei ole itsekästä, ja siten muuttamalla nykyistä minäkuvaamme.
• “Ihanteellisen minän” muuttaminen mukauttamalla se nykyiseen minäkuvaamme.

“Mirror ego” -teoria

Tämä visio alkaa minäkuvan luomisesta prosessina, jossa yhteiskunnalla on paljon painoa. Muiden mielikuvat meistä ovat tässä tärkeitä. Rakennamme käsityksen siitä, kuka olemme muiden meille antamien tietojen kautta.

Tämä johtuu siitä, että havaitsemme että toisilla on jonkinlainen käsitys siitä keitä olemme heidän mielissään. Siksi yritämme selvittää, mikä se on. Emme halua ristiriitaa oman minäkuvamme ja sen välillä, mitä toiset ajattelevat meistä. Kun tämä ristiriita on olemassa, voimme ratkaista sen kahdella tavalla:

• Muuttamalla suhteitamme muihin, jotka eivät näe meitä, kuten haluamme.
• Muuttamalla käsitystä itsestämme.

Tämä teoria selittää hyvin sen, miksi etsimme suhteita jotka sopivat yhteen minäkuvamme kanssa ja vältämme ihmisiä jotka näkevät meidät eri tavalla kuin me itse. Se auttaa myös ymmärtämään odotusten vaikutuksia henkilöön, kuten pygmalion-efektissä tapahtuu.

Tärkeä näkökohta on se, että me emme yleensä näe itseämme kuten muut näkevät meidät, vaan kuten luulemme muiden näkevän meidät. Me määrittelemme miten muut näkevät meidät minäkuvamme vuoksi, eikä sen takia että saisimme heiltä tietoa. Luomme idean itsestämme, ja ajattelemme että toiset näkevät meidät samalla tavalla.

Molemmat teoriat selittävät eri tavoin miten minäkuva muodostuu ja muokkautuu, mutta ne eivät ole ristiriidassa. On mielenkiintoista tarkastella tätä laajasta näkökulmasta ja ymmärtää, miten “self-disagreement” -teorian minät voidaan myös luoda ja muuttaa sosiaalisen vaikutuksen vuoksi. Ottaen huomioon nämä kaksi asetelmaa saamme vakaan näkemyksen minäkuvasta.